Olin törmätä Kuusamontiellä elämäni suurimpaan porotokkaan, niitä oli kymmeniä ja taas kymmeniä, ja aina vain tuli lisää metsästä. Mistä niitä riittikin! Se oli komea näky ja vaikken turisti olekaan sai kamera laulaa.
Kameralla oli muutakin tallennettavaa samalta matkalta. Sain yllätysvieraan vuosikymmenten takaa. Kävimme tutkailemassa maakunnan maisemia. Menneitä muisteltiin ja ajan kulkua päiviteltiin; ei tässäkään ennen....
Ystävyytemme syntyi kerrostalonaapureina asuessamme lapsiperheiden arkipäivän tarpeista ja auttamisen halusta.Se on kantanut halki elämän tähän päivään saakka vaikka asuinpaikat ovat vaihtuneet moneen kertaan ja lapsetkin lentäneet pesästä.
Kävimme myös muistelemassa poikiemme leikkejä meidän mökillä, haravoimme pihaa ja nautimme aurinkoisesta päivästä luonnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti