Kylttyyriä

Vähemmän on enemmän!
Ihmetellä täytyy, miten vähäisillä lavasteilla voidaan luoda kehykset näytelmän tapahtumille. Ja tässä näytelmässä erityisesti: muutama lakana, rukki, puupenkki, jakkara ja sinkkipalju kuvasivat koko näytelmän ajan erilaisia elementtejä. Ja toimivat.

Rovaniemen teatteritalo on remontin kourissa ja teatteri toimii evakossa useammassa pisteessä. Tämä näytelmä esitetään Korundin salissa, joka on suunniteltu nimenomaan musiikkia varten. Akustiikasta johtuen kovaääninen ja nopea puhe valitettavasti puuroutuu, hiljainen rauhallinen sensijaan oli selkeätä.

Leena Talvensaari on rovaniemeläinen toimittaja, joka on ryhtynyt kirjoittamaan näköjään myös näytelmiä,  (Rakastettu, kaivattu 2009), ja nyt tämä.

Mutta ne näyttelijät! Ennenkin olen ihaillut näyttelijöiden muuntautumiskykyä enkä vieläkään jaksa lakata ihmettelemästä sitä. Koko näytelmä neljällä näyttelijällä, eikä todellakaan tarvinnut haukotella!
Jos käsiohjelmassa lukee nimet Esko Janhunen ja Hannu Friman, luvassa on taattua tavaraa!

Ystäväni - my friends

SE

ON 

SIELUJEN

SYMPATIAA

LUKIJANI,
HYVÄÄ

YSTÄVÄN

PÄIVÄÄ !

Muistoja Iidasta

Juttelimme puhelimessa Pirjon kanssa pitkän tovin, ensin asia lyhyesti ja sitten pitkästi koirista....
ja niistähän riitti!
Sukulaiskoirille periytyy paitsi ulkoisia yhtäläisyyksiä myöskin käytöksen samankaltaisuutta. Näitä ominaisuuksia tuntui olevan Iida-Pirpanalla ja tyttären pojalla useitakin, eräs sellainen esittää tahtonsa selkeästi ja vahva taipumus kantamiseen. Selvyyden vuoksi: Iidan tytär Nekku - Nekun poika Pirjon Oskari.

Iidalla oli suuri määrä kekseliäisyyttä päästäkseen tavotteeseensa. Väitetään ettei koira osaa ajatella, mutta mitä muuta osottaa koiran kyky tarkkailemalla ihmistään saada hänet tekemään haluamansa asiat?
Eikä ihminen usein edes huomaa noudattavansa koiransa tahtoa : )
Olisikohan se sitä pehmeätä kouluttamista käänteisenä

Syvällisemmin ajateltuna se taito oli aikojen alussa välttämätön koirille hengissä säilymisen kannalta, mutta on siitä hyötyä näinä 'varman ruuan' päivinäkin.

Tämä kuva kertoo tilanteesta päiväkahvi. En erikseen ollut opettanut Iida-Pirpanalle noutoa saati esineitten nimiä.
Talviseen aikaan tosin minulta usein 'putosi' käsine ja jota suureen ääneen päivittelin, ja Iida hoksaavaisena koirana palautti sen minulle.
Päiväkahvin aikaan koirilla oli toiveita saada jotain suuhunsa, mutta se piti tienata. Siispä kekseliäämpi pani toimeksi ja toinen odotti työn hedelmiä (enhän minä kerjää, en toki).
Sama äly on Nekku-tyttärellä Varpun kertoman mukaan - Nekku kuiskuttelee Lantille tehtäviä.

Onnistuneesti suoritetun 'operaatio tienaamisen' ja palkkion jälkeen passaakin asettua levolle.

Pankaapa merkille koirani äly ja ymmärrys: kaikkea on kaksi, kenkiä pareittain valita asti, sukka kumpaankin jalkaan.
Kaukosäädin ja puhelin kuuluivat myös Iidan repertuaariin.

Vielä eräs osoitus Iidan älystä.
Jouduin leikkauttamaan sen märkäkohdun vuoksi. Ensimmäisellä pissireissulla leikkauksen jälkeen se käveli suoraan auton takaluukulle, oli kipuja ja autollahan niitä lähdetään yleensä hoitamaan....Kun en avannut takaluukkua koira käveli  auton etuovelle. Viesti oli selvä!

Ilmoja pitelee

Näillä pakkasilla en juurikaan viihdy ulkona, postilaatikolla piipahdan pikapikaa. Roskapussia ei tarvitse viedä jokatoinenkaan päivä joten päivät kuluvat enimmäkseen sisällä, viihdytän itseäni tietokoneella ja myös sukkia kutoen. Aamuisin tulee kyllä mieleen koiran ulkoiluttaminen : ) Se ei ollut koskaan vaikeata oli sää mikä oli, mutta  aika aikaa kutakin.
Säät puhuttavat yleisemminkin milloin yhytän tuttavan jossakin. Eikä vähiten liikennesää ja Lahdentien kolarisuma.
Juttelin ystäväni Ninan kanssa puhelimessa ja kuulostelin hänen mielipiteitään aiheesta. Nina on muun tekemisensä ohella ammattikuljettaja, ajokortissa ABCDE jotka ovat edelleen hyötykäytössä. Ammattilaisen mielipide on se vanha yksinkertainen:   sää- ja keliolosuhteiden mukainen nopeus, turvavälit ja ajokki kunnossa!

Sama aihe on puhuttanut myös meitä kuopuksen kanssa, joka hänkin on raskaansarjan autonkuljettaja. Liikenteessä vallitsee yleinen piittaamattomuus säännöistä ja määräyksistä, ajatellaanpa vaikka rattijuoppoja tai suojatiellä tapahtuvia yliajoja. Tasapuolisuuden nimissä säännöt koskevat myös jalankulkijoita.
Asennevammasta on tulossa tappava kansantauti.

Toinen asia, josta olemme kuopuksen kanssa puhuneet, on etteivät ihmiset enää oikeasti osaa ajaa.  Autokanta on uudistunut ja niiden turvallisuuteen on tullut tuntuvia parannuksia. Hyvä niin, mutta jos kuljettaja 'ulosmittaa'  ajokkinsa ominaisuudet nopeuden kustannuksella tulos on + - 0 .  Ja taas rytisee!

Pieni suuri maailma

Miniäni blogista löysin tämän sivun ja uteliaisuuttani testasin sivun tomintoja. Huh huh, kylläpä Euroopan ilmatilassa on liikennettä!
Vanha kansa sanoi että rahalla saa ja hevosella pääsee, nyt vain vaihdamme hevosen lentokoneeseen ja Voila! maailma on avoinna edessämme!
Vilkaisepa huviksesi, toimii reaaliajassa.   http://www.flightradar24.com/

Syyllistyn itsekin joskus mielitekohankintoihin vaikka vastustan turhaa kulutusta. Lentänytkin olen vain huvin vuoksi, en siis voi heristää syyttävää sormea mihinkään suuntaan.
Auton vaihtoakin olen harkinnut jo pitkään, järki on toistaiseksi voittanut ja Meganeni nököttää edelleen pilttuussaan.
Auto on minulle tarpeellinen. Olen kyllä hamassa nuoruudessani sanonut etten hanki ajokorttia enkä autoa, kaupungissa kun selviää jalkaisin ja julkisella liikenteellä.
Näistä sanoista olen saanut monestikin kuittailua, kun tuli hankittua se ajokortti ja siihen pitkä rivi kirjaimia ja vielä hankittua leipäkin ajamalla.

Varovainen myönnytys

Minullako koirakuume - miten niin?

No, pienesti, myönnettäköön. Pidän eläimistä yleensä ja koirien kanssa vietetty aika on jättänyt lähtemättömät jälkensä ajatuksiini. Toistaiseksi kuitenkin tyydyn nauttimaan niistä vierailijoina.

Entiset ja uudet koiratuttavuudet tuovat vaihtelua elämään.

Odotan mielenkiinnolla saavani tavata Curten pentuesisaren Matildan, joka asuu täällä Rovaniemellä. 

Tammiaurinkoa

 Ulkoilutin vanhinta kameraani, se on sen verran pienikokoinen, että sitä voi kuljettaa takin sisällä.

 Pakkanen  -tänään -17Cº -  ja digikamera eivät ole parhaat kaverukset : )

 

Varsinaista kaamostahan meillä ei ole, mutta aurinko paistaa vielä matalalta Rovaniemellä. Maisema on aina erisävyinen riippuen ilmansuunnasta, johon katsoo. Yllä oleva näkymä on Rokelta pohjoiseen.....

  ....ja tämä näkymä selkäni takana etelään.

Pakkanen kuorruttaa puut....



Lupaus tulevasta, muutaman viiikon kuluttua Taivaanranta kylpee valossa....

Saunaparlamentti kokoontui

Näitä juttujani seuranneet muistanevat mieltymykseni vesijumppaan ja sen jälkeiseen saunomiseen.
Viikkoni alkaa näissä merkeissä ja eilen kaipasin kovasti  kameraani uimahallin suihkutiloissa.
Ei, ei ole kysymys alastonkuvista vaan nauruhermojani kutkuttavasta tilanteesta!

Meitä on ehkä n.25 ryhmässä, ikähaitari 65-88v. , ennen altaaseen menoa peseydymme ja puemme uimapuvut kukin parhaan kykymme mukaan märkään kroppaan.
Sehän ei suju enää eritavalla vaivaisilta mummoilta kuin vettä valaen. vaan auttelemme toinen toistamme olkaimista ja selkäpuolelta.
Ryhmätyössä on voimaa ja se lisää yhteenkuuluvaisuuttta. Yksi pyysi apua olkaintensa kanssa, toinen asettui hänen taakseen auttamaan ja sai kolmannen auttamaan omien olkaintensa kanssa ja vielä neljäs auttaja liittyi jonoon... Tokaisin että olispa lehtijutun paikka, mummoenergiaa ja elämän riemua uimahallissa!

Saunassa puhutti presidentin vaalit, luonnollisesti. Minun sukupolvelleni Haaviston perhesuhteet eivät ole itsestäänselvyys. Itsenäisyyspäivän vastaanotto ja Antonio hihittämässä....vaikea kuvitella.
Myös Väyrysen vahva nousu puhutti.
Juuri kun olimme saaneet puitua vaalit nousi lauteille nuori nainen joka puuttui puheeseemme ja sanoi osallistuneensa Väyrysen kampanjaan. Hän kertoi opiskelevansa luokan opettajaksi ja siitä kehkeytyikin mielenkiintoinen keskustelu nuorista ja politiikasta yleensä.

Sauna ja suomalaiset!

Polvesta polveen

Kävin hieromassa tuttavuutta uuden -vielä nimettömän- nuorukaisen kanssa. Häntä kutsutaan toistaiseksi Pojaksi.
Olemme tavanneet useaankin otteeseen lapsen äidin kanssa hänen odotusaikanaan. Äidin makeasta huumorista kertoo se miten hän ilmoitti minulle odotettavissa olevasta perhetapahtumasta: olemme paketoineet joululahjamme valmiiksi!
No, eivät malttaneet odottaa jouluun, paketti avattiin viikkoa ennen joulua.
Uni voitti Pojan kesken seurusteluamme, mutta alku oli lupaava.

Pojan äiti syntyi koiraharrastajaperheeseen, hänet tapasin samoin  jo ennen syntymäänsä koiraleirillä Hirvikarissa. Saunoimme yhdessä : )

Nähtäväksi jää tuleeko Pojasta koiraharrastaja kolmannessa polvessa.




Aivan tyhjin käsin ei rotinoille mennä,
ei ollut leipäjuustoa tai muitakaan leivonnaisiä mukana vaan olenpa elvyttänyt vanhaa käsityötaitoani.
Talvivauva tarvitsee villaista ylleen, sehän on selvä.
Koskaan aiemmin en ole vauvan haalaria kutonut, en edes omille lapsilleni, mutta kelvollinen siitä taisi tulla.

Curtte

Olen selvästi näkevinäni tässä pennussa
Eetua, (sama isä niillä)
yhtä komea häntä, eikös vaan : )
mutta muutenkin.

Ennenkaikkea kuitenkin sen käytös on niin tutun oloista, ei ole omena kauas puusta pudonnut!


Omat edesmenneet koirani Juuso ja Iida jatkavat elämäänsä näissä jälkipolvissa.