Lisää kylästelyä

Pennut kävivät eilen jälleen kylässä, tällä kertaa isänsä luona. Varsinaiset kyläluudat!
Tiitu-emo jätettiin matkan
varrelle Mäkirantaan seurustelemaan kasvattajan kotiväen kanssa, koska halusimme pentujen halutessaan tukeutuvan uudessa ympäristössä meihin ihmisiin. Sitä tukea ne eivät kuitenkaan kaivanneet, edelliset kyläreissut ovat tehneet tehtävänsä.

Isä-Junnu asuu omakotitalossa perheessä, jossa on lapsia ja useita koiria.
Ja tilaa!
Sen tilan pennut illan mittaan ottivat käyttöön, ne löysivät itsestään turbovaihteen! Oli ilo seurata sitä kilpajuoksua ja nopeita käännöksiä.
Isoisä Luxukin tervehti pentuja ystävällisesti eivätkä pennut epäröineet mennä sen luo. Kuvassa on mielenkiintoinen tilanne, peilin kautta pennut näkevät isänsä ja itsensä, siinä riitti ihmettelemistä.
Automatkat ovat jo rutiinia pennuille, kotimatkalla ne nukkuivat eivätkä heränneet syömään tavallista yötävasten-ateriaansakaan. Sain silti nukkua yöni rauhassa.
Pakkanen on lauhtunut sen verran, että aamutoimien jälkeen sain kipata pennut pihalle. Siellä otettiin jälleen turbo käyttöön, penkka senkun pölisi pentujen vaudissa.

Edessä on mielenkiintoinen viikko, pentujen uudet taidot ja liikunnan tarve haastavat kaksioni ja takapihani.

Blogger elää varmaankin amerikan ajassa, kirjoitan tätä lauantai aamuna.

Leikkikoulu

Tiitu ja pennut palasivat Taivaanrannalle itsenäisyyspäivänä illansuussa aktiivisen viikonlopun jälkeen.

Pennut saivat paljon uusia kokemuksia - matkailu avartaa!
Ne olivat itsevarmoja ja jotenkin "aikuisemman" oloisia. Nukkuvatkin kuka missäkin, enää ei ole väliä onko sisarus vieressä.

Aamulla selvästi haluttiin ruuan lisäksi seuraa, joten alotin leikkikoulun niille. Välitunnilla kävimme ulkona Tärkeillä Asioilla. Toki vielä sanomalehti-WC on käytössä sisätiloissa.

Leikkikoulussa opitaan myös kauniita käytöstapoja, joihin ei kuulu ihmisen varpaitten pureminen : )

Takapihalla on hyvää tilaa tutustua ulkomaailmaan ja lumeen. Kunpa vain pakkanen pysyisi aisoissa.
Pian ei riitä lumesta puhdistettu alue leikkilentäksi, jo muutama pentu on kahlannut mahaansa myöten lumessa. 
Liekö mottona: joka latuja kulkee on latujen vanki, vapaa on vain umpihanki!

Välipäivät

Pennut ovat viikonloppulomalla kasvattajansa luona ja Taivaanrannalla vietetään koiratonta elämää. Ei tarvitsisi herätä aikaisin aamulla, mutta uni loppuu niihin aikoihin kun pienet pitäisi ruokkia ja Tiitu viedä ulos.
Enää kaksi viikkoa yhteistä eloa koko pentueen kanssa. Kolme lähtee heti kahdeksan viikkoa täytettyään, vain yksi jää muutamaksi päiväksi pehmentämään laskua täysin koirattomaan eloon.
Olen saanut seurata pentujen kehitystä tiiviisti alusta saakka ja vaikken ole ladannut ennakko-odotuksia minkään pennun suhteen niistä löytyy tuttuja piirteitä. Tarkoitan lähinnä omia edesmenneitäni Juusoa ja Iidaa, jotka ovat pentujen isoisän vanhemmat.

Vaikka kaikilla ovat samat lähtökohdat  löytyy eroja luonteissa jo nyt. Ne ovat hurmaavia omalla yksilöllisellä tavallaan jokainen. Toivon kovasti, että uudet perheet näkevät oman pentunsa juuri sellaisena koirana, jonka he ovat toivoneet kerran saavansa.
Elämänsä koirana.

Pantaharjoitus

Pennun tärkeisiin juttuihin kuuluu panta kaulaan kuin henkselit housuihin !

Ja henkselit miestä myöten, eli pienet pehmeät pannat pennuille harjotteluun.

Perinteisesti pojille siniset ja tytöille punaiset.

Panta ei aiheuttanut suurta kommentointia kenelläkään pennulla, hiukan rapsuteltiin ensialkuun, mutta sitten päivän askareet eli leikit kutsuivat ja pannat "unohtuivat" kaulaan.

Pennut leikkivät jo vauhdikkaasti; syöksyjä, pesän puolustusta, hyppyjä, murinoita, haukahduksia, lelujen ravistelua....

Päiväkodin portin kolinakaan ei aiheuta enää minkäänlaista reaktoita, pennut kiipeävät sitä vasten kun tulevat vastaan ihmisäänen kuullessaan. Päivä päivältä pennut saavat lisää kokemuksia koko kaksiostani joko yksin tai pareittain, enää ei mennä varovasti kynnyksen yli vaan juostaan suoraan olohuoneeseen. Siellä on tuttu pentula, jossa ne käyvät  nukkumassa yöt.

Päiväkotiin

Pikkupikkupentukausi alkaa olla takanapäin, on aika jälleen siirtyä askel eteenpäin.    Pennut ovat saaneet lisätilaa, makuuhuoneeni toimii päiväkotina.

Päiväkodissakin toistuvat tutut kuviot eikä hoitajakaan vaihdu joten siirtymä on pehmeä. Aikaisemmin tila on ollut rajattu, nyt pennut saavat koko huoneen käyttöönsä. Tiitulla on tilaa juoksuttaa pentuja perässään. Näin se opettaa laumakäyttäymistä pennuilleen "seuraa johtajaa" leikin avulla.

Sängyn ja lipaston alustat ovat mieluisia leikkipaikkoja pennuille, siellä ollaan luolassa. Sama toimii myös ihmislapsilla, kaikille varmaankin on tuttua lasten halu majan rakennukseen.

           

Nuorena on vitsa väännettävä!

Pöydällä liikkumatta seisominen  on kääpiösnautserin tärkeä taito koko koiran eliniän. Trimmaaja kiittää, eläinlääkärin aikaa säästyy ja mahdollinen näyttelyssä käyntikin on kaikille osapuolille miellyttävämpää.

Ennenkaikkea koiralle itselleen elämä on helpompaa kuta enemmän sille on opetettu pikkupentuna elämän realiteetteja.

Kuljetusboxiin on myös hyvä tutustua ennen kuljetustarvetta. Emon boxiin on jo tutustuttu aiemmin ja nyt on vuorossa metallinen versio. Päiväunet maistuvat emon makuualustalla ja avoimesta luukusta voi herättyä lähteä etsimään sanomalehti-WCtä.

Kuten olen aikaisemmin kertonut olen ensikertalainen tässä laajuudessa pentueen hoitajana ja siksi riittääkin ihmettelemistä ja kysymyksiä miksi, mitä jos, voisikohan....
Olemme käyneet kasvattajan kanssa monta avartavaa keskustelua ja pohdintaa koiranpennun kehityksestä, perimästä ja ympäristön vaikutuksesta pennun tulevaan käytökseen.
Genetiikasta olen kiinnostunut vain siltä osin kun se vaikuttaa koiran käytökseen, ulkomuotoseikat jätän sikseen. Minulle terve ja hoidettu, käyttäytymisen perusasiat hallitseva koira on kaunis/komea !

Vierailulla emon "ravintolassa"

Olemme tässä vaiheessa maailmankuvan kasvattamisessa Keittiönurkkaus on emon ruokapaikka ja sieltä on turvallinen tutkia liukasta lattiaa. Avaruutta riittää lähteä kahteen suuntaan, kunhan uteliaisuus voittaa varovaisuuden.

Pentujen ruokailu tapahtuu vielä pentulassa, vaikka siisteyden puolesta niille voisi kattaa kyllä jo tännekin. Varsinkin pojat syövät kuin miehet; kuono kuppiin ja ylös vasta kun ruoka on syöty! Tytöt osaavat myös syödä hyvin, mutta eivät syö niin keskittyneesti. Tiitu on harventanut imetyskertojaan joten pienokaiset saavat jo kolme ateriaa päivässä pentumuonaa.

Siisteydestä vielä sen verran, että sanomalehti-WC on ahkerassa käytössä.  Myös olohuoneen puolella lattialla ollessaan pennut hakeutuvat hajun perusteella WC:n suuntaan hädän yllättäessä. Vahinkoja sattuu aniharvoin ja niistä otan täyden syyn kontolleni. Se edellyttää minulta suurta keskittymistä pentujen tarkkailuun, mutta pidän sitä tärkeänä perustana sisäsiisteyskasvatuksessa. Haluan antaa pennuille mahdollisimman suuret valmiudet selvitä rutiineista uusissa kodeissaan.

Nukkuva paketti

Pienen koiran leikki loppuu juuri siihen asentoon missä uni voittaa !

Fiksun koiran käsikirja

Tämä ei ole kaikenkattava koiranpennun tapakasvatusopas, mutta vuosien saatossa olen nämä hyväksi havainnut.

Toivon näistä olevan apua varsinkin uusille koiran kanssa yhteiseloa alkaville perheille.
Jokainen tietenkin luo omat itselleen luontevat tapansa.

Ujo pentu tarvitsee vahvistusta ja rauhallista etenemistä. Sen totuttamista erilaisiin asioihin EI saa laiminlyödä mukavuuden halusta.

Vastaavasti räväkkä pentu tarvitsee myös päämäärätietoista ohjausta.

Rajat pitää asettaa ja valvoa niitä, mutta rajojen sisällä pennulla pitää olla vapaus olla oma itsensä vailla jatkuvia kieltoja / kehotuksia.

Tässä tärkeitä taitoja, jotka auttavat ihmisen ja pennun yhteiseloa ja luovat pohjan aikuisen koiran luontevaan sopeutumiseen ihmisten maailmaan

- katsekontakti

- luoksetulo

- yksin olo

- esineen luovuttaminen suusta

 -kytkettynä kulkeminen vetämättä

 -vieraiden ihmisten kohtaaminen

 - toisten koirien kohtaaminen

 -ruokailu=ruokarauha

Lisää mietittävää:

Vetoleikki = hyvä, mutta ihmisen pitää  alottaa ja lopettaa se.

Pallon/kepin heitto = hyvä sekin, mutta liika on liikaa, menee helposti överiksi, rajoitettava.

Tervehtiminen= mieti saako pentu kiivetä tervehtiessään ihmisen jalkaa vasten.

Haluatko pestä valkoiset housusi tai vaihtaa ehjät sukkahousut repeytyneiden tilalle?

Haukkuminen= koiran tapa hälyttää lauma,

turhaan haukkumiseen puututtava.

Pennun nukkumapaikka : oma petinsä vaiko vapaasti valittu?

Rauhoitettava häiriöiltä.

Nämä ovat luonnollisia tapoja korostaa ihmisen laumanjohtajuutta.

Pentujen uusi yksiö

Jälleen aamuviideltä ylös, ulos ja lenkille!
Takaisin sisälle tultuamme sain nähdä mitä melkoisimman leikkisession pentulassa. Emo ja pennut innostuivat riehumaan keskenään enkä malttanut sukeltaa enää peiton alle joten tässä sitä istutaan kirjoittamassa.

Nopeasti kasvavat pennut tarvitsivat lisää leikkitilaa, siispä oli jälleen aika kasvattaa pentulaa.

Pennut evakuoitiin muutostöiden ajaksi makuuhuoneeseen, jossa ne ovat jo vierailleet useaan otteeseen.

Sinne tehtiin tutun hajuisista esineistä rajattu tila. Pentujen reaktio: jaahah, taas tänne...

Tässä uusi pentula, tila tuplaantui ja riittää pitkälle eteenpäin.
Tästä pieni koira näkee jo laajasti joka suuntaan.




Tiistaina 23.11 klo 5.45