Juhannus oli ja meni. Ruusupensas kukoisti hetken komeana kunnes kuumuus läkähdytti sen.
Kun lopetin viimevuonna pyöräilykauden toivoin saavani nauttia talven jälkeen taas hellevaateissa pyöräilystä. Se toive toteutui yli äyräiden, jopa niin että joinain päivinä pysyttelin tiukasti sisätiloissa
Pyörän matkamittariin on tähän mennessä kertynyt jo runsaasti kilometrejä. Vielä ehtii kertyä lisääkin, on mukavaa lähteä kun tietää ettei kotiin paluu ole työn ja tuskan takana. Viime kesänä löytyi paljon sellaisia kohteita Rovaniemeltä joissa en ennen ole tullut käyneeksi. Uutuuden viehätys on jo kadonnut pyöräilystä sähkön avustuksella, mutta yhä pyörälenkit venähtää aiottua pidemmiksi 😀
Iippa tuli pikakäynnille Rovaniemelle ja tietenkin kävimme katsastamassa tutut lenkkimaastot.
'Kadotin' viimekesänä kokonaisen suon Vennivaarasta, siitä tuli sitten sellainen sisäpiirin vitsi. Löytyihän se suo tietenkin monen pähkäilyn tuloksena ja nyt kävimme sen suon laidalla, tietenkin. Ihmeen märkä suo oli vieläkin helteisestä ja kuivasta alkukesästä huolimatta.
Palattuamme helteen rasittamana tulimme virkistäytymään sisälle ja kun ihmisille oli tarjolla virkistystä ei sopinut unohtaa koiravieraitakaan. Ei ole koirankaan suu tuohesta !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti