Olemme Iipan kanssa käyneet tänäkin talvena lenkkeilemässä Vennivaarassa koirien kanssa. Tosin emme päässeet aivan samoille paikoin kuin viime vuonna, kelkkailijat ovat ajelleet vastakkaiseen suuntaan mastolta poroaidan ohi suolle. Kaiholla muistelen viimekeväisiä hankikelejä! Onkohan niin, että taaksepäin katsellen muistot saavat kultaiset reunukset 😊. Tai sitten muistelen vain sykähdyttäviä muistojani. Olemme vuosien varrella retkeilleet Iipan kanssa milloin missäkin Rovaniemen ympäristössä, koska koiria pitää joka tapauksessa ulkoiluttaa.
Olemme löytäneet aina jotain uutta koettavaa luonnosta...pakkasen muotoilemia lumikiteitä...ikimetsien jättipuita...ihmetelleet luonnon muovaamia kelottuneita mäntyjä...olemme kävelleet lähisaareen, joka on täynnä ihmisten asumisen jälkiä, mutta nyt enää vain autioituneita mökkejä...olemme kulkeneet avojaloin Vaattungissa suolla iltamyöhään...löytäneet sieltä juuri kypsymässä olevia hilloja....seuranneet vuodenaikojen kiertoa...muistelleet menneitä koirasukupolvia, omiamme ja tuttavien....
Meidän retkemme harvenevat, mutta eivät lopu kokonaan. Iippa on muuttanut pois Rovaniemeltä, mutta tulee käymään muutaman kerran vuodessa täällä. Näin ainakin hartaasti toivon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti