ja niistähän riitti!
Sukulaiskoirille periytyy paitsi ulkoisia yhtäläisyyksiä myöskin käytöksen samankaltaisuutta. Näitä ominaisuuksia tuntui olevan Iida-Pirpanalla ja tyttären pojalla useitakin, eräs sellainen esittää tahtonsa selkeästi ja vahva taipumus kantamiseen. Selvyyden vuoksi: Iidan tytär Nekku - Nekun poika Pirjon Oskari.
Eikä ihminen usein edes huomaa noudattavansa koiransa tahtoa : )
Olisikohan se sitä pehmeätä kouluttamista käänteisenä
Syvällisemmin ajateltuna se taito oli aikojen alussa välttämätön koirille hengissä säilymisen kannalta, mutta on siitä hyötyä näinä 'varman ruuan' päivinäkin.
Tämä kuva kertoo tilanteesta päiväkahvi. En erikseen ollut opettanut Iida-Pirpanalle noutoa saati esineitten nimiä.
Talviseen aikaan tosin minulta usein 'putosi' käsine ja jota suureen ääneen päivittelin, ja Iida hoksaavaisena koirana palautti sen minulle.
Päiväkahvin aikaan koirilla oli toiveita saada jotain suuhunsa, mutta se piti tienata. Siispä kekseliäämpi pani toimeksi ja toinen odotti työn hedelmiä (enhän minä kerjää, en toki).
Sama äly on Nekku-tyttärellä Varpun kertoman mukaan - Nekku kuiskuttelee Lantille tehtäviä.
Pankaapa merkille koirani äly ja ymmärrys: kaikkea on kaksi, kenkiä pareittain valita asti, sukka kumpaankin jalkaan.
Kaukosäädin ja puhelin kuuluivat myös Iidan repertuaariin.
Vielä eräs osoitus Iidan älystä.
Jouduin leikkauttamaan sen märkäkohdun vuoksi. Ensimmäisellä pissireissulla leikkauksen jälkeen se käveli suoraan auton takaluukulle, oli kipuja ja autollahan niitä lähdetään yleensä hoitamaan....Kun en avannut takaluukkua koira käveli auton etuovelle. Viesti oli selvä!
Kiitos taasen aamu lukemisesta :)
VastaaPoista