Onnistuin saamaan kohtuullisen sujuvat lennot koneen vaihtoineen, mutta jäihän sitä aikaa notkua Amsterdamin kentällä yhtälailla mennessä kuin tullessakin.
Mennessä minua hiukan jännitti, en ole todellakaan tottunut omatoimimatkustaja. Vain pari reissua ja nekin suoria lentoja, mutta olen sanonut ennenkin että rohkea rotan syö ja uhkarohkea kaksi.
Koska olin menossa maanosasta toiseen minun oli vilautettava passia ennenkuin pääsin jatkolennon lähtöportille. Siellä sitten kaikki muuttuikin; turvatarkastus ja odotus ennen portin aukaisua antoi esimakua Afrikan tavoista. Seisoimme kuin sillit suolassa kunnes meitä alettiin lastaamaan koneeseen.
Itse lento sujui mukavasti, KLM pitää hyvää huolta matkustajistaan. Huomasin jo viisumin hakuvaiheessa, että Ghanaan ei mennä miten vaan, heillä on omat tapansa ja sääntönsä.
Heti koneen noustua matkustajille jaettiin pari lappua (tietenkin englanninkielisiä) joista en ensin tajunnut yhtään mitään. Kun sitten tutkin niitä lähemmin selvisi, että piti ilmoittaa henkilötietojen lisäksi osoite Ghanassa oleskelun ajaksi, kuljetanko aseita, onko minulla ulkomaanvaluuttaa jne. ja tietenkin ukaasi että väärien tietojen antaminen johtaa vakaviin seuraamuksiin. Ei tämmöistä Euroopan lennoilla /:
Laskeuduimme Kotokan kentälle, vastassa oli höyrysaunaa vastaava lämpö/kosteus, portaat koneesta maantasalle ja bussikuljetus terminaaliin. Ja loputon jonotus passintarasstukseen, että yhdestä lentokoneesta riittääkin niin paljon porukkaa!
Vastaanottokomitea otti minut haltuunsa, olin vihdoinkin Ghanassa!
