Television teema-illassa käsiteltiin sosiaalista mediaa. Keskustelijoina oli toimittajia, yrittäjiä, suurten yritysten työntekijöitä, tietoturvan ammattilainen, euroviisukarsinnan voittaja ja juontajapari tietenkin.
Mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Kiinnostava ohjelma sinänsä, en kuitenkaan ota kantaa tuon ohjelman sisältöön, vaan ajatuksia herätti oma netin käyttöni. Olen sitä ikäpolvea jolle pankin tiski oli tuttu ja ainoa asiointipaikka raha-asioissa. Poliisia, pappia ja lääkäriä puhuteltiin "lakki kourassa". Nykyisin virkakuntaa voi puhutella hiirellä ja herranpelkokin on historiaa.
Hiirikäteni on vuosien saatossa harjaantunut ja surffailu netissä on luonteva tapa etsiä tietoa tai viihdykettä.
Facebookia käytin muutaman kuukauden, kunnes huomasin ettei se toimi sen kummemmin kuin elävä elämäkään. Tai nimen omaan toimii kuten elävä elämä, tärkeää on olla esillä, sanottavalla ei niin väliä. Ihminen ei muuksi muutu, netissäkään.
Toki tunnustan facebookin, twitterin yms. nopeuden ja tehokkuuden tiedon levittäjänä. Niitä tiedon murusia odotellessani kuitenkin turhauduin ja hyppäsin kelkasta.
Toinen netissä kokeilemani sosiaalinen kanssakäyminen on ollut chattailu. Olen tavannut sekä hauskoja että myös keskustelutaitoisia tyyppejä chatissa. Häirikköjäkin mahtuu mukaan, mutta suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä iloineen ja murheineen. Siellä on syntynyt vuosia kestäneitä ystävyyksiä, tapaamisiakin on järjestetty, jopa pari avioliittoakin tiedän nettituttavuuksien välillä solmitun. Mutta aikansa sitäkin.
Skype puolestaan on järkevä ja mukava tapa pitää yllä yhteyksiä ja mahdollistaa puhelut pelkän netin hinnalla ympäri maapallon. Harva kuitenkaan tuttavistani käyttää sitä, kännykkä on pitänyt pintansa kommunikointivälineenä.
Tämä blogin kirjoittelu on uusin nettiharrastukseni. En ole asettanut tälle tavotteita, tämä saa elää omaa elämäänsä ja muotoutua kulloistenkin mietteitteni tai aktiviteettieni mukaan. Tosin alottaessani en uskonut tästä tulevan niin koirapainotteinen kuin miksi se on osottautunut.
Voisiko sanoa että siitä puhe mistä puute. Tai sydämen kyllyydestä jne. Kummin vain, ja uskoisin lukijoistanikin suurimman osan olevan koirista kiinnostuneita päätellen tilastotietojen lukijapiikeistä koirajuttunen jälkeen.
Yksinpuheluahan tämä kirjoittelu on, mutta luen myös itsekin mielelläni sen kummemmin kommentoimatta toisten kirjoittamia blogeja. Kiinnostavista bloggaajista tulee ikäänkuin tuttavia, lienee sama ilmiö kuin TV-sarjojen seuraaminen, kurkkaanpa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti