Lähiruokaa

Kesä tuli sittenkin ja niinhän siinä kävi, että kuin taikaiskusta luonto pukeutui kesäpukuunsa!  Lappilaisia helli muutaman päivän helleaalto ja kun aurinko ei laske lainkaan oli vielä illallakin suloisen lämmin. Kyllä kelpasi ihmislapsen nauttia.

Viherpiipertäjänä olen lähes koko ikäni ollut kiinnostunut sekä idättämisestä että villiyrteistä. Niinpä sitten tilaisuuden tullessa osallistuin Neuvokkaan ja Lapin marttojen yhteistyönä järjestämälle villiyrttikurssille.

 Vietimme tovin lähiluonnossa katseet tiukasti maahan suunnattuna ja palasimme saaliinemme Marttakeittiölle valmistamaan siitä syötävää.

Kokemus kurssikäyttöön sopivasta keittiöstä ja välineistä oli uutta minulle. Ohjaajamme oli valinnut reseptit ja jakoi meidät porukoihin, periaatteella jokaiselle jotain tekemistä.
Kokkina en ole kummoinenkaan, mutta isolla porukalla ruuanlaitto oli rattoisaa ja tulokset maittavia.

Ilmoja pitelee

On se aika tästä kylmästä keväästä jolloin luonnon heräämistä jo odottaa näkevänsä. Hitaasti, mutta varmasti puiden silmut turpoavat ja maisema muutenkin alkaa vihertää.
Virikkolampi on tarjonnut erilaisia elämyksiä vuosittain Seijasiskolle ja minulle, eikä tämäkään kevät tehnyt poikkeusta. Joku oli hetkeä aiemmin poistunut laavulta, tulipaikalla oli vielä kyteviä kekäleitä.

Siinä tulta viritellessä alkoi kaikua joutsenten trumpetti ja lammelle lensi kolme paria. Ehkä joku pari niistä jää pesimäänkin sinne.
Sammakoita - puhumattakaan niiden kudusta - emme nähneet tällä kertaa.

Kylmä sää on puhuttanut ja puhuttaa edelleen kansalaisia. Saariselän hiihtokeskus kääntää voivottelun positiiviseksi ja avaa vielä muutamaksi päiväksi laskettelurinteen!! Kesäkuussa! Saa siinä turisti ihmetellä ja nauttia yöttömän yön laskettelusta aikana, jolloin pitäisi kaivella sääskiöljyt talvisäilöstä!

Mottimettässä

Tämän kevään säät ovat puhuttaneet ihmisiä, hiihtokelit jatkuivat pitkälle toukokuuta ja vielä toukukuun lopullakin on lunta maastossa!
Neuvokas ja Metsähallitus (tiedekeskus Pilke) järjestävät keväsin koululaisille oppimis- ja virkistystapahtuman koulutusmetsässä, joka on nimetty Mottimettäksi.

Minulle mieluinen tehtävä oli jälleen olla nuotiovastaavana, ja kyllä vaan tulipaikoilla riittikin lämmittelijöitä rastitehtävien välillä.

Itsekin opin uuden taidon, puun korkeuden arvioimisen.
Arvioimiseen tarvitaan oma kroppa ja tieto omasta askelpituudesta. Tässäpä 'resepti' arvioimiseen:
valitse puu,
käännä sille selkäsi,
kävele niin kauaksi että voit nähdä valitsemasi puun tyvestä latvaan kun kumarrut katsomaan sitä jalkojesi välistä,
sen jälkeen kävelet puun luokse askeleesi laskien,
akselpituus x askelmäärä on puun korkeus😀 Kaikki tarvittava on aina mukana!

Mariana malolla, vappuna vaossa...

Kalenterin mukaan on vapppuaatto, mutta kevät on kertakaikkiaan maaliskuun leutojen säiden jälkeen jumittunut paikalleen. Kunnon hankiaisia ei ole tänä keväänä tullut, lämpömittari on sekin juminut nollan kahtapuolta.
Takapihan lumikinos ei näytä madaltuvan aurinkoisista päivistä huolimatta. Nakkelin hankeen kevätlannotetta, sielläpä se saa kosteutta lumen sulaessa ja vaikuttaa sitten heti maan  paljastuessa.

Potun kasvatus on mielessä tänäkin keväänä, mutta paljon niitä ei kannata laittaa alulle, viimekesäisistäkin kun on vieläkin jokunen syömättä. Ei ole Lakun potunsyönti entisellä mallilla.

Retkeiltyäkin on tullut hiukan kotinurkkia etäämpänä, vanhan maalaiskunnan puolella. Mielenkiintoinen paikka, ehdottomasti ensi kesän retkikohde.

Seurakseni tulevan kesän retkelle saan Sulon, yhden Taivaanrannalla kasvaneista kääpiösnautserin pennuista.  Sulon perhe lähtee matkoille ja he kysyivät josko ottaisin Sulon siksi aikaa hoitoon.

Ajatuksissani palaan yhä useammin vuoteen 2010, jolloin tämä blogi sai alkunsa pitkään jatkuneesta yhteistyöstä omien koirieni kasvattajan kanssa.
Mihinkäs se koira kirpuistaan pääsee!

Huiputtaa vai huiputtaa?

Ärsyttävää tämä suomenkielen uusiokäyttö! Ja vaikka leimautuisin taantumukselliseksi en vaan voi hyväksyä tätä sanojen merkityksen muuttumista. Samaan sarjaan kuin mieletön ja sairaan kaunis liittyy tänään Lapin Radiossa toisteltu huiputus. Kyse ei kuitenkaan ollut lähestyvistä kunnallisvaaleista vaan hiihtokilpailusta. Tunturit huiputetan! Saavatko ne uuden huipun? Vai juksataanko tuntureita?

Ihmeellisiä uutisia tänään

On taas se aika vuodesta, jolloin mediassa on toinen toistaan kummallisempia uutisia. Alla oleva linkki on kuitenkin täyttä totta. Lumitalkoot todella pidettiin keskuskentällä ja paikalle oli tullut runsaasti väkeä omat kolat mukanaan.
https://twitter.com/ropsrovaniemi/status/845306605612732416
Tämän päivän luonteeseen kuuluen edellä mainittu juttu sai jatkoa.
Nyt RoPs pyytää jälleen kaupunkilaisilta apua.... : )

Olen joskus itsekin juksannut lukijoitani tässä blogissa. Hetken harkitsin sitä tänä vuonnakin, mutta päätin pysyä tiukasti totuudessa.

Hyvää aprillipäivän jatkoa!

Rally-Toko

Pitkästä aikaa lähdin katsomaan paikallista  epävirallista koiratapahtumaa, rally-tokokoetta. Epäviralliset kisat ovat ns. möllikisoja, joissa kilpaillaan oikeilla säännöillä, mutta tulokset ovat epävirallisia. Samoin kuin match show't näyttelyharjoituksina nämäkin toimivat hyvin harjoitteluna virallisiin kokeisiin.
Koska aikaisemmassa elämässäni olen harrastanut koiran koulutusta halusin tutustua tähän uudenlaiseen 'tottismuotoon'.
No, varmaankin arvasitte, että Mindillä on painava osuus kiinnostukseeni 😊Iippa ja Mindi osallistuivat tähän epäviralliseen kisaan ja kohtapuoleen on vuorossa heidän ensimmäinen virallinen kokeensa!
'Mitä on rally-toko?
Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tokosta, agilitystä ja koiratanssista. Siinä tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin että käsimerkein ja kannustaa koko suorituksen ajan. Rally-toko kehitettiin siis aivan tavallisia koiranomistajia ajatellen ja sen päätavoitteena onkin saada aikaan koiria, jotka on koulutettu käyttäytymään hyvin kotona, yleisillä paikoilla sekä muiden koirien läheisyydessä.'
Lainaus rally-tokoyhdistyksen sivulta.

Vierailla vesillä

Kävin talven selkää taittamassa Gran Canarialla ja niin vain on, että luonnon suurimmat elementit tekevät minuun suurimman vaikutuksen. Meri ja vuoristo. Aurinko ja lämpö. 

Retkipäivä saaren sisäosiin avasi huikeita näkymiä, joita puhelimen kamera ei pysty toistamaan niinkuin silmä ne näkee. Nousimme n.2000 metrin korkeuteen, josa oli jalottelutauko. Ilma siellä oli raikasta ja hyvää hengittää, mutta pian navakka tuuli hätisteli toiset retkeläiset bussiin. Minä tuskin maltoin seurata heitä, vaikka lämmöstä pidänkin. 

Vuoriston serpentiinejä alaspäin lasketellessa poikkesimme Agaeten laaksossa viinitilalle, jossa viinirypäleiden lisäksi kasvatetaan kahvipapuja sekä appelsiineja. Appelsiinieja suoraan puusta! Sainpa senkin kokea : ) 


Nyt olen jälleen kotona villasukat jalassa yskiskelemässä ja haikailemassa uuden matkan perään.

Hyvästi vanha vuosi !

Talvi on talvi aina joulukuussa ovatpa säät millaiset tahansa. Yksi asia kuitenkin pitää paikkansa vuodesta toiseen, valon määrä lisääntyy selvästi päivä päivältä joulun jälkeen. Loppiaisena päivä on jo pirtin lämmitystä pitempi!

Säät ovat olleet vaihtelevat, lunta meillä täällä on vaikka vesisadekin on hankia verottanut.
Hiihtokauden olen korkannut pari viikkoa taaksepäin. Vanhastaan tiedän, että ensimmäisellä kerralla on viisasta hiihtää vain makustellen. Vaikka olen käynyt säntillisesti kuntosalilla koko syksyn kroppa oli ihmeissään ensimmäisellä hiihtokerralla. Aikaisempina talvina ensimmäinen kerta on tuntunut arkuutena jaloissa, mutta nyt kipein paikka oli 'allit' : )


Jälleen on yksi vuosi liittymässä jo elettyjen pitkään ketjuun, Suomella ja minulla tasavuodet täyttyvät tulevana vuonna. Suomella enemmän, minulla vähän vähemmän. Uuteen vuoteen lähden luottavaisena, elämä kantaa.
Hyvät lukijani kiitän teitä mielenkiinnosta blogiani kohtaan ja toivotan teille jokaiselle iloa ja valoa uuteen vuoteen, uskoa tulevaan ja toiveittenne täyttymistä!

Joulurauhaa!

Taas on aika joulun ajan, iloinen vilske täyttää pukin pajan. Pienten tonttujen nauru raikaa, kohta nautitaan joulun taikaa.
Joulu on ennenkaikkea lasten juhla, jännitystä, odotusta, loistavia silmiä...
Joulu on myös hiljentymistä ja muistamisen aikaa...  
Taivaanrannalta toivotellaan hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!