Ajassa taaksepäin

Koirarouvan ollessa "synnytyslaitoksella" valmistautumassa emoksi tuloonsa jää minulle aikaa muistella menneitä.

Miksi minä -koiraton- olen mukana tässä projektissa?
Syyksi ei riitä tekemisen puute yleensä eikä myöskään halu olla mukana luomassa uutta elämää.
 Ei, vaan arvostan korkealle Iipan paneutumista ja vastuuntuntoa kasvattajana, ja jonka arvostuksen näin voin konkretisoida.
Arvostukseni syntyi tavasta, jolla Iippa hoiti kaksi saman vuorokauden sisällä syntynyttä  suursnautseripentuettaan.
 Se oli todellinen suur-urakka, jossa kysyttiin kekseliäisyyttä, kärsivällisyyttä, joustoa, ja ennenkaikkea sitkeyttä.
Pentuja syntyi kaikkiaan yhdeksäntoista. Kyllä, luit aivan oikein! Kysyin silloin miksi piti astuttaa yht'aikaa kaksi narttua, jolloin sain kuulla että toinen oli aiemmasta yrityksestä jäänyt tyhjäksi ja tämä astutus oli sitten se kuuluisa jos...

Olin silloin apuna pentujen hoidossa ja tuleville yhteistöillemme luotiin pohja. Meillä on Iipan kanssa samanlainen koiraideologia ja kiinnostus koiran korvienvälin rakenteluun.
Jokainen niistä yhdeksästätoista pennusta sai pävittäin yksilöllistä hoitoa.
Hyvä lukijani, jos sinulla on yksikin koira, voit kertoa kaiken tekemäsi työn yhdeksällätoista ja saat kalpean aavistuksen silloisesta työmäärästä.
Suurin osa pennuista ei löytänyt luovutusikään mennessä uutta kotia, joten työtä pentujen kanssa jatkettiin malliin kuin ne olisivat oppimassa maailmaa uusissa kodeissaan. Ne saivat laaja-alaisen "koiran pohjasivistyksen" ja ymmärryksen omasta paikastaan ihmisten keskuudessa.

Jokaiselle pennulle löytyi aikanaan oma koti.

Lauantaina

    Aamun askareet on suoritettu ja Taivaanrannalla vallitsee seesteinen odotus.
                  


Lämmönmittaus ei tuottanut yllätystä, lukemat ovat edelleen puolen asteen haarukassa.
Lämmönmittauksen yhteydessä on hyvä suorittaa muitakin hoitotoimia, joten kampailin Tiitua kuonon päästä hännän nipukkaan saakka. Hitaasti ja rauhallisesti, massun kohdalla viivytellen ja sitä silitellen. Pikkurouva rentoutui pöydällä lähes uneen. Lopuksi jälleen käynnissä olevan koneen liuttelua massun yli.

Tänään Tiitu menee Iipan luo asumaan ja valmistautumaa lopulliseen H-hetkeen, ja minulle jää statistin rooli. Pentujen synnyttyä ja päästyä vahvasti elämänsä alkuun pikkurouva palaa lapsineen Taivaanrannelle.

Kummallista, blogin päivämäärät eivät täsmää. Aiemminkin olen huomannut sen, samalle päivämäärälle voi tulla kaksi tekstiä huolimatta siitä milloin ne on kirjoitettu !

....odotellaan....

Makuuhuoneessamme vietettiin rauhallinen yö, koirarouvan vatsa ei alkuillasta löytänyt sopivaa koloa petistä, mutta kun se viimein löytyi boksista alkoi kuulua vienoa kuorsausta.
Tänään on sängynalustani ollut Tiitun suosiossa, siellä on boksia viileämpää. Olisikohan jo pesimistä, kun paljasta lattiaa pitää petailla ...
Lämmönmittailu sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä, tarkistamme yhdessä rouvan kanssa mittarin ennen varsinaista toimenpidettä ja luonnollisesti myös mittaustulos tarkistetaan yhdessä.
Toistaiseksi lämmön vaihtelut ovat pysytelleet puolen asteen  sisällä.
Ruoka maittaa hyvin Tiitulle ja ulkoilemme muutaman kerran päivässä  rauhalliseen tahtiin täällä Korkalovaaran loistavissa lähimetsissä. Suurimman osan päivästä kuitenkin kulutamme lepäillen. Leikki ei juuri maita, mitä nyt hiukan palloa pyöritellään ettei se juurru lattiaan kiinni.
Massu on täynnä elämää, siellä tuntuu pieniä teräviä tökkäyksiä ja pehmeän pyöreitä muljahduksia...

Pentuprojektin kakkosvaihe

Yö sujui rauhallisesti...........Tiitun osalta.
Minä pyöriskelin ja heräilin kuuntelemaan josko minua tarvittaisiin. Vastuullenihan on uskottu kallis lasti.
Heräsin tavalliseen aikaani ja toivottelin Tiitulle hyvät huomenet, mutta rouva käänsi ainoastaan kylkeään eikä halunnut nousta vielä ylös.

 

 Tästä päivästä alkaa pentujen valmistelu maailman kummallisuuksiin.   Aamulenkin ja -toimien jälkeen nostin Tiitun pöydälle ja kampailin karvoja ojennukseen, ja tulevia lämmönmittauksia ajatellen poistin koneella karvat tietyltä alueelta.

Puhelimessa kerran mainitsin Iipalle, että aion laulaa pennuille jo ennen niiden syntymää ja sen olenkin jo tehnyt. Siitä tuli mieleeni että miksikäs ei pentuja voisi totuttaa koneen tärinään jo tässä vaiheessa. Kun emo makaa rentona pöydällä ei siitä voi olla haittaa pienillekään. Nyt sitten odotan mielenkiinnolla onko sillä ollut vaikutusta...

Tiitu synnytyslomalle

Tiitu saapui tänään Iipan saattelemana yöjunalla Rovaniemelle. Olin heitä vastassa jo hyvissä ajoin ja malttamattomana.Matka oli sujunut kaikinpuolin hyvin ja nukutuksikin olivat kuulemma saaneet. Kuulumisten jälkeen vein Iipan töihinsä ja tulimme Tiitu-rouvan kanssa Korkalovaaraan.

Suoraan sisälle emme tulleet, vaan teimme pienen metsälenkin, tottakai. Pitihän rouvan saada huojentaa oloaan pusikossa.

Teille, jotka ettte ehkä tiedä Tiitun ja minun suhteesta, on kerrottava, että Tiitu oli alkuvuodesta luonani hankkiutumassa kantavaksi. Silloin emme onnistuneet. Kuluneena kesänä yritys uusittiin, jolloin saimme pennunsiemenet viimein itämään.

Nyt sitten odotellaan...

Ruokaakin pitää hankkia, joten lähdin kauppaan iltapäivällä. Isossa marketissa aika kuluu huomaamatta ja kotiinpäin ajaessani huomasin olevani ruuhkassa. Syyksi selvisi pieni hätääntynyt koirakarkulainen. Sillä oli valjaat ja hihna laahasi perässä, kun se juoksi edestakaisin tiellä. Suuurin osa autoilijoista ajoi vaarallisen lujaa tilanteen ohi, PRKL !!!!!!

Sain auton tiensivuun ja siihen pysähtyi pari muutakin autoa. Saimme koiran kiinni, soittto poliisille ja Kieppiin(=rovaniemeläinen koirahoitola), pieni neuvonpito ja lähdimme viemään pikkuraukkaa Kieppiin.

Se oli paniikissa ja tassut vuotivat verta.Tässä kohtaa olin kiitollinen omasta koirakokemuksestani, pitää osata lukea koiraa ja nähdä kokonaistilanne. Neuvoin mukaani lähtenyttä miestä miten pitää koiraa sylissä että se rauhottuisi, ja ajaessani laitoin vielä käteni hetkeksi sen leuan alle. Se auttoi.

Kiepissä selvisi omistaja, kiitos mikrosirun ja tarina sai onnellisen lopun.

Pennun tapakasvatus ei ole osapäivähommaa !

Pennun järkevä tapakasvatus ei palvele pelkästään ihmisen mukavuutta vaan se luo pohjan antoisaan ja miellyttävään kahden lajin - ihmisen ja koiran - yhteiseloon.
Se vaatii aikaa ja paneutumista, mutta palkitsee vaivan moninkertaisesti !

Pentu kasvaa tasapainoiseksi koirayksilöksi, kun se saa selkeätä ja johdonmukaista ohjausta elämänsä alusta saakka. Kasvattaja on tässä avainasemassa, sillä pennun tapakasvatus alkaa jo pentulaatikosta.
Ensimmäiset opettajat ovat  emokoira ja pentuesisarukset, mutta ihmistä tarvitaan koko lauman johtajaksi.

Tulevan koiranomistajan pitääkin itsetykönään miettiä pitkään ja monenlaisia asioita. Pitkät puhelinkeskustelut kasvattajan kanssa ovat tärkeitä koiranhankintaa suunnitellessa. Kannattaa myös rodun ja kasvattajan valittuaan tutustua koko pentueeseen molempine vanhempineen, jos se valimatkojen vuoksi on mahdollista.

No, ei toki se pennun elämä ole pelkästään sääntöjä ja rajoituksia eikä ihmisen osa vain valvojan osa.
Nauttikaamme pienen pennun tuoksusta ennenkuin se katoaa, nauttikaamme pienen koiran maailmankuvan avartumisesta, nauttikaamme sen avoimuudesta ja luottamuksesta!
Nauttikaammie pienokaisen unentuhinasta...

Tästä se alkoi

Muutaman päivän tauko bloggaamisessa, oli sitä "muuta elämää" ja ajatukset kaukana koiramaailmasta. Tämä blogi kuitenkin kiinnostanee enemmän koiraihmisiä joten palataanpa ruotuun.

Olen tehnyt yhteistyötä usean eri kasvattajan kansssa koirahistoriani aikana. Jokaiselta kasvattajalta olen saanut arvokasta oppia, jota olen muokannut itselleni sopivaan muotoon.
Ensimmäinen Koirani isolla K:lla oli Ultima Thulen Staalo, joka sai kutsumanimekseen Roope. Se oli saksanpaimenkoira ja jonka ansiota on että olen ryhtynyt tietoisesti kehittämään itseäni koiran omistajana.

Roopen ja palvelluskoiraharrastuksen myötä kuljimme ympäri maata ja kontaktit lisääntyivät tasaiseen tahtiin. Tuttua kaikille koiraharrastajille ?  Mukaan elämääni tuli puolustusvoimien sotakoiraosasto. Asiat nivoutuvat yhteen saumattomasti, silloinen työni oli toimia  huoltoauton kuljettajana Rovaniemen varuskunnassa. Tämä puolestaan poiki minulle myöhemmin työn valtion koiratarhalla, mutta siitä ei tällä kertaa enempää.

Puolustusvoimat etsi siviilikoteja työkäyttöön hankkimilleen pennuille, (jotka 80-luvulla olivat pelkästään saksanpaimenkoiria), että niistä tulisi sosiaalisia ja yhteiskuntakelpoisia . Hoitosopimus oli 10 kk:n pituinen ja pentu tuli yleensä luovutusikäisenä .
Silloinen koirakokemukseni oli pelkästään Roopen varassa, ja vanhemmat Käyttökoiralaiset muistavat ehkä ettei siinä ollut hurraamista. Eikä vika todellakaan ollut Roopessa !
Näitä hoitosopimuspentuja minulla oli vuorollaan kaikkiaan neljä, ja jokaisen kanssa tein tavotteellista työtä.
Järjellä ja tunteella.

Hiukan Juusosta

Avasin Juusolle oman sivunsa arvostuksena kahden lajin - ihmisen ja koiran- saumattomalle yhteistyölle

 Saanko esitellä :
 herrasmieskoirani Juuso.



Juuso on isoisä tulevan Goldwäscher-pentueen isälle. Yhdennäköisyyttä?

Kirjastossa lainattua

Taannoisten Rovaniemi-päivien aikaan kirjastossa oli monenlaisia tapahtumia. Eräs sellainen oli elävien kirjojen lainaus. Eläviksi kirjoiksi oli ilmoittautunut lehtihaulla erilaisia ihmisiä ammatin, syntyperän, aatesuunnan yms. perusteella.
Itse lainasin Palomiehen, Kotiopettajattaren, Lappalaisen ja Ateistin, yhden kerrallaan. Laina-aika oli 20 minuuttia ja lainoihin piti luonnollisestikin tutustua kirjastossa. Mielenkiintoisia ihmisiä, erilaisia kuten oikeat kirjalainatkin. Selkeintä tekstiä tuli Palomieheltä, voin hyvin kuvitella hänet tehokkaana toimijana tehtävässään.
Lainattavana oli myös Espanjalainen. Hänet oli lainannut Daniel, itsekin espanjalainen. Daniel opettaa Rovalassa englantia ja espanjaa suomenkielellä.
Olen käynyt parina talvena hänen tunneillaan ja niinpä jäin juttusille, kun pitkästä aikaa tapasimme. Puhe ajautui kuin itsestään kieleen ja erilaisiin sanaleikkeihin.
Kerroin hänelle jutun kärpäsestä, joka sanoi kaverilleen: "Tuuppas kattoon kattoon, kun kaveris tapettiin tapettiin." Sain selittää.
Kielellä leikittely on muutenkin mielipuuhaani, sanojen palottelu tai yhdenkin kirjaimen vaihto. Kuten 
Guin ne sit on loppu, sanoi turkulainen kun ei saanut tummaa olutta .   
Airodynamiikka tutkii soutuveneiden liikevastusta.

Syksyinen päivä

Olin törmätä Kuusamontiellä elämäni suurimpaan porotokkaan, niitä oli kymmeniä ja taas kymmeniä, ja aina vain tuli lisää metsästä. Mistä niitä riittikin!  Se oli komea näky ja vaikken turisti olekaan sai kamera laulaa.

Kameralla oli muutakin tallennettavaa samalta matkalta. Sain yllätysvieraan vuosikymmenten takaa. Kävimme  tutkailemassa maakunnan maisemia. Menneitä muisteltiin ja ajan kulkua päiviteltiin; ei tässäkään ennen....

Ystävyytemme syntyi kerrostalonaapureina asuessamme lapsiperheiden arkipäivän tarpeista ja auttamisen halusta.Se on kantanut halki elämän tähän päivään saakka vaikka asuinpaikat ovat vaihtuneet moneen kertaan ja lapsetkin lentäneet pesästä.

Kävimme  myös muistelemassa poikiemme leikkejä meidän mökillä, haravoimme pihaa ja nautimme aurinkoisesta päivästä luonnossa.