Taivaanrannalla on surullista.
Aioimme Iipan ja Mindin kanssa viettää iltaa Kirkkolammella, mutta säidenhaltija päätti puolestamme toisin. Niinpä sitten keittelimme Taivaanrannalla iltateetä itsepoimituista yrteistä ja siinä sivussa muistelimme menneitä ja harrastustamme, harrastuskavereitamme ja heidän kuulumisiaan.
Yllättävä suruviesti kertoi yhteisen pitkäaikaisen harrastuskaverimme menehtyneen vaikeaan sairauteen. En ollut tiennyt hänen sairaudestaan.
Hän oli kaikessa mukana, aina rauhallisena, ystävällisenä ja valmiina auttamaan ja neuvomaan tarvittaessa.
Viimeiseksi jäänyt tapaaminen Tuonenvirran ylittäneen ystävämme kanssa jätti lämpimän muiston - entisten lisäksi - hänestä.
Olimme sattumoisin samalla lomalennolla ensimmäisellä Espanjan matkallani. Paluulennon jälkeen odottelimme laukkujamme terminaalin hihnalta ja koska asuimme samalla suunnalla hän tarjosi kyytiä kotiin varaamassaan taksissa. Eikä suostunut ottamaan maksua.
Sellainen hän oli.
Lepää rauhassa Kari, muistosi elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti