Takapihan kesää

Kesä on lähtenyt kasvun kannalta hyvään vauhtiin. Takapihalla kasvaa enimmäkseen monivuotisia kasveja, en ole tänä vuonna innostunut kesäkukista.

Yrttiruukussa ovat talvehtineet (Eetun hampaista huolimatta) rakuuna ja ruohosipuli ja lisäksi istutin kaupasta ostamani persiljaruukun sekä timjamin. Pidän kovasti sen tuoksusta. Yrttivalikoimaa täydentää vielä tilli ja basilika, vaikka jostain syystä olen aina epäonnistunut sen suhteen.
Taustalla sinisessä ruukussa on kaaliviljelmä, lehti- ja ruusukaalia. En ole ennen kasvattanut niitä, jännä seurata mitä niistä tulee. Kaikkein takimmaisena ämpärissä kaksi puikulapottua työntää vartta.

Kokeilin myös porkkanan kylvöä uudella tavalla. Keitin juoksevan kiisselin ja sen jäähdyttyä sekoitin siihen hiukan porkkanan siemeniä. Kiisseli kannuun ja siitäpä se olikin helppo kaataa maahan tehtyyn vakoon. Eikä tarvitse harventaa :)

Toukokuussa takapiha näyttää autiolta, ehkäpä se saa minut villiintymään hortonomiksi, luonteenomaista puutarhanhoito ei minulle ole.

Muutakin elämää takapihalla on, oravat ja linnut viihtyvät puissa. Varsinkin nyt kun rastailla on poikaset ne käyvät ahkeraan vetämässä matoja nurmikolta. Sitä on hauska seurata, ensin kuunnellaan pää kallellaan ja hops! terävä nokkasu maahan ja mato nokkaan. Ne keräävät useita matoja samalla kertaa ennenkuin vievät saaliin pesälle.

Kiire

kiire

Ei nyt ennätä.

on mentävä.

Heti pitäisi.

Jo sinne

ja sinne.

kuka keksi kiireen.

miksi ihmeessä

kahvi tippuu

Taitaa olla

että

ihan itse.

Tämmöisen viisauden löysin nettiä selatessani,sopii hyvin omaan ajatusmaailmaani! Valitettavasti en löytänyt kirjoittajan tietoja.

Keisarin uudet vaatteet

En halua yleensä politikoida julkisesti sen enempää kuin yksityisestikään, mutta otanpa nyt kuitenkin kantaa näihin hallitusneuvotteluihin. 'Verot kansan verta juo' on vanha iskulause. Verot ovat välttämättömiä kyllähän mie sen tajuan. Mutta sitä mie en tajua miksi tätä kansalta kerättyä kolehtia jaetaan ulkomaille.
Minkä hiien takia pitää pönkittää sijoittajien etuja. Etenkään kun tuutin täydeltä saa kuulla ettei päätä näy...
20 vuotta ollaan säästetty ja leikattu, missä tulos?
Mie olen pätevä sanomaan vain omasta taloudenpidostani, mutta uskon vakaasti samojen lainalaisuuksien pätevän suuremmassakin mittakaavassa. Eli suu säkkiä myöten.
Meillä on kohta hallitus joka on väkisin väännetty kokoon ja jonka linjauksia puolet kansasta vastustaa, mikäli vaalitulokseen on uskominen.
Ja Katainen hymyilee kuin muinoinen sadun keisari: katsokaa kaikki uusia hienoja vaatteitani!

Kirkkolammella

Helteisen päivän päätteeksi lähdimme Levin kanssa tuulettumaan ja keräämään kokemuksia Kirkkolammelle. Tiedän, että Levi pitää vedestä tulipa se sitten kasteluletkusta tai on tyynenä lammessa.
Mietin ensin kaikki tietämäni yksinäiset rannat jossa voi koiran kanssa rauhoittua olemaan, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Yleisille uimarannoillehan ei koiria suvaita, mutta Rovaniemeltä löytyy niin rakennettuja lampia kuin luonnonvesiäkin. Ja kaikissa niissä on rannat koirankin nauttia.

Kirkkolammelle on kaupunki rakentanut arboretumin, kannattaa varata pari tuntia aikaa ja tutustua paikkaan.
Näitä rakennettuja puistoja on ympäri maata, upein näkemäni on Kotkan Sapokanlahdessa.
Olin ilman kameraa reissussa, mutta suuresti moittimani älypuhelin pelasti illan ja sain tuon tunnelmapalan ikuistettua.

 Istuskelimme myös hiekkakäytävän reunalle asetetuilla penkeillä seuraten muitten ulkoilijoitten touhuja.  Helteestä huolimatta tai siitä johtuen lammen rantamat oli kansoitettu, oli auringonpalvojia nurmikoilla, ja sekä pyöräilijöitä että hölkkääjiäkin kiersi lampea.
Siinä penkillä istuskellessamme kohdallemme pysähtyi pyöräilevä pariskunta. Heidän huomionsa kiinnitti koiraseuralaiseni. Kävi ilmi, että heillä on kaksi pelastettua Pectus-kääpiösnautseria. Välisijoituksen jälkeen ne päätyivät pysyvään kotiin tämän parin luo. Meillä, toisillemme tuntemattomilla, riitti juttua koirista yleensä ja siinä sivussa ihmisistäkin. Usein kuulee puhuttavan ongelmakoirista, mutta olisi syytä puhua ongelmaihmisistä. Oman käsitykseni mukaan koira ei synny ongelmaisena, ongelmat kehittää ihminen, usein ymmätämättömyyttään. Valitettavasti myös välinpitämättömyyttäänkin.

Paista päivä, helli helle !

Toukotyöt ovat ajankohtaisia edelleen.
Maitopurkeissa esikasvattamani potut olivat nousseet reilusti pintaan alkukesän viileistä keleistä huolimatta. Harson alla tarkenee.Multasimme ne kuopuksen kanssa ja kasvatimme vielä muutaman keiton verran pottumaata.



Etualalla oleva siisti ja säntillisen suora kasvimaa on miniäni ahkeroinnin tulosta.
Hän kertoo omassa blogissaan tuosta kasvimaastaan. (ks. linkit)
Kuvatekstit ovat suomenkielellä ja kaiken osaava Google kääntää miten
parhaiten taitaa muun tekstin. Käännökset ovat tosin melko tulkittavia.

Mökille ajaessani koukkasin Nivavaaran kautta ja poimin matkaseurakseni Levi Lappalaisen.
Levi osallistui viljelystouhuihin täydellä intensiteetillä; jokainen sivuun heitetty juuripaakku tuli Levin toimesta tarkastettua : )

Ensimmäinen hellepäivä antoi lupauksen uimavesien lämpenemisestä. Levi teki tarkistuksen pyynnöstäni vain silmämääräisesti, koska ranta on vesirajasta erittäin jyrkkä. Sieltä ei pieni koira pääse helposti ylös elleivät jalat yllä pohjaan.

Tuulisesta säästä huolimatta mäkäröitä oli kiusaksi asti, joten tulimme Levin kanssa kaupunkiin iltapäivällä.
Levi tutki kulmakunnan koirien viestit ensin Taivaanrannan lähimaastosta, ja vielä illan mittaan hetteeltäkin. Tapasimme siellä kyllä koiria, kuovinkin kuulimme mutta ne mäkärät eivät vielä ole tänne ilmaantuneet. Onneksi. Hete on suosittu käyntipaikka ihmisille niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kaupunki on rakentanut sinne jykevän pöydän penkkeineen ja uusinut pitkospuita hetteen ympärille. Kyllä kelpaa nautiskella luonnon äänistä ja sammuttaa pahin janonsa raikkaalla vedellä. Tosin kaupunki ei takaa veden laatua, mutta omalla vastuulla...

Katupeilin takana

Pyöräillen löytää kiinnostavia yksityiskohtia tutuistakin maisemista. Hitaassa vauhdissa on aikaa silmäillä ympärilleen ja pyörä on helppo parkkeerata ahtaisiinkin paikkoihin.

"Katupeilin takana" on vanha suomalainen elokuva, joka ehkä tulee televisiosta, toivoakseni. YLE lähettää suomalaisia klassikoiksi muodostuneita elokuvia muistaakseni kakkoskanavalla.
Ne ovat oivallisia katsauksia menneisiin aikoihin, niin tapojen kuin pukeutumisenkin suhteen. Näyttelijäsuorituksista puhumattakaan.

 Katupeili on kuulunut maisemaan  olennaisena osana kaupunkikuvaa  aikana, jolloin kadut olivat kapeita kujia ja näkyvyys kulman taakse olematon.
Tämä katupeili ei ole historiaa, vaan toimittaa tärkeää virkaansa Korvanniemellä.

Korvanniemellä on ollut myös Kenraalin maja, jonka kivijalka on kuvassa.Pyöräilin sinne tyttösenä, kun rakennus vielä oli pystyssä. Valitettavasti muistiini ei ole jäänyt tarkkaa kuvaa majasta eikä siitä oliko se jonkun tahon ylläpitämä historiallinen muistomerkki. Nimestään päätellen se liittynee Lapin sotaan.

Oletustani tukee tämäkin kivijalka, jonka merkitystä en tässä halua arvailla. Olisi mielenkiintoista haastatella vanhoja rovaniemeläisiä, joilla olisi omakohtaisia muistikuvia sota-ajalta.Erään tällaisen veteraaniin tapasinkin kerran Juuson kanssa kävellessäni Korkalovaarassa. Hän pysähtyi juttelemaan ja muisteli omaa sotaretkeään Viipurin linnaan liittyen.

Muuttuva kaupunkimaisema

Nämä vanhat talot Kairatiellä vetelevät viimeisiään. Taustalla näkyvä nostokurki on entisen TVH:n varikkoalueen rakennustyömaalla, jonne nousee pienkerrostaloja sekä rivitaloja.
Jälleen pala Rovaniemen historiaa häviää uuden tieltä. Eipä sillä että olisin asiaa vastaan, tunnen vain hiukan haikeutta taakse jääneen nuoruuden perään.
Kairatie ja Lapinaukea olivat kuusikymmenluvulla Rovaniemelle muuttaneet tyttösen elämän keskipisteitä.

Tämä näkymä kauas horisonttiin on jäänyt unohtumattomana mieleeni ensimmäisenä lapin kesänäni. Katselin sitä tulevan mieheni kanssa pikku- Fiiatin ikkunasta muuanna kesäyönä...

Sinä kesänä pyöräilin paljon. Rahattomalle nuorelle se oli ainoa tapa liikkua pitkiä matkoja, eikä ajatuksissakaan käynyt sana hyötyliikunta.
Silloin pyöräilin työpäivän jälkeen Muurolaan saakka vain kylästelläkseni.

Edelleen polkupyörä pitää pintansa kulkuvälineenä, Rovaniemen vanhan kaupungin alue on sopivan pieni kaikenlaisten asioiden hoitamiseen pyöräillen. Ja kylästelynkin! Poljin eilen vaaralta toiselle, Korkalovaarasta Nivavaaraan. Matkana se ei ole polkupyörälle  vaativa, mutta ne nousut! Alamäessä vauhti kohoaa helposti 40-50 km/h (jos uskaltaa antaa mennä), ja laskut ovat kilometrien mittaisia. Vastaavasti nousut kysyvät sisua ja kuntoa. Tuli pari kertaa mieleen kotona parkissa nököttävä autoni : ) Oli minulla syykin mokomaan itseni rääkkäykseen, Sulo-poika oli Marjaanan luona siistiytymässä näyttelyitä varten.

Korkkasin Korundin

Kuluneen viikonlopun ehdottomasti merkittävä ja kauaskantoinen kulttuuritapahtuma Rovaniemellä on vanhan Postiautovarikon tiloissa toimineen taidemuseon ja uuden musiikkisalin yhdistyminen ja sen avajaiset. 

Laitos sai yleisöäänestyksessä nimekseen Korundi.

Kuvassa on aulatilan kaksi vastakkaista seinää. Tiiliseinä on Postiautovarikon ulkoseinä, joka on jätetty paikalleen räystäitä myöten.  Historian havinaa. Oviaukkoina näkyvät pylväät erottavat aulan kahvion tiloista.

Vastapäätä on uuden Korundi-salin seinä, jossa on sisäänkäynti musiikkisaliin ja joka on kokonaan uudisrakennus. 

Ihmeelliset ovat arkkitehtien aivoitukset, rakennuksen ulkoseinät on tehty teräslevyistä . Niiden on tarkoitus ruostua! 

Liekkö ajatus syntynyt romuista ja  korjaamotoiminnasta.

Musiikkisali on kokemisen väärti! Se on suunniteltu nimenomaan akustiikkaa ajatellen ja se toimii! Kuuntelin kolme erilaista maistiaista. 

Useammankin kerran tuli mieleeni Aittakurun paljaan taivaan alla oleva luonnon muovaama konserttisali ja sen akustiikka. 

Edelleen historian havinaa.

Aulaan ulottuvan kahvion seinille on ripustettu mustavalkoisia valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä.

Talon yläkerrassa on myös asunut työntekijöiden perheitä.
Rakennus on Rovaniemen harvoja  sodalta säästyneitä ja siksi olenkin iloinen ettei sitä ole muutettu ulkoisesti. Postiautovarikon tarina on koottu kirjaksikin. 

Uudisrakennus jää sisäpihalle, josta se ei näy kadulle eikä nelosmonttuunkaan.

Luomua

Kemijoen rantarörmät ovat keränneet  auringon lämpöä ja valmistautuvat kukkimaan muuta maastoa varhaisemmin. Kullerot ja kurjenpolvet ovat nupulla, tuomet  samoin.

Lepän ja koivun lehti on humahtanut viiemepäivien sateista vauhtia ottaen.

Aikoinaan rinteet olivat keltaisenaan kulleroita. Ne ovat vähentyneet kovasti,  mutta vieläkin niitä voi siellä käydä ihailemassa.
Olosuhteet ovat vuosien saatossa muuttuneet,  kylällä ei enää ole karjaa eikä maanviljelystä.

Talvella aloimme kuopuksen kanssa suunnitella pientä pottumaata mökille, ihan vaan kesäpotuiksi.
Laitoin huhtikuun lopulla muutaman perunan itämään ja itujen tultua pistin ne maitopurkkeihin multaan. Pieniä lehtiä työntyi viikonloppuna mullan pinnalle.
Tänään sitten laitoimme ne kasvamaan maahan ja harson päälle.
Laitoimme myös muutaman mansikantaimen kasvamaan. Jos ne ovat suun mukaista lajiketta on tarkoitus lisätä niitä rönsyistä.