Matilda maailmalla

Olin lähdössä mökille tarkastamaan pottuviljelystäni ja koukkasin Nivavaaran kautta josko Matilda lähtisi matkaseurakseni.
Jonkun aikaa emmittyään se suostui esitykseeni, ei siis ole valmis lähtemään vieraan - tutunkaan - matkaan tuosta vaan.
Hyvä niin, vaikka se luottaakin ihmiseen varauksetta.

Minun luottoni sensijaan Matildaan on 
hakusessa, se ei osaa vielä totella käskysanoja. Ja ne nurmikon hajut veivät pientä koiraa hurjaa vauhtia niin pitkälle kuin flexi antoi periksi.
Siispä pieni koira ei saanut revitellä vapaana.
Tästä päästäänkin lempiaiheeseeni; pennulle pitää opettaa pienenä paljon asioita, mm. varma luoksetulo. Matildalla on kyllä hyvä luoksetulo silloin kun flexistä loppuu ulottuvuus eikä matka jatku ennenkuin se käy koskettamassa taluttajan kättä.
Mutta se luoksetulo löytyy vasta kun se ei pääse mielensä mukaan etenemään, ei pyynnöstä.

Pienen koiran kauneudenhoito tapahtuu pöydällä. Taivaanrannalla se toteutettiin sohvapöydällä. Kyseessä oli paitsi käsittelyharjoitus myös paikallapysymis harjoitus, sohvapöydältä karkaaminen ei riko hyppääjän niveliä. Neiti pysyi kiitettävän hyvin pöydällä.
Lainasin omaa hiusharjaani, sen luonnonharjakset tekevät käsittelyn miellyttäväksi ja koira voi rentoutuen  nauttia turkinhoidosta.
Kun turkki on järjestyksessä on virkistävien kauneusunien vuoro omalla filtillä.
Kauneusunien jälkeen olikin hyvä lähteä näyttäytymään ihmisten ilmoille. Kävimme haistelemassa Ilmarin pihapiiriä. Ilmari itse nukkui vaunuissaan täysin tietämättä vieraastaan : )

Päiväkahviseuraa

Ilmari kävi Taivaanrannalla äitinsä kera piristämässä sunnuntaipäivääni.

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, takapihallakin pistäydyttiin kevään edistymistä kurkistamassa.
Takapihan kasvustoa hyödynnettiin tarjoilussa,  sinne on noussut muutamaan paikkaan laitamille nokkosia, joita en pyrikään hävittämään.






Täyttäisivät jo tuon mukin.....tässä jo odoteltu......

'Kahvit' juotu ja elämä hymyilee !

Pienen koiran risusavotta

Kevät on pihansiivousten ja mullan tonkimisen aikaa. Meidänkin taloyhtiössä talkoiltiin, kukin taitojensa ja taipumustensa mukaan.
Pieni päivähoitolaiseni osallistui taloyhtiön talkoisiin siinä missä talon asukkaatkin. Taipumukset viittasivat mitä suurimmassa määrin jänisjahtiin! Sen sijaan talkoissa yleisesti harrastettavaan makkaranpaistoon pieni hoitolaiseni ei tuntenut kiinnostusta. Mikä on minun mielestäni vallan kummallista.

Pieni päivähoitolaiseni on Matilda, joka piipahti blogissani ohimennen osiossa Vinski trimmattavana. Silloin toivoin saavani seurata Matildan vaiheita vaikken tuntenutkaan sen omistajia.
Niitä vaiheita onkin sitten kertynyt, Matildasta tuli kodinvaihtaja ja se asuu nyt pysyvästi isänsä laumassa Marjaanan luona.
Se käy silloin tällöin luonani päivähoidossa saamassa kokemuksia elämästä kodin ulkopuolella.

   .......... mikä tuolla liikkuu.......

Ulkona rehkimisen jälkeen oma siili kainaloon ja pienen poseerauksen jälkeen unta palloon!

Vaarallista leikkiä

Kaunis aurinkoinen sunnuntai keräsi kansaa nauttimaan lämmöstä pitkän kylmän kevään jälkeen. Minutkin.
Mutta mutta mutta!

Lainaanrannan venesatamassa tulvan alta on paljastunut jo paikoitusalue, mutta venelaiturit ovat vielä pinnan alla. Joki tulvii vieläkin, virta on voimakas, venelaiturit aiheuttavat pyörteitä virtaamaan.
Katsoin tulvan alla olevan laiturin päähän, jossa joku henkilö otti aurinkoa muovituolilla ja lapset juoksivat edestakaisin laituria. Ajattelin että onpas huoleton vanhempi. Hetken seurasin tilannetta, porukka alkoi tehdä lähtöä ja kerätä kamppeitaan.
 Kävi ilmi, ettei auringonpalvojalla ja lapsilla ollut mitään tekemistä keskenään!

Kuvan punapaitainen aikuinen kasasi tuolinsa ja seurue lähti välittämättä paikalle jäävistä lapsista tuon taivaallista!

Menin vesirajaan laiturille ja komentoääntä käyttäen käskin lapset rannalle. Tottelivat. Ja ihmettelivät ai miksei saa leikkiä laiturilla. Selitin;  veneitä varten äkkisyvä ranta, kylmä vesi ja voimakast vritaus jne.
Kehotin lapsia menemään kotiinsa vaihtamaan kuivat vaattee ylleen ja valvoin, että he todella poistuivat rannalta.
Aikuisten olisi ajateltava mitä lasten nähden tekevät. Mitä isot edellä sitä  pienet perässä!

Surua

Ajatukseni ja myötätuntoni Hyvinkään uhrien omaisten ja ystävien  puolesta täyttää mieleni.
Omissa asioissanikin on ollut ja on edelleen pohtimista ja valintojen tekemistä, mutta saan valita...

Toisin on niiden, joita kohtaa ulkopuolinen ja yllättävä väkivalta. Sellaisen edessä jää sanattomaksi. Siksi en ala ruotimaan tämän yhteiskunnan turvattomuutta ja syitä siihen.

Tulvat taittuivat

Ounasjoki vetäytyy pikkuhiljaa uomaansa, vesi laskee. Kemijoki tuntuu pysyvän nahoissaan.  Runsaita vesisateita ei ole säätietojen mukaan luvassa, Lapin väki voinee huokaista helpotuksesta.
Ei vettynyt Arktikum, ei kastuneet Lainaanrannan talojen kivijalat, vaikka vesi käväisi paikoin jo tien toisella puolella.

Pienimuotoinen kansanvaellus on viimeksi kuluneen viikon aikana jutannut pitkin jokirantoja Rovaniemellä.
Yle-Lappia ja Lapin Kansaa myöten, koskeehan tulva kovin laajaa ihmisjoukkoa.

Ounasjoen tulvista en tiedä menneiltä vuosikymmeniltä, mutta Kemijoki on näyttänyt mahtinsa suurtulvina jo 1800-luvulla. Siitä kertova vanhin tietämäni maamerkki on Lootin petäjä, johon on merkitty ns. Saulin tulvan yläraja.

(jälkeen lisättynä: tokihan molemmilla suurilla joilla Rovaniemen kohdalla yhtyessään on vaikutuksensa tulvatilanteeseen)

Tiedän tämän Lootin petäjän sijainnin osapuilleen, mutta etsinnöistäni huolimatta en ole sitä löytänyt. Siinä on tuleville pyöräretkille kohde : )

Kohtaamisia

Tyhjiöllä on tapana täyttyä, fraasi, mutta niin totta!
En puhu nyt koiravajauksesta Taivaanrannalla, vaikka sekin on totta. Siihen kenties tulevaisuudessa tulee täytettä..... Huomio lähipiiri  KENTIES : )   = ehkä   perhaps  kanske  võib-olla  forse  : D

Ensimmäinen vuosien takaisesta elämästäni juontuva yllätys-yhteydenotto tapahtui viimevuoden puolella maatessani leikkauksen jälkeen sairasvuoteella lasareetissa. Entinen työkaverini PV:n ajoilta, eläkkeellä oleva 'mestarisotilas' (sotilasmestari) sattui soittamaan kuulumisia vaihtaakseen! Edellisestä juttutuokiostamme oli kulunut vähintään kymmenen vuotta. Paljon oli vettä virrannut niin Oulujoessa kuin Kemijoessakin ja paljon tapahtunut kummallekin!
Vierailin mestarisotilaan luona viimeksi Oulussa käydessäni ja päivitimme kuulumiset.
Samassa työpaikassa palveli Levin reissun bussikuskikin : )

Marin tapaaminen Levillä oli yhtä odottamatonta ja yllättävää kuin salaman leimahdus kirkkaalta taivaalta. Ja josta olen edelleen vaikuttunut!

Sokerina pohjalla eilinen.
Kävin tapani mukaan kaupassa Prismassa. Olin poislähdössä pihalla laittamassa kauppakassia autoon, samaa puuhasteli viereisenkin auton kuski. Vilkaisin tarkemmin häntä koska hänellä oli koira autossaan. Kuinka ollakaan, hän osottautui naapurikseni kultaiselta 60-luvulta! Aikaan, jolloin hän oli keskenkasvuinen tyttönen ja  minulla vasta lapsistani esikoinen syntynyt!
Siinä ihmeteltiin ja päiviteltiin ajan kulumista ja Rovaniemen pienuutta kylmässä tuulessa. Kerrottavaa riitti ja riitti, siirryimme sisätiloihin jatkamaan juttua. Kävi ilmi, että meillä on montakin yhteistä mielenkiinnon kohdetta, mm.luonnonyrtit ja kansanlääkintä. Ja voi sitä naurun määrää krempoista huolimatta ja niiden kustannuksella, sen perusteella me molemmat saimme runsaasti lisävuosia!

Blogien mielenkiintoinen maailma

Kun aloitin tämän blogin pitämisen syynä oli tuleva pentuprojekti. Samalla yhdistyi kaksi itselleni mieluista asiaa, tämä kirjoittaminen ja pentujen kehityksen seuraaminen. Halusin myös pitää  pentujen uusille omistajille 'päiväkirjaa', jotta he voivat seurata oman pentunsa kehitystä. Ja että he tuntevat pentunsa olosuhteet syntymästä saakka, mikä seikka on itselleni hyvin tärkeä.
Projekti onnistui erinomaisesti, kiitos hyvän tiimin. Jossain vaiheessa ajattelin lopettaa bloggaamisen, mutta kiitos Pirjon en sitä tehnyt : )

Blogeja selaillessani olen löytänyt todella mielenkiintoisia kirjoittajia. Olen jäänyt ah niin miellyttävään koukkuun Vilukissin pohojalaasella murteella kirjoitettuun blogiin.
Taitava kamerankäyttö on myös monella bloggaajalla hallussaan, asia jonka haluaisin oppia paremmin ja paremmin. Haluaisin kertoa kamerallani katsojalle tarinan, välittää tunnelmia, kertoa suhteestani tähän rakkaaseen Rovaniemeeni...
Kuvaan fiilispohjalta, mikä tarkoittaa, että väkisin väännettynä kamera ei tottele minua. Osaan kouluttaa koiran  tottelemaan iloisesti, saman haluaisin tehdä kameralle : D

Keväisiä tunnelmia

Näin käy joka vuosi, ensin tuntuu ettei kevät etene ja on kylmää...kunnes  pari lämmintä päivää ja yks kaks joka puolella riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää!

Lumet sulivat nopeasti ja kevään yksi vaikuttavimmista ilmiöistä jaksaa innostaa vuodesta toiseen. TULVA.

Äitienpäivänä

Äitienpäivänä lapset tuovat äideille itse tekemiään kortteja ja lahjoja. Tämä kortti on ajalta ensimmäinen autoni. Esikoinen oli rakentanut kopion autostamme ja ovea avaamalla sain lukea tervehdyksen : )
Autosta tuli meille tärkeä yhteinen mielenkiinnonkohde ja lähes harrastuskin, joka jatkuu edelleen.
Esikoinen on ollut pienestä pitäen teknisesti lahjakas. Autokouluaikoinani hän rakensi minulle legoista auton vaihdelaatikon, että ymmärtäisin vaihteitten toiminnan!

Myöhempinä vuosinä kyllästyin parturin keikkahommiin (omaa yritystä en halunnut perustaa) ja vaihdoin ammattia.
Hankin lisää kirjaimia ajokorttiini ja siinäkin pojat kannustivat minua.
Esikoinen teki minulle jälleen legoista 'kuivaharjoitteluun' sopivan ajoneuvoyhdistelmän, jolla sain harjoitella täysperävaunun peruutuksen saloja!
Kuopus rakenteli äidin huumoriin ja uuteen ajokorttiin sopivan onnittelukortin : ) 

Meillä on kuopuksen kanssa samanlaiset ajokortit, minulta vaan puuttuvat VAK yms. sellaiset luvat, mutta  kuopus on täysverinen rekkakuski!
Olen joskus nuoruudessani erehtynyt sanomaan, etten tarvitse ajokorttia lainkaan, mitä sillä kaupungissa tekee... Tästä saan vieläkin toisinaan kuulla erään ennen auotoilua-ystäväni suusta : D


Ai niin, hyvää äitenpäivää teille, rakkaat lukijani !