Toisenlaista sauvakävelyä

Uutta lunta satoi jälleen - mistähän sitä oikein riittääkään - ja yöpakkasen jälkeen on suorastaan pakko lähteä nautiskelemaan luonnon kauneudesta metsään.
Vuosia rokulissa olleet kävelysauvani pääsivät mukaan. Aikoinaan käytin niitä työmatkoilla säännöllisesti. Paljon puhutaan niiden liikuntaan antamasta tehosta, mutta siitä voi olla montaakin mieltä. Tehoon vaikuttaa tekniikka, sitä näkee jos jonkinlaista.
Mutta jokainen tyylillään, pääasia että nauttii ulkoilusta.

Tuoreessa lumessa näkee monenlaisia jälkiä, niin ihmisten kuin eläintekin jättämiä. Koirien kanssa lampsiessa niitä tuli luettua kuin lumeen kirjoitettua tarinaa.
Edelleenkin kuljen metsässä aistit avoinna, vuoden kiertoa seuraten. Linnut ovat jo pitkään etsineet kumppania, varisten raakkuminen on ensimmäisiä kevään airueita minulle. Se kuulostaa suorastaan kauniilta pitkän hiljaisen talven jälkeen.
Tikat rummuttavat keloja, talitiaiset laulavat jo kokonaisilla säkeillään, pakkasessa äänet kantautuvat kauas, metsä on herännyt elämään.

Kotonakin saan seurata keittiön ikkunasta oravien ja harakoiden puuhia.
Ne eivät ole ylimpiä ystäviä, päättelen. Eräänä aamuna näin kahden harakan ajavan takaa nuorta oravaa, joka pakeni henkensä edestä kuusesta toiseen oksien suojaa hyväkseen käyttäen. Oksat estivät harakoita saamasta saalista ja sillä kertaa orava säästi henkensä.
Liekö orava aikonut ryöstöretkelle harakanpesään, siellä pitäisi olla jo munat munittuna...


Kuva ei ole takaa-ajotilanteesta, siinä on menossa kosiskeluseremoniat.

Levi Lappalainen

Pitkästä aikaa vietimme yhteistä viikonloppua Levin kanssa.
Levin 'pikkusisko' Rita debytoi Vaasassa KV-näyttelyssä ja  menomatkallaan Levin kasvattaja jätti pojan Taivaanrannalle.

Lauantaiaamu valkeni upeana yöpakkasen jälkeen, hanki kantoi ja sain nauttia juuri niin ihanasta aamusta  kuin se vain koiran kanssa voi olla!

Saimme pitää Roken aivan itsellämme, ketään muita ei hienosta aamusta huolimatta tullut paikalle.
Siinä käveleskellessämme aloin piilotella Leville keppiä lumen painanteisiin. Vaihdoin kepin hanskaan ja Levi etsi uudestaan...ja uudestaan.... Siitä tuli Leville mieleinen leikki, jota jatkoimme vielä pallolla kotonakin.

Sunnuntaiaamuna Levi saikin sitten kahlata mahaansa myöten yöllä sataneessa nuoskalumessa, ei puhettakaan hankikeleistä. Kävimme vain pakolliset ulkoilut, sisällä pallo ja porsas saivat haipakkaa päiväunien lomassa.
Varsinkin tuo porsas on Levin lempilelu!

Vinski trimmattavana

Taivaanrannalla vallitsee ammottava koiravajaus, sitä lievittävät kuitenkin ystävien ja kylänmiesten lemmikit.
Myös uusia koiratuttavuuksia syntyy erilaisten kytköksien kautta.

Marjaanan 'salonkiin' oli tullut ensimmäiseen täystrimmiinsä Vinski-nuorukainen. Se on Marjaanan Junnun toisesta pentueesta, ensimmäisestähän ovat Goldwäscher P-pennut.
Emona Vinskillä on Beries Frosty Tosca ja kasvattaja on Marjaanan sisar Meiju.

Kun Marjaana soitti ja kertoi Vinskin muistuttavan Juusoa ajattelin, että joo joo kyllähän kääpiösnautserit yleensä jotenkin toisiaan muistuttavat. Asia piti lähteä tarkistamaan.
Vinski todella oli kuin ilmetty iso-vaari Juuso! Ilmeitään ja eleitään myöten, rakenteesta puhumattakaan!


Olen tässä blogissa useampaankin otteeseen ihmetellyt miten sukulaiskoirat voivatkin muistuttaa toisiaan niin paljon. Sinänsä asiassa ei ole ihmettelemistä, geenithän periytyvät, mutta kun uusissa sukupolvissa näkyy selvästi iäksi menetetyt omat koirat asia saa uuden merkityksen. Teille hyvät lukijani, jotka ette tunne näitä koirakuvioita kerron, se menee näin: Juuso - Luxu  - Junnu - Vinski.
Junnu on vahva periyttäjä, nimenomaan Juusomaisesta käytöksestä sain nauttia.
Juuso oli herrasmies viimeisen päälle.

Stoalaisella tyyneydellä Vinski suhtautui ensimmäiseen täystrimmiinsä, jossa nypitään kypsynyt turkki.
Nyppimisessä menee tapauksesta riippuen useampikin tunti ja välillä koira saa jalotella, jos siltä tuntuu. Varsinkin enimmäisestä trimmistä pyritään tekemään koiralle mahdollisimman luonteva ja mukava kokemus.
Esiharjottelusta(kohan) johtuen Vinski otti trimmitauon rennosti ja asettui päiväunille 'salongin' lattialle!

Salongissa vieraili myöskin Vinskin Rovaniemellä asuva Matilda-sisar, jonka sain tavata enimmäisen kerran. Matildan vaiheita saan toivottavasti myös seurata.

Kuvat otti Vinskin Oma Ihminen Heta. Kiitos niistä!
Vinskillä on oma päiväkirja tässä osotteessa http://snapero.blogspot.com/

Lukuhetkiä

Tämä kirja osui käsiini selatessani kirjastossa palautusvaunun sisältöä.
Kirja on nimeltään Havun takana. En ole aiemmin tutustunut Helmi Kellokummun tuotantoon, mutta näköjään sokeankin kanan nokkaan sattuu jyvä!

Kirjassa on erillisiä kertomuksia pohjoisen maaseudun elämästä sotien jälkeen.
Vaikkei olisikaan erityisen kiinnostunut sen aikaisesta elämästä kirjailijan kertojan lahjat tempaavat imuunsa.

Kertomusten tarinoissa oli paljon itselleni tuttua elämänmuotoa, tulinhan näille 'palkisille' varsin nuorena.
Silloin vielä eli kylässä sodan ja evakon kokeneita ihmisiä, joiden tarinoissa elivät menneet tavat ja tapahtumat.

Erityisesti mielessäni on naapurin Sylvi, taksiautoilija. Sylvillä oli ikänsä ylä-Kemijoella asuneena paljon tarinoita muisteltavanaan. Ja Sylvi oli armoitettu tarinoitsija.

Hän oli myös edelläkävijä naisautoilijana. Sotien jälkeen ei autoja ollut kylässä montaakaan, puhumattakaan autoilevista naisista.
Sylvin kyydissä käytiin tanssireissut, käytiin markkinoilla ja haettiin vauvat laitokselta. Minäkin omani.

Iloista pääsiäisen aikaa

Latua...latua...

Yöpakkasia ja uutta lunta silloin tällöin; voiko hiihtäjä enempää toivoa!
Eräänä maaliskuisena aamuna nousin auringon kanssa yhtäaikaa, panin sukset jalkaan ja suunnistin metsään.

Jokainen metsässä aamuvarhaisella samoillut tuntee keväisen äänimaiseman. Eikä vain korville nautintoa, vaan herkkua riittää kaikille aisteille. Retkeltä palaa aamukahville  henkisesti virkistynyt  ja elinvoimaa pursuava  ulkoilija.
Peittoa korvilleen kiskova ei tiedä mitä menettää.

Rovaniemi tarjoaa monenlaista maastoa harrastaa ulkoilua, hiihtokaudella löytyy niin helppoa kuin haastavaakin latua.
Linkistä pääsee seuraamaan latujen kunnossapitoa koko hiihtokauden ajan. http://www.mski.fi/rovaniemi/#Rovaniemen_latureittipalvelu

Kun Rovaniemi sijaitsee kahden suuren joen yhtymäkohdassa jää tarjoaa hienot puitteet nauttia sekä ulkoilusta että maisemista.
Voisi sanoa, että jokien jäät ovat yhtä suurta yhteistä olohuonetta, jossa  viihtyvän yhtälailla hiihtäjät kuin pilkkijätkin, samoin kokonaiset perheet lapsineen ja koirineen.
Moottorikelkkailioista puhumattakaan.

Jätkänkynttilä-sillan alla sula on laajempi kuin muina vuosina. Se katkaisee kaupungin tekemän  hiihtoladun, mutta vastapäiseltä rannalta pääsee jatkamaan matkaa suksiaan riisumatta.
Tähän sulaan odotan joutsenia kevätmuuttonsa aikana levähtämään.

Aprillia, aprillia !

Ei vainenkaan, ei Taivaanrannalle tule uutta koiraa, juttu on aprillia, of course !!!          Haittaakse ?

Lauma kasvaa Taivaanrannalla

Kauan jatkunut koiraton kausi Taivaanrannalla on pian taakse jäänyttä elämää !!!
Pitkän pähkäilyn jälkeen  olen varannut pennun kennel Rock's Jewelsiin toukokuun alussa syntyvästä  kääpiöpinseripentueesta!


Jo saksapaimenkoira-aikoinani ihastelin dobermanneja ja kääpiöpinsereitä niiden  linjakkuuden ja ylväsryhtisen  ulkomuodon vuoksi. Lyhytturkkisena niiden ulkomuoto on juuri sitä miltä näyttääkin, rakenteen virheitä ei taitavalla trimmaamisella voi häivyttää. Turkinhoito on helppoakin helpompaa ja koira on aina siisti.

Uuden perheenjäsenen tarkenemiseksi uudelleen virinnyt käsityöharrastukseni pääsee hyötykäyttöön. Aion tehdä sille kokohaalarin yms.talven varalle ja  koska kierrätys on päivän sana materiaalina käytän tietenkin omia vanhoja vaatteitani.
Jo aikanaan tein Juusolle punaisen manttelin omasta college-puserostani. Puikkonikaan eivät jouda jäähtymään, uudessa Novita-lehdessä oli hauska malli koiran palmikkovillapaitaan.

 Kuvan kiinanharjakoiran puku on omistajan kertoman mukaan myös designtuote à la kierrätys.

Muistan....

Muistan sinun syntymäsi....
        muistan sinun pennunpyöreän massusi.....
              muistan sinun tutkimusmatkasi suuuuuuressa maailmassa.....
                    muistan sinun nenäsi vaeltamassa ruohonkorren tyvestä latvaan.....
                           muistan sinun kuvasi lammen pinnassa retkellämme.....
                                  muistan sinun paistattellusi auringonpaisteessa takapihallani.....
                                        muistan sinun syöksysi oravan perään.....
                                               muistan sinun iloisuutesi .....



minä muistan sinua Nekku

Porojen kaupunki

Rovaniemi on rakennettu porojen ikiaikaisille laidunmaille, jossa  porot käyvät edelleen ruokailemassa asutuksesta välittämättä.
Kuten kuvakin kertoo.

Rovaniemi hyödyntää poroa myös  matkailun edistämiseen.
Viitisentoista vuotta taaksepäin muutamat rovaniemeläiset yrittäjät löivät  viisaat päänsä yhteen ja kehittelivät hullunhauskan idean porokisoista keskellä kaupunkia!

Tapahtuman vetovastuu on siirtynyt parikin kertaa mutta välivuosista huolimatta porojen sprinttikisa vetää yleisöä. Porot juoksevat Pohjanhovin rannasta neljännesmailin Koskikatua ylöspäin suoja-aidoin reunustetussa 'rännissä'. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että poro-cup on aivan eri kilpailu.

Rovaniemen poliisilla oli pr-poro Maija, joka menehtyi liikenteen uhrina. Se ehti kuitenkin saada urosvasan, joka on perinyt emonsa pr-viran ja 'tekee poliisia tykö' yleisötilaisuuksissa.
Poliisihuumorilla vasa on saanut nimekseen Artturi (Iivari Reinikainen).

Pysyvämminkin porot ovat asettuneet katsojien iloksi kaupungintalon ja teatterin väliselle alueelle.
Näistä teoksista ja niiden tekijöistä löytyy enemmänkin tietoa täältä http://www.rovaniemi.fi/loader.aspx?id=2f5d077c-8fb8-4e66-b0ac-e5aa6524fab2

 Tämän betoniporon nimi on 'Oonko mie tiellä'                               Tämä on nimeltään 'Ulosmarssi',
 Tekijänä Tom Engblom                                                                 taideseppä Risto Immosen teos.

Tämän teos on Teuvo Tuomivaaran käsialaa ja on nimeltään
'Loikka'.

Porotokka tästä vielä puuttuu. Se tervehtii  matkustajia Rovaniemen lentoasemalla. Olen siihen erittäin ihastunut, mutta en ole saanut siitä mieleistäni kuvaa, siksipä laitan linkin
 http://julkisetteokset.rovaniemi.fi/teokset/joulumaan_porot.htm