Muutaman päivän tauko bloggaamisessa, oli sitä "muuta elämää" ja ajatukset kaukana koiramaailmasta. Tämä blogi kuitenkin kiinnostanee enemmän koiraihmisiä joten palataanpa ruotuun.
Olen tehnyt yhteistyötä usean eri kasvattajan kansssa koirahistoriani aikana. Jokaiselta kasvattajalta olen saanut arvokasta oppia, jota olen muokannut itselleni sopivaan muotoon.
Ensimmäinen Koirani isolla K:lla oli Ultima Thulen Staalo, joka sai kutsumanimekseen Roope. Se oli saksanpaimenkoira ja jonka ansiota on että olen ryhtynyt tietoisesti kehittämään itseäni koiran omistajana.
Roopen ja palvelluskoiraharrastuksen myötä kuljimme ympäri maata ja kontaktit lisääntyivät tasaiseen tahtiin. Tuttua kaikille koiraharrastajille ? Mukaan elämääni tuli puolustusvoimien sotakoiraosasto. Asiat nivoutuvat yhteen saumattomasti, silloinen työni oli toimia huoltoauton kuljettajana Rovaniemen varuskunnassa. Tämä puolestaan poiki minulle myöhemmin työn valtion koiratarhalla, mutta siitä ei tällä kertaa enempää.
Puolustusvoimat etsi siviilikoteja työkäyttöön hankkimilleen pennuille, (jotka 80-luvulla olivat pelkästään saksanpaimenkoiria), että niistä tulisi sosiaalisia ja yhteiskuntakelpoisia . Hoitosopimus oli 10 kk:n pituinen ja pentu tuli yleensä luovutusikäisenä .
Silloinen koirakokemukseni oli pelkästään Roopen varassa, ja vanhemmat Käyttökoiralaiset muistavat ehkä ettei siinä ollut hurraamista. Eikä vika todellakaan ollut Roopessa !
Näitä hoitosopimuspentuja minulla oli vuorollaan kaikkiaan neljä, ja jokaisen kanssa tein tavotteellista työtä.
Järjellä ja tunteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti