Eko trip

Puhelinkeskustelu veljeni kanssa tuotti impulsiiviseen tapaani lausahduksen: mitäpä jos tehtaisiin yhdessä?
Tuumasta toimeen, vilkaisu kalenteriin ( minä, jonka elämäntapa on ollut touhuta ilman kelloa ja kalenteria :D ), vaatteet päälle ja matkalippua ostamaan rautatieasemalle. Polkupyörällä tietenkin.

Veli oli vastassa junalla...hiukan ihmettelin missä puoliso...aamuautiolla sateisella tiellä lähestyi vastaantulija...ja kas: siinä kaivattu kädessään tervetuliaisiksi poimittu valkovuokkokimppu : )

Matkan varsinainen ajatus oli kunnostaa vanhempiemme hauta, oikaista kivi ja laittaa istutukset.
Haudalle oli matkaa muutama kymmenen kilometriä, valtatieltä veli poikkesi synnyinkylämme halki polveilevalle tielle.
Suuryllätys ja takuulla järjestämätön odotti pienen vanhan mökin kohdalla; minun lapsuuden leikkitoverini ! Hän asuu Helsingissä ja oli juuri saapunut mökkinsä pihamaalle. Emme ole tavanneet sitten lapsuutemme, joten voinette kuvitella tunnelmat... Toisenkin lapsuutemme aikaisen kaverin tapasin omalla pihamaallaan hirsikehikkoa salvamassa...

Ja kun Riihimäellä ollaan lasimuseo kuuluu käyntipaikkoihin. Siellä on paikkakunnan ja lasin historiaa kolmessa kerroksessa - alakerta oli minulle mielenkiintoisin. Siellä oli lasinvalmistukseen käytettävät koneet ja menetelmät esiteltynä. Miten se toimii-kysymys on aina kiehtonut minua : )

Kipinämikkona

Kaksi bussilastia yläasteikäisiä koululaisia saapui 'Mottimettään' ja vietti koulupäivänsä metsärasteja ratkoen. Metsähallituksen edustajat olivat laatineet rastit ja Neuvokkaan monitaitoisia vapaaehtoisia oli rastivahteina parin opettajan lisäksi.

Minulle mieluinen 'keikka', toimin kipinämikkona. Rakensin kolme nuotiota valmiille nuotiopaikoille ja huolehdin ettei kenenkään tarvitse palella koleassa kevätsäässä.
Aivan ensimmäiseksi keitimme aamukahvit  meille vapaaehtoisille ennenkuin metsästä alkaa saapua koululaisryppäitä tulille : )

Bussit olivat entisen työnantajani kalustoa ja vaikka kuskit olivat minulle uusia meillä riitti puhumista. Jopa muisteluita alalta, kiitos kirjavan menneisyyteni.

Vapautunut Kemijoki

Jokakeväinen jokien ja purojen tulviminen on jälleen ajankohtainen ilmiö. Tässä Vuoskuojan koski nuolee rantatöyräitä. Kesän edetessä se kutistuu iloisesti solisevaksi puroksi. Joskus hyvin kauan sitten ojan varteen on rakennettu lyhyt luontopolku, joka on hoitamattomana rapistunut lähes käyttökelvottomaksi. 

Vieressä on veneenlaskupaikka ja laavu, jossa on järjestetty  kylätapahtumia. 

Kemijoen historiaan kuuluu höyrylaivat Wiiri ja Wanttaus. Puhumattakaan tukin uitosta, joka antoi kesäisin leivän jokivarren asukkaille. Siitä uskon tämän ajoankkuriksi tulkitsemani patsaan kertovan.

Satotoiveita

Tämä blogin kirjoittaminen alkoi lähes viisi vuotta taaksepäin itäneistä siemenistä. Silloin oli kyseessä pennunsiemenet, joista saimmekin suorastaan runsaan sadon, saimme neljä ihanaa kääpiösnautserin pentua!

Nyt  ikkunalaudallani muhii suuria toiveita tulevalle kesälle. Suorastaan utopiaa : ) 
Keväinen luonnon herääminen herättää myös satotoiveet minun mielessäni. Olen laittanut mutamia yrttejä ja aivan uutena kokeiluna tomaatin siemeniäkin multaan.
Puikulapotuissa on niissäkin jo sievät idut. Ajattelin esikasvattaa muutaman jälleen maitopurkissa. Puikula on tunnetusti hidaskasvuinen  joten toivon saavani jo heinäkuussa uutta puikulaa pataan..

Viestikapula vaihtuu

Sunnuntaina 26.4 Korundissa oli salintäydeltä  kutsuvieraita, eikä suinkaan vähäisimpinä kutsuttuina Neuvokkaan vapaaehtoiset.
Juhlittavina oli Rovaniemen mielenterveysseura ry 50v., Neuvokas 20v. ja sen toiminnanjohtajan Anneli Laineen läksiäisjuhla, hän jää eläkkeelle, sekä myös Annelin uusimman kirjan julkistamistilaisuus. Juhlimisen aihetta kerrakseen.
Kirja kertoo Neuvokkaan tarinan sen syntymästä tähän päivään saakka. Anneli sen äitinä, 'kätilönä' ja kasvattajana. Neuvokkaaseen on liittynyt kahdenkymmenen vuoden aikana yli 800 vapaaehtoista - Annelin sanoin tähtisilmää, joista jokaisella on oma liittymisnumeronsa. Kirjan kannessa oleva henkilö on Kylli-täti, vapaaehtoinen nro 1.

Juhla oli Annelin näköinen, tunnelmaltaan lämminhenkinen ja vapautunut, ohjelmassa paljon musiikkia. Esiintyjäkaarti oli ansioitunutta; Pave Maijanen, Tarja ja Tuomo Ylitalo, Jukka Lampela Lapponiansa kanssa ja minun suosikkini Arja Havakka! Elävää musiikkia Korundissa, konserttisalissa vailla vertaa!

Kun Anneli luovutti viestikapulan seuraajalleen Suvimaria Saarenpäälle juhlayleisö nousi seisomaan.

Turvallisuutta

Kerran kuukaudessa Neuvokas järjestää tyonohjaus/infotilaisuuden meille vapaaehtoisina toimiville. Sen yhteydessä saamme kuulla jonkun alan asiantuntijan luentoa.
Hutikuun vierailija oli palokunnasta. Tahallani käytän tuota vanhaa nimitystä koska se on virallista kodikkaampi  ja Rovaniemi on kodikas kaupunki : )

Oikeastaan nämä viimeaikaiset koulutukset ovat jos ei nyt päällekkäisyyksiä niin ainakin limittäisiä.
Niin on hyvä. Ihmisen elämässä asiat tuppaavat limittymään, ei niitä voi kokonaan erottaa toisistaan, yksi asia johtaa toiseen jne.

Saamme toisinaan vierailijaksi myös jonkun pitkäaikaista sairautta potevan  henkilön, joka kertoo meille sairaudestaan yleensä ja oman selviytymistarinansa. Niitä kuunnellessa omat vaivat kutistuvat mannaryynin kokoisiksi.
Koulutus lisää paitsi tietoa ja taitoa myös asioiden laaja-alaisempaa ymmärrystä.

Talvi väistyy

Mielipuuhaani on kävellä kaupunkia ympäröiviä metsiä ja soita, harvemmin kaupungille päin...tutkailla eri vuodenaikojen ilmiöitä.
Lumesta voi seurata jälkien kertomaa tarinaa... kevään edistyessä luonto näyttää joka päivä erilaiselta, niin vaihtelevat säät ovat viimeaikoina olleet.

Iloista pääsiäistä !

Koiraton ja kameraton elämä !
Mitä siitä seuraa? Facebook !!

Aikaa on netin käytölle ulkoilun kustannuksella. Koiran kanssa ulkoilun sivutuotteena sain usein hauskoja tilannekuvia, puhumattakaan suurista muutoksista maisemissa kotinurkillani.
Tämä nyt on osastoa seliseli, totuus piilee pintaa syvemmällä.
Tuo facebook ei ole koko elämä, mutta se on vain niin helppo ja hauska tapa kommunikoida. Ja seurata kaverin kavereiden jakoja...

Facebookista sieppasin tuon aurinkoisen narsissikimpun, jonka myötä toivotan teille
HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ !

Aprillia !

Tavakseni on tullut kirjoittaa aprillipäivänä jotain todellisuuden ulkopuolelta. Mietin kuumeisesti mitä kirjoittaisin tänä vuonna. Siis ei liukastumista uimahallissa, ei havahtumista Simo Silmun herättelemänä! Se olisi voinut olla totta, Yölintu keikkailee Rovaniemellä tänään.
Minun mielestäni hyvässä aprillijutussa on siteeksi totta ja sen pitää istua kertojaansa. Tai vaihtoehtoisesti se voisi olla niin utopistinen, että sen on 'pakko' olla totta. Mutta aina sen pitää istua kertojansa tyyliin ollakseen uskottava.

Langennut nainen

Käyn uimahallissa vesijumpassa viikottain. Olen käynyt jo monia vuosia joten paikka on kuin toinen koti minulle. Ja kuten tunnettua kotikin on varsin tapaturma-altis paikka, kotona toimitaan automaattisesti turhia miettimättä. Niin tohellan myös tuolla uimahllissa, moikkailen tutuiksi tulleita kävijöitä enkä muista lattian liukkautta....
Niinpä siinä sitten kävi, että havahduin lattiatasossa ja minua hoivaili Simo Silmu! Tiedoksi teille hyvät lukijani: Yölintu ja Simo Silmu on suosikkini musiikin rintamalla!
Onni onnettomuudessa on etten katkonut luitani enkä kumauttanut päätänikään pahemmin.
Toinen onni onnettomuudessa on havahtua Simo Silmun herättelemänä : )