Ajattelukapasiteetti on vapautettu lomalle, intuitio ja hetkessä eläminen tuottaa parhaat elämykset. Tuon olen täällä aikaisemminkin maininnut ja todeksi havainnut. En silti ole luopunut järjestäytyneestä ajankäytöstä, asialliset hommat hoidetaan säntillisesti, arki sujuu omalla painollaan.
Luovuus on ollut kadoksissa pitkään, fiiliksillä kuvaus ei ole tuottanut tulosta, kirjoittaminen ei ole maistunut ja kuitenkin olen nauttinut olemisestani. Näitä syksyn pimeitä kanssaihmiseni ovat moittineet, mutta minulle nuo sumuiset pävät ovat antaneet nautinnollisia hetkiä ulkona. Asenne ratkaisee, ei väkisin runnottu vaan sisäsyntyinen.
Tuostapa pääsenkin järjestäytyneen elämäni ajankäyttöön - vapaaehtoistyöhön. Teen sitä avoimin mielin ja positiivisella asenteella.
Viimeaikoina minulla on ollut avustettavana usein pyörätuoliasiakkaita. Heitä avustaessani olen kokenut kiitollisuutta elämälle omasta terveydestäni; että pää ja jalat toimivat.
Eräs keikkani oli hiukan erilainen, avustettavani oli osittaisen halvaantumisen jälkeen kuntoutuksessa kävijä. Liikuntakyky hänellä oli säilynyt mutta raajojen voimien ja liikeratojen vahvistamiseksi kävimme fysioterapeutilla.
Myös puhekyky oli lähes hävinnyt. Siitä huolimatta meidän kommunikaatiomme toimi, minulla on kärsivällisyyttä kuunnella ja ymmärrystä luoda asiayhteyksiä joten koimme molemmat onnistumisen tunteen.
Suuresti ihailen hänen lannistumattomuuttaan ja sitkeyttään kuntouttaessaan itseään !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti