Pieni mansikkasuu

  Taivaanrannalla kävi mieluisia sunnuntaivieraita.
Ilmari otti mukaansa äitinsä, mummonsa ja koiransa Lantin ja toi vieläpä tuliaisina kesäherkkuja, mansikoita, kirsikoita ja äitinsä tekemää jäätelöä!
Niistä nautimme kahvipöydässä, Ilmarikin pisteli mansikoita kuin iso poika.

Tätä kirjoittaessani harmittelen etten tullut ottaneeksi Lantista kuvaa! Lantti on vehnäterrieri, jolla on erityisen kauniit silmät.
Lantti-nimi muistini mukaan sille tuli pentuna siksi kun se oli kovin kapea ylhäältä katsottuna.

Taivaanrannalla on vierailevia koiria varten lelukassi, mutta lapsia käy niin harvoin ettei heille ole leluvarastoa.
Ei hätää, keittiön laatikoista löytyy aina jotakin vauvan käteen sopivaa.

Kuvan lelu on kuitenkin P-pentujen saama lahja, jota pennun omistaja ei halunnut ottaa mukaansa hakiessaan pentunsa. (On lelujen aika 11/10 )
Jostain syystä se ei ole ollut koirien mieleen, mutta Ilmari ei ollut tyhjän kranttu!

Ilmarin äidin huumorista ja järkevyydestäkin kertoo myös se miten hän aikoinaan Nekun sterilisaation vuoksi joutui pukemaan  Nekulle vauvojen bodyn leikkaushaavan suojaksi. Tämä siis vuosia ennen Ilmaria.
No, sama body pestynä on kuulunut myös Ilmarin vaatevarastoon!

Lämpimäisiä

Aina niin avulias Seija-ystäväni pistäytyi leipomustensa lomassa tuomassa lämpimäisiä kahvihetkiini !

Tällainen huomaavaisuus ilahduttaa milloin tahansa, ja erityisesti juuri silloin kun ei itse kykene täyspainoisiin keittiöaskareisiin.

Olen aiemmin saanut nauttia myös Varpuseni omin käsin leipomista karjalanpiirakoista.

Olen niin kovin onnellinen näistä ystävistäni! Kiitos teille!

Virkistystä ennen 'kotiarestia'

Tutussa seurassa?

Ennen sairaalareissua teimme keskisuomalaisen vieraani kanssa pienen retken Rovaniemen lähikuntiin.
Vieraallani ei ollut toivomuksia kohteiden suhteen joten pyöriskelimme Kemijärvi- Pelkosenniemi- Sodankylä alueella.

Kemijärvellä ja sen kupeessa olevalla Pyhä-Luosto tunturikeskuksessa aikaa olisi voinut viettää kauemminkin, mutta sää ei meitä suosinut.

Huono sää antoi hyvän tekosyyn istuskella televisiosarjasta tutussa kaljabaarissa 'No Mans Landissa'.

Aittakurusta olen tässä blogissani kirjoittanut eri yhteyksissä.
Se on paikka, jota en halua ohittaa edes vesisateella, vaan sinne pitää päästä hiljentymään hetkeksi. 

Tämän kesän konsertit joudun jättämään väliin, luultavasti.         

Sodankylässä meitä kiinnosti paitsi Alariesto-galleria, myös Revontuli-kota, jonka osotteen löysin kunnan sivuilta.
Sinne ajaessamme meinasi usko loppua, mutta luotin navigaattoriin ja niin saavuimme perille uudehkon omakotitalon tanhuville jossa kota sijaitsi.

Kävi ilmi, että kota toimii todellakin Turusen pihapiirissä ja näytösajat olivat todella joustavat. Näytös silloin kun on asiakkaita!

Näytös täytti ja ylitti odotukseni, osaan katsoa nyt tuttuja revontulia uusin silmin.
Vaan eipä ole ihme; kuvan nuori nainen on Esa Turusen tytär ja esitys oli laadittu Tähtelän tohtorin asiantuntemuksella.
Teille, joille ei Tähtelä sano mitään kerron, että se on Sodankylän kunnassa sijaitseva geofysiikan observatorio!

http://www.arcticacademy.fi/index2.htm/Tervetuloa.html

Noutaja ?????

Jos kädet ovat varattuna pitää käyttää eläinmaailmasta tuttuja keinoja taakan kantamiseen :-))

Olen miettinyt, miksi tämä leikkaus tuntuu jotenkin helpommalta kuin edellinen. Leikkaushaavaa tarkasteltuani (peilillä) ynnä vilkkaan aivotoiminnan tuloksena olen päätynyt kirurgin päättäneen tehdä niin pitkän viillon, että suuremmatkin kädet mahtuvat operoimaan !
No eikun tämänkertainen haava on lähes kaksi kertaa pitempi kuin toisella puolella oleva ehkä siksi, että siellä on ollut enemmän tilaa työskennellä.
Ja käsialansa se on kirurgeilla niinkuin muillakin käsityöläisillä (sanoo parturi)

Ihan helppo nakki tämäkään ei silti ollut, vahvat kipulääkkeet toivat mukanaan pahoinvoinnin ja kävelyharjoittelu sujuu pienissä pätkissä.

Kotona

Mie tulin takasin, taksi toi.

Persusta ei kestä vielä kauan istuskella koneella, hyvä että asiointi onnistuu. Mutta muuten tämä sairaalareissu tuntui helpommalta kuin se marraskuinen, kesäpukeutumiseenkaan ei kulu energiaa ylenmäärin ja kai se kokenut potilas osaa jo junailla juttunsa helpomman kaavan kautta.

Avaan sanaisen arkkuni kunhan voimistun..........

Son kesä!

Ko veet ja taivhat makkaavat siniset vattat vastakkain met Lapin ihimiset havahumma : sonki kesä taas !


Mie rupian ensin kesänviethon ja sitte sinne sairaalhan...olokaa ihimisksi siieksko mie tuun takasi !

Taivaanrannalta toivotellaan mukavaa mittumaaria !

Jälleen pylvässänky ja sauvakävelyä

Näyttää siltä, että Taivaanrannalla palataan koirakantaan enenevässä määrin.
Omaa koiraa en ole voinut harkita nivelongelmieni vuoksi, mutta näitä sukulaiskoiria on luonani vieraillut silloin tällöin hoidossa.
Matilda -jota Matuksi kutsumme- on erinäisistä syistä tarvinnut hoitopaikkaa ja näyttää siltä, että saatte lukea sen kuulumisia blogistani jatkossakin.

Hoitosuhteeseen tulee kuitenkin pitkä tauko, koska olen menossa kuunvaihteessa lonkkaleikkaukseen ja edessä on viikkojen ja kuukausien toipuminen. Luottavaisin mielin suhtaudun tulevaan, jo leikattu nivel toimii hienosti ja kävelen oikeastaan enimmäkseen sen varassa. Joka taas ei ole hyvä asia.

Matilda maailmalla 2

Matilda on ollut viettämässä viikonloppua Taivaanrannalla.
Minun koiraharrastukseni mieluisin osa on toimia pennun ja nuoren koiran 'mentorina' sen opiskellessa ihmisyhteisön pelisääntöjä. Laumakäyttäytymisenhän Matilda omaksuu luontaisesti asuessaan Marjaanan muiden koirien kumppanina.

Matilda pienokaisen maailmankuva laajenee pikkuhiljaa uusilla tapahtumilla ja käyntipaikoilla.

Meillä rovanimeläisillähän on Napapiirillä Joulupukin kammari, josta pukki voi piipahtaa ketterästi kaupungilla.
Osallistuimme Matildan kanssa Koira kaverina-tapahtumaan kauppatorilla, jonne Joulupukkikin saapui viettämään kesäistä sunnuntaita.

Mitähän Matilda kuiskuttelee pukille...kertookohan olevansa kiltti...

Tapasimme myöskin Napoleonin, josta voitte lukea lisää klikkaamalla blogin lopussa olevaa linkkiä.

Myös perjantai sekä lauantai käytettiin kotiseutukierrosten merkeissä, Arktikumin puisto tuli haisteltua perusteellisesti ja sielläkin tapasimme ulkoilevan herra-koiran. Maakunnasta on käyty keräämässä nokkosia kuivattavaksi talven varalle ja jokaisella reissulla Matilda on tavannut uusia ystävällisiä ihmisiä. Ja niistähän pikkukoira pitääkin kovasti.

Nyt pieni koira on aivan uuvuksissa kaikesta näkemästään ja kokemastaan. Se vetää sikeitä niin että turkki tärisee !

Miksi ?

Käsittämättömiä ovat nuorison huvittelumuodot!

Näitä tuhopolttoja on ympäri valtakuntaa kesäisin. Kirkkoja, roskakatoksia, autoja...

Omakin pihapiirini on joutunut pyromaanien kohteeksi, siinä paloi roska-aitaus ja kaksi autoa.Yöllinen herätys oli karmea!

Rovaniemellä nämä laavujen tuhopoltot ovat jokakesäisä, ja aina helppokulkuisissa paikoissa.

En jaksa käsittää.
En HALUA ymmärtää!
Olen surullinen.
Olen VIHAINEN !!!!!!