Hae tästä blogista

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Luopumisia

Elämä kulkee latujaan, valosta varjoon, varjosta valoon...
Joskus elämä satuttaa, pakottaa katsomaan syvälle, hiljentymään olennaisen äärelle. Mikä on totta, mikä  irtipäästettävää.

Tätä 'vintin siivousta' tulee tehtyä varsinkin silloin, kun viikatemies käy merkitsemässä tai harventamassa elonpeltoa. Niin monta, monta tuttua on viimevuosina temmattu pois inhimillisesti ajatellen kesken matkan, varottamatta.

Näin runon ja suven päivänä ja näihin mietteisiin sopinee säkeet Eino Leinon runosta Lapin kesä

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden : )


2 kommenttia:

  1. Jos ei surua olisi, ei ilo ilolta tuntuisi. Ei kyllä tuokaan lause lohduta, kun suruviesti tulee. Ystävän nimi kylmässä graniitissa. Otan osaa ja halauksin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos osanotosta! Sain jälleen uuden kipeän viestin...

    VastaaPoista