Tänään on aika hiljentyä muistelemaan naapuria, jonka taistelua vakavaa sairautta vastaan olen myötätunnolla seurannut .
Sairaus oli alkanut jo ennenkuin hän muutti naapuriksemme. Hoito oli tehonnut, mutta sairaus uusiutui ja toinen raskas hoitojakso oli edessä. Näin miten ihminen muuttuu itsensä varjoksi . .
Alkoi uusi toipuminen ja sitä oli ilo seurata, varjo alkoi voimistua ja elämänhalu loi uskoa tulevaan. Kuukausi kuukaudelta saimme seurata elämän voittavan ja lopulta uskoimme sairauden nujerretuksi.
Kunnes...kaksi viikkoa ja elämä oli ohi.
Me lähdemme tästä elämästä, emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä olemme tehneet. Kaikki, mitä olemme ajatelleet ja sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisemaan toisten tietä. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä.
(Martti Lindqvist)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti