Kuvia muistoihin

Wanhanaikaiset kevätsäät ovat hellineet meitä pohjoisen asukkaita.  On ollut kipakoita yöpakkasia,  aurinkoisa päiviä ja komeita kuutamoita!

Kuun kyljessä on kirkas planeetta, jonka nimeä  en  kuvanottoaikaan tullut selvittäneeksi.

Kuun valo luo maagisen tunnelman, se saa timantit hangella loistamaan eikä sitä kyllästy ihastelemaan. 

Aurinkoiset päivät ovat liian kauniita vain olla sisällä. Ulkoilu Vennivaarassa houkutteli tekemään enkelinkuvaa. Ehdin vain kellahtaa pehmoiselle hangelle kun Jade kipaisi kuiskuttelemaan ohjeitaan 😊 Iippa ikuisti hetken muistoihin! 

Se pyörii sittenkin

Iloa ja jopa naurua sai aikaan lapsena opitun taidon elvyttäminen. Eihän se aivan ensiyrittämällä onnistunut, mutta pienellä harjoittelulla pyöritän vannetta myötäpäivään niin pitkään kuin haluan. 

Seuraava askel on haastaa aivot ja keho yhteistyöhön myös vastapäivään pyörittämiseen 😐 Tässä tulee esiin se  paljonpuhuttu puoliero. 

Oikeastaan tämä lähti liikkeelle nettijutusta. Olen kaiken ikääni ollut liikunnallinen, hiihtänyt ja pyöräillyt, joten tasapaino on säilynyt suhteellisen hyvänä. Kävelyä luonnossa pidetään kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevana, mutta tylsää on talloa ilman päämäärää samoja polkuja. Liikunnan pitää olla myös iloa tuottavaa että sitä viitsii tehdä, siksipä tämä harjoittelu!

Hengissä

 Hengissäpä hyvinkin, kirjoitushalut vain uinuvat syvällä mielen uumenissa.

 Parasta tässä arjessa on rutiinit, jotka on muotoutuneet mielitekojen pohjalta, kaukana täytyy tehdä- mentaliteetista. Myös elämän kohokohdat ovat syntyneet suurempia suunnittelematta, eteen tulleesta tilanteesta.

Mikään ei ole lopullista. Kaikki muuttuu, kaikki liikkuu, kaikki pyörii, kaikki lentää pois ja katoaa. Näin on Frida Kahlo lausunut. Siispä turha takertua menneisiin vaan ottaa tilaisuudesta vaarin. No, niitä vaareja kyllä on ollut tarjolla, mutta olen jättänyt ne kuljeksimaan omia teitään. 😏

Ihan tuulihattu en kuitenkaan ole, edelleen arkeani rytmittää Neuvokas, kuntosali ja uimahalli. Näistä uimahalli tarjosi uuden tilaisuuden, johon tartuin. Saunassa kaksi nuorta naista jutteli uimisistaan ja puutuinpa puheeseen. Omat uimiseni ovat lähes nollassa heikon taidon vuoksi. Kävi ilmi, että toinen nuorista on toiminut uimaopettajana ja minä tenttaamaan tekniikkavihjeitä... yksi vihje tekniikkaan oli koskenkorva 😄  Lopputulemana kysyin josko hänellä olisi jolloinkin aikaa opettaa minulle alkeita.

Hän suostui ja ensimmäinen oppituntini on vielä edessäpäin, mutta odotan innolla. Tylsää meillä ei varmaan tule olemaan! 

Myyty !

Pitkä ajanjakso on tullut päätökseen. Olemme poikieni kanssa yhteistuumin päättäneet luopua tästä hirsitalosta johon pojat ovat syntyneet ja sitten myöhemmin  lapsuutensa kesät viettäneet. Talo on rakennettu sodan jälkeen saksalaisten polttaman tilalle ja on osa kylän historiaa ja maisemaa.

Elämä kulkee eteenpäin itsekullakin, täytyy osata luopua sellaisesta mikä ei enää palvele meistä kenenkään tarpeita. Luopumisen tekee helpommaksi se, että uusista omistajista toinen on syntyperäinen kyläläinen ja että molemmat arvostavat talon historiaa. He arvostavat myös taloon  kuuluvia rakennusajan henkeen kuuluvia huonekaluja, joten päätimme jättää ne paikoilleen. Talo on saanut arvoisensa uudet omistajat. Olemme myös tervetulleita käymään  halutessamme 'mökillä'.

Paljon on kuitenkin poisvietävää, mutta ilman pienintäkään haikeutta olen käynyt läpi poistettavia tavaroita.

Kokeilevaa kuvausta

 

 Yhtenä kauniina alkusyksyn päivänä lähdin katsomaan olisiko puolukat Ounasvaaralla jo kypsymässä. Otin mukaan kamerankin, olisi edes jotain saalista kotiin vietäväksi 😏. Ei tullut puolukoita, mutta  kameralla oli hauska leikitellä. Tämä kuva on ns. kameramaalaus. Otin monta otosta kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Kahta samanlaista kuvaa on lähes mahdoton saada tällä tekniikalla.

Olen aikaisemminkin leikitellyt kameralla, silloin kuitenkin eri tekniikalla. Tämä kuva ja sen eri variaatiot löytyvät tästä blogista kohdasta heinäkuu 2012/ kameraleikkiä

Syyskuun aamukasteet

Loppukesän ja alkusyksyn aamuina olen nauttinut aamukasteesta niin paljaitten jalkojen alla  nurmikolla kuin  kasvien lehdillä kimalltelevista pisaroistakin.

 Tämä aamukasteen koristelema kasvi paljastui aikoinaan makutestin perusteella sipulikasviksi. Kaikkitietävä googlen  kuvahaku kertoi sen olevan karhunlaukka. Se ja vieressä kasvava ruohosipuli jaksavat talvehtia ja kasvaa vuodesta toiseen takapihan lavakauluksessa.

Ikuistan itselleni iloksi talven varalle näitä kesäisiä näkymiä, kuten tämänkin kastepisaroiden koristeleman poimulehden.

Olen koko kesän hakenut takapihalta villiyrttejä silputtavaksi voileivän päälle, tätäkin. 

Eläköön 'rikkaruohot' !

Kesän alussa ostan  joitakin ruukkusalaatteja ja istutan ne sitten kasvilavaan. Yleensä ne viihtyvätkin, vain persilja sekä basilika karsastavat kasvupaikkaansa minun luonani. 

Melko paljon käytän luomua, perunat omasta maasta, kananmunat ja villikala lähiruokarenkaasta ja nämä villinä rehottavat syötävät kasvit. 

Ruokalasku on kasvanut kuluneena vuonna tuntuvasti edelliseen verrattuna, mutta ehkä tämä osittainen luomusyöminen koituu terveydeksi 💪

Värien kauneutta

Lämmin loppukesä houkutteli takapihalle erilaisia perhosia ja kaikenlaisia mettä etsiviä pörriäisiä. Viileiden öiden jälkeen perhosten piti ennen ruuanhakureissua lämmitellä siivet notkeiksi. Vanha puu tarjosi siihen hyvät puitteet ja pitkään kukkivat nauhukset tarjosivat aurinkoisen katetun ruokapöydän. 

Tämä neitoperho lumosi minut väreillään. Katselin sitä ensin vain ihastellakseni, mutta hain kameran, kun huomasin ettei sillä ole kiirettä lähteä.

Koskaan  aikaisemmin en ole ollut kiinnostunut perhosista, tai no joo, onhan niitä ollut mukava katsella  muttei sen enempää kiinnostusta. Olen kevään jälkeen enemmän kuvannut kameralla kuin puhelimella ja tykästynyt kameran tarjoamiin mahdollisuuksiin. Toki nykyisissä puhelimissakin on kameran säätömahdollisuuksia, mutta tällä kymmenenllä puhelimen näyttö käy pieneksi ja silmälasitkaan ei aina ole mukana. Tämä suruvaippa ei suostunut levittämään siipiään eikä se myöskään lähtenyt lentoon vaikka pyörin sen ympärilla kamera valmiina. Olisin halunnut nähdä sen siipikuviot

Elokuun helteitä

 

Kirkkolampi on suosittu ulkoilualue Rovaniemellä.

Suosittu on myös tämä lammen rannalla oleva kioski, lähes aina pitää jonottaa omaa jäätelöannostaan

.

Kesä on kääntynyt  kalenterin mukaan loppupuolelle, mutta säiden haltija on toista mieltä. 

Alkukesän tappelin harakoiden ja oravien kanssa kypsyvistä mansikoista. Hävisin  6-2. 

Oravilla on konstinsa, hyppäsivät mokomat ikkunasta vauhtia ottaen amppeliin! 

Ostin sitten rastasverkon, sen turvin olen saanut itse napsia amppelista mansikat suuhuni. 

Jostain syystä nyt oravat ja harakat ovat kaikonneet takapihaltani vaikka amppeli on jo ollut ilman verkkoa yötäpäivää. Vaikka on ollut hellepäiviä ja olen kastelustakin huolehtinut eivät mansikat kypsy meheviksi. Niinpä ajattelin istuttaa mokoman maahan ja katsoa miten se tykkää tuottaa satoa ensi kesänä. Mutta ensin aion antaa loppujenkin mansikoiden kypsyä syötävään kuntoon.

Aamuäreyttä

 

Että voi aamukahvin keitto olla hankalaa kun pitäisi avata uusi kahvipaketti!

Tein valehtelematta ainakin varttitunnin töitä ennenkuin sain kahvin tippumaan. Nuo lepareet tuossa on niin pienet ja tiukasti liimatut ettei niistä saa napakkaa otetta. Työkalupakki sisältää tongit, mutta niitäkin pitäisi olla kahdet saadakseen molemmista lepareista otteen. Pakko oli ottaa sakset käyttöön!

Onneksi jääkaapin ovi toimii moitteettomasti, ärtymys laantui tuoreita kesäherkkuja nauttiessa 😋

Hillasuolle minusta ei ole, eksyisin alle puolen tunnin siellä pyöriessäni. Sen verran suon reunoja kierrellessäni sain kuitenkin  marjoja kerättyä, että kypsyvien mustikoiden kanssa aamupala saa terveellisen ja herkullisen lisän.

Mustikkametsä houkuttelee muutenkin ja sienikori on hyvänä lisänä josko jotain pannulle pantavaakin löytyisi

Pyöräillessä nähtyä

 Pyöräilykausi on alkanut ja toisinaan on kamera mukana, useimmiten kuitenkaan ei.  Jotain kuitenkin on tallentunut kortille. 

Kevät oli kylmä ja tuulinen, alkukesä lämpimämpi mutta yhä tuulinen.  Tässä kooste muutamalta reissulta.

Talkoovoimin ylläpidetty talviuintikeskus oli ehkä viimeistä kertaa käytössä.  Rovaniemelle on suunnitteilla uusi talviuintikeskus, mutta sen rakentamista on siirretty jo kahtena vuonna. Talkoovoimiin ei ole löytynyt uusia tulijoita ja ymmärrettävästi väki on väsynyt sinnittelemään.

Tällä paikalla järjestettiin talviuinnin MM-kisat vuonna 2014

 

Näitä maalauksin kaunistettuja betonikoppeja löytyy useita kaupungilta. Lisäksi vielä alikulkutunneleitakin on alettu koristelemaan maalauksin. 

Vanhasta Rovaniemestä on Lapin maakuntamuseo laittanut kaupungilla oleviin sähkökaappeihin valokuvanäyttelyn, Kuvat ovat 1900-luvun alkupuolelta 1960-luvulle.

Minäkö paparazzi?   En suinkaan, yksityisyys on hyvin suojattu!

Ei aivan tavallisin auton pysäköinti 👀