Ihmeellinen syyskuu

Ihmeellinen syyskuu on takana ja olen nauttinut täysin siemauksin kesäisistä säistä ja metsäretkistäni. Milloin yksin, milloin kaverin kanssa.

Tuo viereinen kuva on puolukkaretkeltä, joka kääntyi mustikkaretkeksi. Puolukat eivät olleet vielä kuun ensimmäisellä puoliskolla kypsiä joten poimin ja söin mustikoita vaaranlaidassa  hakkuuaukealla. Ryteikköinen maasto haastoi jaksamiseni äärirajoille kun en malttanut lähteä ajoissa pois. Vaan eipä hätää, metsä tarjosi lepopaikan. Kiipesin ylemmäksi vaaranlaitaa metsän reunaan ja kellahdin sammalikkoon selälleni ajattelemaan sinisiä ajatuksia : )

En muista milloin aikaisemmin olisin syyskuussa löytänyt niin hyvänmakuisia ja -kuntoisia mustikoita. Useammankin kerran ulos lähtiessäni palasin pienen mustikkasatsin kanssa kotiin. Eipä tarvinnut velottaa vielä pakastinta.
Toisinaan Mindipirpana oli kaverina retkilläni.  Se on helppo ja hauska metsäkaveri, se kulkee omia mutkiaan, mutta tulee tuulispään lailla kutsusta luokse. Muistan ajan, jolloin Mindi vielä oli Matilda-pentu ja luoksetulo oli hukassa. Mindihän vaihtoi kotia silloin ja on nyt Iipan koira.

Vielä syyskuun puolivälissä nautin auringon lämmöstä hellemekossa takapihalla! Kun sulki silmät olisi voinut kuvitella olevansa vaikka Afrikan taivaan alla.  Nämä poikkeuksellisen lämpimät säät tietenkin puhuttivat ihmisiä missä sitten kohdattiinkin.  Joku toinenkin oli tehnyt saman havainnon kanssani; aurinko tuntui tuulettomassa paikassa jopa pistävältä.

Voisin sanoa, että otin kaiken irti kesästä ja kun syksyn harrastukset pyörähtivät käyntiin oli vaikea valita runsaasta tarjonnasta. Tuttu ilmiö, jouluun mennessä kaipaa jo taukoa jatkuvaan tapahtumien virtaan. Kuntosali, vesijumppa, vapaaehtoistyö...
No, uutena kokeiluna on kiinalainen terveysliikunta. Sitä on ollut vasta yhden kerran ja olin energinen ja innostunut tunnin päättyessä. Ohjaajan mukaan jokaiselle sisäelimelle on oma liikkeensä, jota toistetaan kolmesta viiteen kertaa. Sopivaa rauhallista liikettä nivelongelmaiselle.
Ja juu, vielä yks juttu. Alotin aikuisten uimakoulun kun en osaa oikeanlaista uintitekniikkaa, niska väsyy uidessa. Nykyään ei puhuta ongelmista, ne on haasteita. Olenpa sitten haastanut itseni, vailla rytmitajua ja koordinaatiota kroolaaminen on enemmän kuin haastavaa : )