Myöhään illalla oli kymmenisen astetta pakkasta ja pilvetön taivas tähtiä täynnä, kun kurkistin ovesta ulos. Jos vanhoihin merkkeihin olisi luottaminen lupeissa olisi myös revontulia. Niinpä en ruvennutkaan houkuttelemaan nukkumattia vaan kietaisin peitteen ympärilleni ja menin pihalle odottelemaan valospektaakkelia.
Tulihan se sieltä, koko taivaankannen kattavat voimistuvat ja leiskuavat revontulet!
Koskaan en ole onnistunut niitä tallentamaan kameralla. Pakkasyön jälkeen päivän valkeneminen tarjoaa korvauksen yölliselle puutteelle, pikkupokkarini tallensi auringon nousun Rokella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti