Uusista tuulistä vielä näihin vanhoihin tuuliin....
Olin viime vuosituhannella Rovaniemen varuskunnassa huoltoauton kuljettajana ja niissä tehtävissä myös ajelin toisinaan nelivilkut autossa vilkuttaen ympäri lentokenttää.
Siksi minua kiinnosti lähteä Lapin Lennoston avointen ovien päivänä katsastamaan heidän kalustoaan sekä myös tuttuja maisemia.
Ja tietenkin syömään armeijan hernekeittoa! Voi veljet, se on hyvää!
Sotkun munkit loppuivat ennenkuin maltoin mennä jonottamaan, nekin ovat spesiaali juttu. Niitä sentään saan, jos menen vartavasten sotilaskotiin kahville.
Tässä timanttimuodostelma..nopeutta about 800 km tunnissa
...ylösalaisin...
Kaluston esittely kiinnosti erityisesti lapsia
Onpas sulla ollut mielenkiintoinen ammatti! Kertakaikkiaan. Olen joskus ollut katsomassa täällä melko lähellä, Kauhavan lentosotakoulussa kanssa näytöksiään. Melkoista hulinaa. Nythän sekin hulina loppui sieltä. Suoritin maanpuolustuskurssini Kauhavalla ja .... jestas Menkijärvellä. Oli se mukava kokemus. Maastohousut sidoin rintojen yläpuolelle kiinni, olin kuin pikkumatti. Silloin. Tuuliviiri saa ja takkiansa saa kääntää...kirjoittele aina silloin, kun sua huvittaa, niin et katoa kokonaan!!!!
VastaaPoistaHahaha sun kanssas !! Niistä armeijan vetimistä sen verran että naistan mitoilla niitä on alettu valmistaa vasta kun naiset lähtivät vapaaehtoisina vakinaiseen...mullakin oli 40 nron huopakumisaappaat ja metsäsukset töissä...hiihtele niillä sitten naisellisen sulokkaasti : )
VastaaPoistaVanhin tyttäreni oli vapaaehtoisena vuoden Niinisalossa. Toteutti äitinsä haaveen ja nuorimmaista kun yritin houkutella armeijaan, niin se hymähti ja sanoi, ettei mua kyllä kukaan komentele, mä en mee.
VastaaPoistaTerveiset tyttärellesi (Lauralle?) Niinisalossa toimi "minun aikanani" sotakoiraosasto .. minulla oli sieltä muutama sotakoiran alku sosiaalistumassa ennen varsinaista koulutusta tehtäväänsä. Taisivat kouluttaa siellä myös rauhanturvaajia maailman turuille.
VastaaPoista