Aamutoimia

Maaliskuu on pitkällä, valoisa aika on jatkunut jo koko päivän mittaiseksi. Eläkeläisen säännöllinen päivän avaus on aamukahvin keitto, ulos lumitöihin -tänä talvena niitä onkin ollut- virkistymään ja sen jälkeen sisälle nauttimaan kahvista ja kiireettömyydestä. Koiramaisesta elämäntavasta on jäänyt halu toisinaan mennä ulos jo ennen aamukahvia  kameraa ulkoiluttamaan.
Valokuvaaminen on tosin tänä talvena jäänyt vähäiseksi entisiin aikoihin verrattuna, pitkät retket kävellen eivät onnistu vieläkään. Kameran kanssa 'saalistus' kysyy kuntoa, aikaa ja kärsivällisyyttä ynnä sopivaa mielentilaa.

Tartuntavaara

Kevät on sairauksille altista aikaa, olenhan jo saanut siitä esimakua sukkaprojektini muodossa. Autokuume kuuluu myös varsinkin keväisin iskevien listaan.

Autokuumeelta olen välttynyt, mutta altistuin kyllä vakavasti tartunnalle etsiessäni varaosaa Meganeeni.

Myös uudistuva autoverotus vaikuttaa näihin auton hankintaan/korjaamiseen liittyviin mietteisiin.

Olen jo pidempään mielenkiinnolla seurannut netistä hybridiautoja, ja varsinkin automaattivaihteisia sellaisia.

Uudistuva autoverotus kohtelee autoja sen mukaan miten paljon tai vähän ne 'päästävät', siinä kisassa hybridit pärjäävät. 

Hiilijalanjälkeäni pohtiessanin en ole vielä kallistunut autonvaihtoon, on sittenkin kokonaisuuden kannalta järkevämpää ostaa pieni osa kuin 1200 kg uutta rautaa.

Näin mietteet nyt, mutta kuten edellä mainitsin olen altistunut tartunnalle, miten lie itämisaika.....

Kutoen - ommellen - neuloen ?

Viimeistelty ja viimeistelemätön käsityö - pieni mutta silti huomattava ero.
Sukkaprojektini on hyvässä vauhdissa, kaksi paria valmiina. Yhdestä 150g kerästä tulee kaksi kokonaista ja kolmas kärkikavennusta vaille sukkaa.
Kun olen hakenut kaksi kerää, se tarkoittaa että pitää hakea niin monta uutta kerää, että viimeisestä kerästä tulee tasaparit : )
No joo, katotaan.
Novitan lankoihin olen pettynyt, niissä on epätasainen kierre ja siksi silmukatkin puikoilla ovat epätasaiset. Vyötteestä käy ilmi, että Novita toimii Virossa.

Lapsesta saakka olen kutsunut kutomiseksi tekemistä puikoilla langasta , mutta sepä onkin neulomista....
Kangaspuilla kudotaan. Sitäkin olen harrastanut, mattoja, raanuja, pöytäliinoja...
Autossa on mukana kutomani matkahuopa, jolla talvisin suojaan tuoretuotteet jäätymiseltä, kesällä pakasteet sulamiselta. Saunassa on pellavainen pitkä laudeliina, jonka alunperin kudoin pöytäliinaksi. Jotta se olisi kaunis pöydällä se vaatisi mankelia, jota minulla ei ole. Kuvan huivi on ohuesta villalangasta tehty lämmittämään hartioita.

Neulomisen lapsena yhdistin ompeluun, neula ja lankaa tai ompelukone välineinä.
Tämä ulkoilupuku on myös omien kätteni tuotos.Se toimikin hyvän mallinsa vuoksi niin hiihtäessä koirien kanssa kuin muussakin liikunnassa.

Kuvan otosta on kulunut reilusti yli 20v.

Vielä nytkin käytän hiihtäessä omaa tekemääni takkia, joka on jo kolmas samalla kaavalla itselleni tekemä. Hieman mittoja muuttelemalla tein myös esikoiselle ulkoilutakin samalla kaavalla. Hän mieltyi siihen niin että kun se kului loppuun toivoi uutta samanlaista. Teinkin uuden, mutta aikaa oli kulunut yli kymmenen vuotta ja sorminäppäryys ei ollut entisellään, takista ei tullut yhtä mieluinen. Esikoinen muuten muokkaa itsekin ompelukoneella vaatteitaan mieleisikseen.

 Tein Juusolle ja Iidallekin 'takit' jotka ovat vieläkin käytössä. Iidan takki on Nekulla ja Juuson takki on vierasvarana : )
Nykyisin ompelukoneeni toimii vain korjausompeluun ja verhojen päärmäykseen. Vaan mistäpäs sen tietää vaikka vielä innostuisinkin ...

Ongelma ja sen ratkaisu

Minua on harmittanut jo useamman viikon tämä tietokoneeni sielunelämä. Suostuakseen käynnistymään se on ruvennut vaatimaan valintoja 'yes - not' ja F1 yms. teksteihin, joiden merkityksestä minulla ei ole hajuakaan.
Kysymyksessähän on BIOS-systeemi, joka ei kyselemättä saanut tarpeeksi informaatiota käynnistääkseen varsinaista käyttöjärjestelmää.
Sen ymmärsin ihan ominpäin, mutta siitä eteenpäin piti kysellä esikoiselta neuvoja. Tuli kerrotuksi sekin, että olen joutunut jo pitkään asettamaan itse kellon ajan. Helppo juttu sanoi esikoinen, vaihda patteri!

Juu juu, patterillahan kaikki kellot käy nykyään,,, seuraavaksi myyjäliikkeeseen kysymään millanen patteri pitäisi ostaa, ynnä neuvot missä se vaihdettava patteri sijaitsee : )
Sekin selvisi, sinne emolevyn kylkeenhän se. Onneksi sentään tiedän mikä on emolevy!

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui tietokoneen kotelo. Jollain tavalla se pitäisi saada auki särkemättä. Irrottelin johdot ja nostin keskusyksikön sängyn päälle ja pyörittelin sitä ja ajatuksiani... ihmisten avattavaksi se on tehty, pakko se on kotikonstein saada auki.
Pari ruuvimeisseliä, rohkeutta ja kärsivällisyyttä ja sain kun sainkin kotelon auki. Loppu olikin todella helppoa.
Kone paikalleen ja johdot kiinni.
Ongelma poistui ja tietokone käynnistyy niinkuin pitääkin. Hyvä minä!

Aasinsilta teatterista junaan

Rovaniemen teatteri on valaistu revontulia muistuttavaksi tunturimaisemaksi, komea näky pimeän aikaan liikkujalle.
Aamukahvia juodessani kuuntelin Lapin radiosta juttua Kansallisteatterin kiertuenäytelmästä Paperisilta.
Sitä esitetään mm. vastaanottokeskuksissa, joissa on ihmisiä eri maista eikä ole yhteistä kieltä, ei sitä englantiakaan.
Kommunikointi ihmisten välillä ei välttämättä tarvitse sanallista viestintää. Sen olen kokenut itsekin teatterissa ja myös eräällä junamatkalla.



Olin menossa vuosia sitten yöjunalla Riihimäen kautta Lahteen päivävaunussa istuen. Jo Rovaniemen asemalla panin merkille maahanmuuttajien ryhmän. Muutama nuorimies oli saattamassa junaan vanhempaa miestä, joka sitten tulikin samaan vaunuun kanssani.
Yö on pitkä aika matkustaa istuen, torkahtelujen lomassa tulee seurattua kanssamatkustajia. Varmaan puolin ja toisin. Riihimäellä tuli aika vaihtaa junaa. Olimme poistumassa vaunusta, kun tämä mies nykäisi hihastani ja näytti lippuansa, oivalsin hänen haluavan varmistua jäävänsä oikealle asemalle. Samalla näin lipusta, että hän oli myös matkalla  Lahteen, joten otin hänet siipieni suojaan.
Erotessamme Lahden asemahallissa kättelimme. Sanaakaan hän ei sanonut koko matkan aikana, ei edes äidinkielellään. Se ei kuitenkaan ole syy miksi muistan hänet, vaan hänen silmänsä. Ne olivat paljon kärsineen ihmisen silmät, niissä ei ollut elämää. Sanattomasti hän pystyi välittämään myös kiitoksensa.

Sukkia, sukkia, sukkia

Kärpänen puri voimallisesti, sain tartunnan käsitöihin vauvanhaalaria kutoessani.
Ikävämpiäkin tartuntoja on ; )

Olen kutonut useita pareja sukkia jälkikasvulleni, mutta koska heillä on rajallinen määrä jalkoja eikä innostus ole laantunut piti suunnata katse oman piirin ulkopuolelle.

Lainaus Neuvokkaan toiminta-ajatuksesta:
'Neuvokas on Rovaniemen Seudun Mielenterveysseura ry:n hallinnoima vapaaehtoistyönkeskus.
Neuvokkaan toiminta-ajatuksena on tukea ihmisistä itsestään lähtevää auttamishalua Ihmiseltä - Ihmiselle periaatteella.'

Neuvokkaalla on menossa sukkahaaste, jossa tavotteena on vapaaehtoistyönä kutoa tuhat paria sukkia jaettavaksi laitoksiin. Novita on lahjoittanut langat. Tartuin haasteeseen ja hain lankaa kirjastossa kokoontuvalta 'sukkakerholta'.
Yläkuvan sukat ovat eri kutojien valmistamia, alakuvassa on ensimmäinen oma sukkaparini alkutekijöissään.

Kylttyyriä

Vähemmän on enemmän!
Ihmetellä täytyy, miten vähäisillä lavasteilla voidaan luoda kehykset näytelmän tapahtumille. Ja tässä näytelmässä erityisesti: muutama lakana, rukki, puupenkki, jakkara ja sinkkipalju kuvasivat koko näytelmän ajan erilaisia elementtejä. Ja toimivat.

Rovaniemen teatteritalo on remontin kourissa ja teatteri toimii evakossa useammassa pisteessä. Tämä näytelmä esitetään Korundin salissa, joka on suunniteltu nimenomaan musiikkia varten. Akustiikasta johtuen kovaääninen ja nopea puhe valitettavasti puuroutuu, hiljainen rauhallinen sensijaan oli selkeätä.

Leena Talvensaari on rovaniemeläinen toimittaja, joka on ryhtynyt kirjoittamaan näköjään myös näytelmiä,  (Rakastettu, kaivattu 2009), ja nyt tämä.

Mutta ne näyttelijät! Ennenkin olen ihaillut näyttelijöiden muuntautumiskykyä enkä vieläkään jaksa lakata ihmettelemästä sitä. Koko näytelmä neljällä näyttelijällä, eikä todellakaan tarvinnut haukotella!
Jos käsiohjelmassa lukee nimet Esko Janhunen ja Hannu Friman, luvassa on taattua tavaraa!

Ystäväni - my friends

SE

ON 

SIELUJEN

SYMPATIAA

LUKIJANI,
HYVÄÄ

YSTÄVÄN

PÄIVÄÄ !

Muistoja Iidasta

Juttelimme puhelimessa Pirjon kanssa pitkän tovin, ensin asia lyhyesti ja sitten pitkästi koirista....
ja niistähän riitti!
Sukulaiskoirille periytyy paitsi ulkoisia yhtäläisyyksiä myöskin käytöksen samankaltaisuutta. Näitä ominaisuuksia tuntui olevan Iida-Pirpanalla ja tyttären pojalla useitakin, eräs sellainen esittää tahtonsa selkeästi ja vahva taipumus kantamiseen. Selvyyden vuoksi: Iidan tytär Nekku - Nekun poika Pirjon Oskari.

Iidalla oli suuri määrä kekseliäisyyttä päästäkseen tavotteeseensa. Väitetään ettei koira osaa ajatella, mutta mitä muuta osottaa koiran kyky tarkkailemalla ihmistään saada hänet tekemään haluamansa asiat?
Eikä ihminen usein edes huomaa noudattavansa koiransa tahtoa : )
Olisikohan se sitä pehmeätä kouluttamista käänteisenä

Syvällisemmin ajateltuna se taito oli aikojen alussa välttämätön koirille hengissä säilymisen kannalta, mutta on siitä hyötyä näinä 'varman ruuan' päivinäkin.

Tämä kuva kertoo tilanteesta päiväkahvi. En erikseen ollut opettanut Iida-Pirpanalle noutoa saati esineitten nimiä.
Talviseen aikaan tosin minulta usein 'putosi' käsine ja jota suureen ääneen päivittelin, ja Iida hoksaavaisena koirana palautti sen minulle.
Päiväkahvin aikaan koirilla oli toiveita saada jotain suuhunsa, mutta se piti tienata. Siispä kekseliäämpi pani toimeksi ja toinen odotti työn hedelmiä (enhän minä kerjää, en toki).
Sama äly on Nekku-tyttärellä Varpun kertoman mukaan - Nekku kuiskuttelee Lantille tehtäviä.

Onnistuneesti suoritetun 'operaatio tienaamisen' ja palkkion jälkeen passaakin asettua levolle.

Pankaapa merkille koirani äly ja ymmärrys: kaikkea on kaksi, kenkiä pareittain valita asti, sukka kumpaankin jalkaan.
Kaukosäädin ja puhelin kuuluivat myös Iidan repertuaariin.

Vielä eräs osoitus Iidan älystä.
Jouduin leikkauttamaan sen märkäkohdun vuoksi. Ensimmäisellä pissireissulla leikkauksen jälkeen se käveli suoraan auton takaluukulle, oli kipuja ja autollahan niitä lähdetään yleensä hoitamaan....Kun en avannut takaluukkua koira käveli  auton etuovelle. Viesti oli selvä!

Ilmoja pitelee

Näillä pakkasilla en juurikaan viihdy ulkona, postilaatikolla piipahdan pikapikaa. Roskapussia ei tarvitse viedä jokatoinenkaan päivä joten päivät kuluvat enimmäkseen sisällä, viihdytän itseäni tietokoneella ja myös sukkia kutoen. Aamuisin tulee kyllä mieleen koiran ulkoiluttaminen : ) Se ei ollut koskaan vaikeata oli sää mikä oli, mutta  aika aikaa kutakin.
Säät puhuttavat yleisemminkin milloin yhytän tuttavan jossakin. Eikä vähiten liikennesää ja Lahdentien kolarisuma.
Juttelin ystäväni Ninan kanssa puhelimessa ja kuulostelin hänen mielipiteitään aiheesta. Nina on muun tekemisensä ohella ammattikuljettaja, ajokortissa ABCDE jotka ovat edelleen hyötykäytössä. Ammattilaisen mielipide on se vanha yksinkertainen:   sää- ja keliolosuhteiden mukainen nopeus, turvavälit ja ajokki kunnossa!

Sama aihe on puhuttanut myös meitä kuopuksen kanssa, joka hänkin on raskaansarjan autonkuljettaja. Liikenteessä vallitsee yleinen piittaamattomuus säännöistä ja määräyksistä, ajatellaanpa vaikka rattijuoppoja tai suojatiellä tapahtuvia yliajoja. Tasapuolisuuden nimissä säännöt koskevat myös jalankulkijoita.
Asennevammasta on tulossa tappava kansantauti.

Toinen asia, josta olemme kuopuksen kanssa puhuneet, on etteivät ihmiset enää oikeasti osaa ajaa.  Autokanta on uudistunut ja niiden turvallisuuteen on tullut tuntuvia parannuksia. Hyvä niin, mutta jos kuljettaja 'ulosmittaa'  ajokkinsa ominaisuudet nopeuden kustannuksella tulos on + - 0 .  Ja taas rytisee!