Pakkasia pitelee

Hiihtokausi alkoi lupaavasti, säät vaihtelivat laidasta laitaan mutteivat estäneet mieliharrastusta.
Tämä kyltti sensijaan on jo vakava hidaste minun kuntoilulleni. Hiihtolatu jää kuitenkin paikalleen, vain rakennusvaiheen ajan joudun etsimään ladun pään sukset olalla.

Tämä raiskattu maisema on silmissäni joka kerran kun käyn postilaatikolla tai lähden kävellen kaupungille.
Kävely on järkevin tapa liikkua kun pakkaslukemat ovat jälleen vanhanajan talven lukemissa. Sopivan vaatetuksen löytäminen on kokeilun tulos; untuvatakki ei ole paras vaihtoehto. Toisaalta taas nykyaikaiset kalvolliset takit ovat minun kokemukseni mukaan hiostavia. En myöskään ole päässyt sinuiksi fleesen kanssa, vanhassa vara parempi, villa on voittamaton lämmike.

Elämää konditionaalissa

Pyhien rikkomat viikot ja sen myötä hiljentynyt arki asettaa omalle viitsimiselle haasteita. Voisin lähteä kävelylle katselemaan ihmisten jouluvaloja, voisin käydä vaikka hiihtämässä, voisin piipahtaa kylästelemässä, voisin vetää hikijumpan kotikonstein...

Tämä on nyt sitä elämää, joka ei ole tavoittelemisen arvoista, mutta joka on ajoittain paikallaan kaiken suorittamisen keskellä.  Hiljentyminen on tarpeen, mutta rajansa silläkin, ruumis kaipaa rääkkäämistä : )

Hiihtämään olen toki päässyt, vaikka keli on ollut lähellä nollaa. Yllättäen sukset ovat luistaneet hyvin, kiitos nykyaikaisten voiteitten. Viitseliäisyys kuitenkin on ollut hakusessa näinkin mieluisessa tekemisessä.

Joitain aivan erityisiäkin aktiviteetteja sentään on tullut näiden pyhien aikaan harrastettua. Kuten tapaninpäivä-ajelu kuopuksen kanssa Ouluun katsomaan esikoisen uutta ja vielä keskeneräistä autotallirakennusta.

Esikoisella on ollut 'ikuinen' haave omasta autotallista, jossa voisi harrastaa autojen rassausta, mutta asumismuoto ei ole mahdollistanut sitä. Muutto omakotitaloon vajaa pari vuotta taaksepäin on pannut haaveeseen vauhtia ja pihalla nököttävät autovanhukset päässevät ennenpitkää käsittelyyn.  

Voisin myös jälleen herätellä käsityöharrastustani..uutta pipoa varten olen jo ostanut lankaakin, mutta puikot pitäisi vielä etsiä kätköistään : )

HYVÄÄ VUOTTA 2014 !

Palaan ajatuksissani vuoden takaiseen aikaan.
Silloinkin kirjoitin uudenvuoden aattona tekstiä blogiini, ja kun katson sitä nyt kuluneen vuoden nähneenä voisin kirjoittaa täsmälleen samat sanat = "Vuoden vaihtuessa ovi on raollaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, toiveita, unelmia ja suunnitelmia....aika saa näyttää mitkä niistä toteutuvat."
Näinhan se usein on, voisin sanoa jälkiviisaana. Moni asia on kuitenkin kiinni omasta tahtotilasta. Kuten omalla kohdallani matkustaminen, koirattomana se on nyt helppo toteuttaa. 
Koiran virka elämässäni on sivutoimisesti täytetty, siihen virkaan on luontaisesti asettunut Mindi-Pirpana. Tosin en ole vieläkään hylännyt kokonaan ajatusta, josta kirjoitin huhtikuun 1 pnä. 

Neuvokas kuuluu edelleen elämääni, niin myös kansalaisopisto ja vesijumppa uimahallilla...elementit jotka rytmittävät viikkojani.

En myöskään halua hylätä blogiani, tätä rakasta 'kalenteriksi' muodostunutta tuotosta, josta on niin helppo tarkistaa mitä tuli sanottua ja milloin, kirjoittamiset vain ehkä  harvenevat... : )

Toivotan teille hyvät lukijani Hyvää Uutta Vuotta netistä lainatuilla sanoilla- Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi !

Tervehdys Napapiiriltä

Mindi-Pirpana on ollut seuranani piipahdusta pitemmän ajan, olemme kierrelleet lähimetsiä lenkkeillen, mutta myös Napapiiri poroineen, tonttuineen ja turisteineen on tähän aikaan vuodesta kiehtova käyntikohde.

On jälleen se aika vuodesta jolloin kootaan ajatuksia kaiken hössötyksen keskellä...mitä pitikään vielä ostaa...mitä pitikään vielä muistaa...mitä pitikään vielä...
Taivaanrannalla ei hössötetä. Täällä keskitytään nauttimaan puhtaasta luonnosta, kuutamoista, ystävistä lähellä ja kaukana...lähestyvästä stressittömästä joulusta ...Taivaanrannan filosofia käsittää vuoden kokonaisena, kaikkineen.

Summa summarum

Matkailu avartaa, totisesti!
Afrikan matka on ollut paitsi matka uuteen maanosaan myös matka uuteen kulttuuriin. Ennakkoluulot ja  -asenteet kannattaa heittää romukoppaan jo ennen matkaa.
Ajattelutapa on tyystin erilainen kuin mihin olen tottunut täällä kylmässä pohjolassa. Kohteliaisuus ja vieraan huomioiminen oli ensialkuun suorastaan hämmentävää...kerta toisensa jälkeen tavattaessa kohteliaisuuskysymykset ja -vastaukset toistettiin... in English of course : ) Myös asioiden jakaminen ja yhteisöllisyys oli suorastaan käsin kosketeltavaa.
Silmiinpistävää oli myös kerjääminen ja kaupustelu.

Tuulihattuna olen joutunut suunnittelemaan ja keskittymään tähän matkaan ja sen valmisteluihin todella intensiivisesti. Oli otettava kello ja kalenteri ahkeraan käyttöön.
Se on ollut myös matka omaan sisimpääni. Haluanko toteuttaa unelmiani vai tyydynkö vain mukavaan ja vaivattomaan elämääni Taivaanrannalla?
Haluan elää nytku-elämää, en sitku! Nyt vielä kykenen tarttumaan eteen aukeaviin mahdollisuuksiin, kykenen haastamaan itseni ja sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin. Kuten pankkiautomaatin nielaisemaan luottokorttiin.
Sekin todella tapahtui viikkoa ennen kotiinlähtöpäivää.
Paikallinen apu toimi kiitettävästi ja myös asian hoito teksitiviestein kotimaahan rauhoitti. Pystyin nauttimaan viimeisestä lomaviikostani täysillä.
Siitä harras kiitos teille lähipiiri!

"Mahdollisuutemme ovat rajattomat, kunhan päätämme toimia ilman turhaa arviointia" sanoo George Bernard Shaw mikä täten on tullut todistettua.

Uusia matkasuunnitelmia on jo vireillä, niiden toteutuminen on sitten eri juttu : )

Alla kuuman auringon

Tämä pieni tyttö on viisivuotias Esta.
Aluksi hän vain tuijotti minua, muutaman tapaamiskerran jälkeen hän uskaltautui tökkäämään sormellaan ja siitä ei ollutkaan enää pitkä matka syliin.
Uusi hipaisupuhelimeni kiinnosti Estaa, hän oppi hetkessä katsomaan valokuvat siitä.
Eräänä iltana hän käpertyi syliini, ja kun aikuiset puhuivat keskenään paikallista twi-kieltä laulelin Estalle hiljalleen suomenkielisiä lasten lauluja.
Muutamaa iltaa myöhemmin sain hellyttävän vastalahjan häneltä. Kun aikuiset jälleen keskittyivät omiin juttuihinsa Esta kiipesi syliini ja lauloi minulle hyvin  hiljaisella äänellä...keskityin kuuntelemaan vain häntä ja olin onnellinen.

Taustalla oleva sininen rakennelma on paikallinen baari, n. 5x5 m kooltaan, maalattia ja ilmastointina raot seinissä, yhdellä sivustalla baaritiski ja siinä televisio. Tuohon tilaan sulloutui suuri joukko katselemaan Ghana-Egypti jalkapallo-ottelua, tunnelma oli lievästi sanoen tiivis ja äänekäs : )

Sain myös katsoa live-esityksen paikallisesta pelaamisesta, jota kuvasin puhelimen kameralla. Kuvauspaikka oli suojaisa syvennys, siksi kuvakulma ei ole kovin hyvä, mutta muuten olisin jäänyt pelaajien jalkoihin.

Pelikenttänä toimi baarin takana oleva aukio, epätasainen ja kuivuuttaan pölisevä. Peli keskeytettiin kentän halki kulkevan auton vuoksi ja jatkui kun tilanne rauhoittui ...

Ghana elää kanalla...ehkä

Ruoka Taifassa ja maaseudulla juoksenteli vapaana ja oli enimmäkseen taatusti luomua. Paikallisliikenne muuten hoidettiin tuollaisilla epämääräisen ikäisillä pienoisbusseilla, jotka lähtivät matkaan sitten kun oli riittävästi matkustajia. Yleensä tupaten täyteen ahdettuna. Siksi käytimme aina tarvittaessa taksia.

Tässä kuvassa on tienvarren torin lihatiski. Ainoa mahdollinen tapa myydä tuoretta lihaa, joka oli lähes aina kanaa. Eräällä automatkalla näin kaupiteltavan auton alle jäänyttä ja lopetettua villieläintä... älkää kysykö mikä se oli, en tunnistanut.


Kanat juoksentelivat vapaina pitkin kujia ja toisinaan pikkutiput seurasivat niiden perässä.
En tullut kysyneeksi miten ihmiset tunnistavat omat kanansa tai niiden pesät...tai liekö sillä niin väliäkään.

Ruoka oli aina paistettua ja voimakkaasti maustettua. Poikkeuksen teki keitetyt ja suolassa pyöritetyt kananmunat, joita myytiin ikkunasta liikennevaloihin pysähtyneisiin autoihin. Outo ja hengenvaarallinen tapa; moottoritiellä oli hetkessä autojen vieressä joukko erilaisia sormisyömisiä tai vettä kaupustelevia myyjiä.

Tuoretta kalaa en nähnyt koko matkallani, mutta sitäkin sai paistettuna tai öljyssä keitettynä.
Viereinen kuva kertoo erään automatkan ruokapysähdyksestä, tarjolla pusseissa parin sentin mittaisia kaloja sekä hummereita.
Sormisyöminen oli sotkuista ja hauskaa. Käsien pesuun ei ollut mahdollisuutta, mutta kukaan meistä ei sairastunut mahavaivoihin.

Liikenne oli sujuvaa ja omintakeista, jokainen meni mistä pääsi, tilaa annettiin ja sitä myös otettiin. Meidänkin kuljettajamme päätti ohittaa mittavan auotojonon piennarta pitkin..ja sai myös tilaa palata kaistalle jonon ohitettuaan!
Ehkä vaarallisin tilanne liikenteessä sattui, kun meitä lähestyi moottoripyörä matkustajineen  takavasemmalta, salamana auton ovet lukkoon sisäpuolelta. Minulle ei tarvinnut selittää mistä oli kysymys.

Sähköä, vettä ja matelijoita

Rakenteelliset ratkaisut olivat mielenkiintoisia, talon edessä betonilaatta on selvästikin suunniteltu ulkona suoritettaviin askareisiin. Ja myös suojaamaan sisätiloja jaloissa kulkeutuvalta hiekalta ja kuralta. Tuo edessä oleva maakaistale vettyi rankkasateessa liejuksi, johon kenkä upposi syvälle.

Myös ikkunaratkaisu oli erikoinen, ei lasiruutua vaan muoviset läpinäkyvät lamellit, ja niiden ulkopuolella rautaiset ristikot. Lamellit olivat auki jokainen yötä päivää, ja seinillä usein vilistelevät sisiliskot eksyivät toisinaan niistä myös sisälle. Onnekseni en ole basilli- enkä matelijakauhuinen : )

Matelijoista puheen ollen sain eräänä iltana tavata myös elävän pythonin!
Se tuotiin nähtäväkseni repussa, josta sen rohkea nuorimies nosti esille paljain käsin. Käärme oli moninkertaisessa solmussa ja kun se alkoi kiemurrella se sullottiin hyvin vilkkaasti takaisin reppuun!
En saanut siitäkään kuvaa, koska oli jo ilta ja pimeä. Näytös valaistiin matkapuhelimilla.

Vesihuolto oli myös varsin erilaista kuin mihin meillä on totuttu. Tässä neljän asunnon rivitalossa oli vesipiste vain yhteiskäytössä olevassa kylpyhuoneessa ja erillisessä vessassa, joka myös oli yhteiskäytössä.
Sähkö- ja vesikatkoja oli useita, sähköt palautuivat tunnin-parin odottelun jälkeen, mutta vesikatkot kestivät useita päiviä. Niinä päivinä vettä haettiin jostain suuriin saaveihin, joista sitä jokainen otti tarpeisiinsa kohtuudella.
Tuo pihalla näkyvä teline on vesisäiliö, jossa aurinko lämmitti veden. Kuumaa vettä ei ollut lainkaan ellei sitä kuumentanut kattilassa, mutta suihkuun kelpasi hyvin auringon lämmittämäkin vesi.
Juomavesi oli ostotavaraa, nuo muoviset puolen litran suuruiset vesipussit olivat käteviä käyttää. Vain pieni reikä nurkkaan ja siitä sitä voi valuttaa hammasharjaan tai mihin sitä sitten tarvitsikaan.
Ulkona liikuttiin aina vesipullo varusteena.

Arkisia askareita

En nähnyt yksiäkään lastenvaunuja koko matkani aikana, kantamukset siirtyvät perinteisin menetelmin paikasta toiseen, kädet jäävät vapaaksi, hyvä ryhti seuraa ylimääräisenä bonuksena.

Lämpötila on yön jälkeen siedettävä kaikenlaisten kotitöiden tekemiseen ilman suurta nestehukkaa.
Koti siistittiin heti auringon noustua, päivän mittaan syntyneet tiskit tiskattiin myös aamuisin. Ulkona.

Pyykit pestiin yleisesti myös ulkona - käsin.
Panin merkille, että kaikki valkoiset vaatteet olivat todella valkoisia.
Näin myös toisenlaisen pyykkäyksen, mutta siitä en saanut kuvaa. Siinä kaksi naista survoivat rytmikkäästi tylpillä pyykkiseipäillä pyykkiä pienessä saavissa. Sitä rytmiä oli hauska seurata.

Kaikki pyykkäys ei kuitenkaan tapahdu käsityönä Taifassakaan, pesula-kyltillä varustettuja pienyrityksiä oli useitakin.

Accra, Taifa

Olisin halunnut lähettää muutaman postikortin, mutta en löytänyt yhtään Accrasta tai Ghanasta kertovaa korttia Taifan kaupoista
Laajensimme etsintää ja otimme taksin, kymmenen kilometrin pyöriskelyn jälkeen luovutin, tämä alue ei todellakaan ole kokenut turismin maahan ryntäystä : )

Rakennuskanta oli matalaa ja kaduista ei voi varsinaisesti puhua, oli vain kujia joilla ei ollut nimiä.Voitte hyvin kuvitella mitä rankkasade saa aikaan alaspäin viettävässä maastossa.

Ghanan maaperä on  punertavaa. Rakennuksia ympäröivät muurit ja suljetut portit. Kertonee jotain maan turvallisuudesta. Pimeään aikaan en liikkunut yksin.

Tällaisia vaiheeseen jääneitä rakennelmia oli joka puolella, tämänkään jatkamisesta ei ollut merkkejä näkyvissä.