Tiitu saapui tänään Iipan saattelemana yöjunalla Rovaniemelle. Olin heitä vastassa jo hyvissä ajoin ja malttamattomana.Matka oli sujunut kaikinpuolin hyvin ja nukutuksikin olivat kuulemma saaneet. Kuulumisten jälkeen vein Iipan töihinsä ja tulimme Tiitu-rouvan kanssa Korkalovaaraan.
Suoraan sisälle emme tulleet, vaan teimme pienen metsälenkin, tottakai. Pitihän rouvan saada huojentaa oloaan pusikossa.
Teille, jotka ettte ehkä tiedä Tiitun ja minun suhteesta, on kerrottava, että Tiitu oli alkuvuodesta luonani hankkiutumassa kantavaksi. Silloin emme onnistuneet. Kuluneena kesänä yritys uusittiin, jolloin saimme pennunsiemenet viimein itämään.
Nyt sitten odotellaan...
Ruokaakin pitää hankkia, joten lähdin kauppaan iltapäivällä. Isossa marketissa aika kuluu huomaamatta ja kotiinpäin ajaessani huomasin olevani ruuhkassa. Syyksi selvisi pieni hätääntynyt koirakarkulainen. Sillä oli valjaat ja hihna laahasi perässä, kun se juoksi edestakaisin tiellä. Suuurin osa autoilijoista ajoi vaarallisen lujaa tilanteen ohi, PRKL !!!!!!
Sain auton tiensivuun ja siihen pysähtyi pari muutakin autoa. Saimme koiran kiinni, soittto poliisille ja Kieppiin(=rovaniemeläinen koirahoitola), pieni neuvonpito ja lähdimme viemään pikkuraukkaa Kieppiin.
Se oli paniikissa ja tassut vuotivat verta.Tässä kohtaa olin kiitollinen omasta koirakokemuksestani, pitää osata lukea koiraa ja nähdä kokonaistilanne. Neuvoin mukaani lähtenyttä miestä miten pitää koiraa sylissä että se rauhottuisi, ja ajaessani laitoin vielä käteni hetkeksi sen leuan alle. Se auttoi.
Kiepissä selvisi omistaja, kiitos mikrosirun ja tarina sai onnellisen lopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti