Helteisen päivän päätteeksi lähdimme Levin kanssa tuulettumaan ja keräämään kokemuksia Kirkkolammelle. Tiedän, että Levi pitää vedestä tulipa se sitten kasteluletkusta tai on tyynenä lammessa.
Mietin ensin kaikki tietämäni yksinäiset rannat jossa voi koiran kanssa rauhoittua olemaan, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Yleisille uimarannoillehan ei koiria suvaita, mutta Rovaniemeltä löytyy niin rakennettuja lampia kuin luonnonvesiäkin. Ja kaikissa niissä on rannat koirankin nauttia.
Kirkkolammelle on kaupunki rakentanut arboretumin, kannattaa varata pari tuntia aikaa ja tutustua paikkaan.
Näitä rakennettuja puistoja on ympäri maata, upein näkemäni on Kotkan Sapokanlahdessa.
Olin ilman kameraa reissussa, mutta suuresti moittimani älypuhelin pelasti illan ja sain tuon tunnelmapalan ikuistettua.
Istuskelimme myös hiekkakäytävän reunalle asetetuilla penkeillä seuraten muitten ulkoilijoitten touhuja. Helteestä huolimatta tai siitä johtuen lammen rantamat oli kansoitettu, oli auringonpalvojia nurmikoilla, ja sekä pyöräilijöitä että hölkkääjiäkin kiersi lampea.
Siinä penkillä istuskellessamme kohdallemme pysähtyi pyöräilevä pariskunta. Heidän huomionsa kiinnitti koiraseuralaiseni. Kävi ilmi, että heillä on kaksi pelastettua Pectus-kääpiösnautseria. Välisijoituksen jälkeen ne päätyivät pysyvään kotiin tämän parin luo. Meillä, toisillemme tuntemattomilla, riitti juttua koirista yleensä ja siinä sivussa ihmisistäkin. Usein kuulee puhuttavan ongelmakoirista, mutta olisi syytä puhua ongelmaihmisistä. Oman käsitykseni mukaan koira ei synny ongelmaisena, ongelmat kehittää ihminen, usein ymmätämättömyyttään. Valitettavasti myös välinpitämättömyyttäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti