Ruoka Taifassa ja maaseudulla juoksenteli vapaana ja oli enimmäkseen taatusti luomua. Paikallisliikenne muuten hoidettiin tuollaisilla epämääräisen ikäisillä pienoisbusseilla, jotka lähtivät matkaan sitten kun oli riittävästi matkustajia. Yleensä tupaten täyteen ahdettuna. Siksi käytimme aina tarvittaessa taksia.
Tässä kuvassa on tienvarren torin lihatiski. Ainoa mahdollinen tapa myydä tuoretta lihaa, joka oli lähes aina kanaa. Eräällä automatkalla näin kaupiteltavan auton alle jäänyttä ja lopetettua villieläintä... älkää kysykö mikä se oli, en tunnistanut.
Kanat juoksentelivat vapaina pitkin kujia ja toisinaan pikkutiput seurasivat niiden perässä.
En tullut kysyneeksi miten ihmiset tunnistavat omat kanansa tai niiden pesät...tai liekö sillä niin väliäkään.
Ruoka oli aina paistettua ja voimakkaasti maustettua. Poikkeuksen teki keitetyt ja suolassa pyöritetyt kananmunat, joita myytiin ikkunasta liikennevaloihin
Tuoretta kalaa en nähnyt koko matkallani, mutta sitäkin sai paistettuna tai öljyssä keitettynä.
Viereinen kuva kertoo erään automatkan ruokapysähdyksestä, tarjolla pusseissa parin sentin mittaisia kaloja sekä hummereita.
Sormisyöminen oli sotkuista ja hauskaa. Käsien pesuun ei ollut mahdollisuutta, mutta kukaan meistä ei sairastunut mahavaivoihin.
Liikenne oli sujuvaa ja omintakeista, jokainen meni mistä pääsi, tilaa annettiin ja sitä myös otettiin. Meidänkin kuljettajamme päätti ohittaa mittavan auotojonon piennarta pitkin..ja sai myös tilaa palata kaistalle jonon ohitettuaan!
Ehkä vaarallisin tilanne liikenteessä sattui, kun meitä lähestyi moottoripyörä matkustajineen takavasemmalta, salamana auton ovet lukkoon sisäpuolelta. Minulle ei tarvinnut selittää mistä oli kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti