Talviunilla

Taivaanrannalla vietetään hiljaiseloa, tapahtumia on niukanlaisesti. Tai niitähän kyllä olisi mikäli riittäisi intoa osallistua.
Syksyn lyhyet päivät ja sateentuhmuiset säät eivät houkuttele liikkeelle ilman mielenkiintoista syytä.
Vakituisia syitä on muutama - vesijumppa uimahallilla ja  kymmenen kerran kuntoutusjumppa TK:ssa. Jälkimmäisestäkin leikkauksesta on kulunut jo hiukan yli neljä kuukautta ja kävely sujuu kohtuullisesti vaikkakaan vauhti ei päätä huimaa.
Se syyskuinen matka Espanjaan teki terää,  ympäristön vaihdos, lämpö ja uudet tuttavuudet  virkistivät yhtälailla mieltä kuin kehoakin. Enpä olisi uskonut vielä kesällä moisen matkan mahdollisuuteen, toisaalta ei lentokoneessa istumiseen juuri kuntoa kysytä. Riittää kun pääsee kotiovelta taksiin ja taksista lentokentälle, enemmän on kyse rohkeudesta hypätä tuntemattomaan. Se kun oli minun ensimmäinen ulkomaanmatkani, ellei oteta lukuun näitä rajanaapureita joissa piipahdetaan autolla.

Käsityöt eivät enää houkuttele kun ei ole minkään tarvetta. Lukeminenkaan ei tunnu maistuvan, Annikki Kariniemi odottaa vieläkin syventymistäni, vaikka palautuspäivä uhkaa...Eino Leino sensijaan ei petä koskaan,en itsekään tiedä miksi Leinon tuotanto on minulle niin mieleen.

YouTubesta toisinaan kuuntelen Loirin Leino-tulkintoja ja siellä surffaillessani eksyn aivan toisenlaisiin tunnelmiin...kuin tännekin  http://www.youtube.com/watch?v=GxPBa5rCkGs&feature=related.
Minun ikäisilleni nostalgiaa : )