Kuvausta

 

Kameraa on tullut hiukan ulkoilutettua ettei se vallan pölyyntyisi käyttökelvottomaksi 👤

Ilta ja yö voivat myös olla kuvaukselle otollista aikaa.

Aurinkoiset päivät luovat värikkäitä iltaruskoja, kuunvalolla taas voi nähdä 'timantteja' hangella!

Talvi jatkuu

 

Koira katsoo jo molemmilla silmillään...häikäiseekö  ?

 

Irtiotto arjesta

 

Pitkästä aikaa kotinurkkia kauempana. Ei vaan ole tehnyt mieli matkustella. Kunnes Anneli (= Kaisan isosisko) soitti eräänä iltana ja kertoi tulevansa perheensä kanssa Rukalle viikoksi. He ovat olleet laskettelua harrastava perhe, jossa nuorempi polvi jatkaa vielä harrastusta vanhempien jo jäähdytellessä.

Minä en ole koskaan laskettelua edes kokeillut vaikka Rovaniemellä se olisi aivan kotikenttäetu, hiihto on ollut minun lajini. Niinpä nytkin tuli hiihdeltyä tuolla Rukatunturin maisemissa, seurakseni sain Annelin. Katsoimme kartasta helpoimpia latuja ja nautimme raikkaasta aurinkoisesta säästä.Vierailuni kohokohta oli perheen pojan laatima illallinen! Hän on jo kouluvuosinaan kiinnostunut ruuanlaitosta, vaikka siitä ei ammattia sitten tullutkaan. 

Kotiin ajelin pienessä pöllyssä (lumisateessa), mutta onneksi liikennettä oli vähän eikä ollut ohitteluun tarvetta sen enempää kuin ohittelijoitakaan.

Langantähteet hyötykäyttöön

 Käsityöihmisiin en lukeudu, mutta toisinaan innostun jostain näkemästäni. Kuten tämän neuleen suhteen. Inspiraatio tuli netistä, rovaniemeläinen Annika Konttaniemi julkaisee omaa neulekanavaansa Youtubessa, siellä ihastuin hänen räsymattopaitaansa. Nimensä veroinen neule 😏

Minun ystävällisellä naapurillani on aina joku neule menossa ja sitämyöten syntyy paljon langantähteitä. Kerroin hänelle tuosta ihastuksestani ja sain ison pussillisen tähdelankoja, joista sitten aloin kutomaan (huom. termi ) itselleni tätä omaa räsymattopaitaani. 

Alun jälkeen jätin työn kesken, koska en tykännyt omasta värien sommittelustani. Viikkoja kului, mutta olin siinämäärin ihastunut oletettuun lopputulokseen, että aikani haahuiltuani purin työn ja alotin uudelleen 😌

Viimetalvena tein esikoiselle villatakin mittatilaustyönä omista kauan säilössä olleista maavillalangoista. Villatakki onnistui hienosti kun oli ohje ja saaja oli tyytyväinen.

Tähän omaan villapaitaani minulla ei ollut ohjetta, sovelsin tuota villatakin ohjetta ja arvoin silmukkamääriä . 

Hiukan isohan tästä tuli kun puikolla kulki kokoajan kaksi tai ohuempia kolmekin lankaa. 

Langanpätkien päättelemistä riitti pariksi iltapuhteeksi, mutta toisin kuin voisi kuvitella se oli helpoin vaihe koko työssä! Ehkä sekin vaikutti että halusin räsymattopaitani pitkän kehittelyn päätteeksi käyttöön !

Kuvissa paidan väri vaihtelee valo-olosuhteiden mukaan, puolessa vuodessa luonnonvalo ehtii muuttua ja puuttua(kin) .

Loppujen lopuksi, hyvä minä 💪

Koira haudattuna?

 

Hissukseen päiväkävelyllä samoillessani koirien ulkoilutuspolkuja tämä näkymä sai hymyn huulilleni. Näin tässä veikeän koiran, joka oli nostanut tassun kuonolleen 😏

Tästä tähän

 

 Kuu valvottaa toisinaan herkkäunista. Siksipä pyörähdin pihalle katsomaan josko näkyisi vaikka reposiakin. Niitä ei sillä hetkellä ollut, mutta hain kameran sisältä ja kokeilin mitä kennolle tarttuisi. 

Vuosi on jo hyvällä alulla ja valon määrä lisääntyy aivan silmin nähden päivä päivältä.

Omatoiminen liikunta tietystä syystä (korona) nousee tärkeäksi jo senkin vuoksi, että se virkistää mieltä. Siihen lisättynä valoisan ajan nopea kasvaminen houkuttelee lähtemään hiukan kotinurkkia kauemmaksi.

Kun Rovaniemi on kahden suuren joen yhtymäkohdassa ihmiset viihtyvät jäillä enenevässä määrin kevättä kohden mennessä. 

Jäälatua ei vielä ole avattu, mutta kelkanjäljet ovat oivallisia lenkkipolkuja. 

Minun hiihtokauteni avautui - kiitos metsäisten maisemien - jo ennen joulua. Suksivanhukseni palvelevat vielä hiihtomääriini nähden kelvolliesti. Pari kertaa kuitenkin olen joutunut korjaamaan siteitä, onneksi kotona. Entä jos ne pettävät kesken matkan? Pitänee harkita kaluston uusimista... 

Seijaa muistaen

 

Tänään on pyhäinpäivä, käydään haudoilla ja muistellaan poisnukkuneita. Minun läheinen ystäväni Seijasisko poistui luotamme yllättäen kaksi kuukautta sitten. Hän nukkui ikiuneen nojatuolissa kotonaan. Ei kulu päivääkään etten ajattelisi häntä, voin ajatuksissani kuulla hänen naurunsa ja nasevat tokaisunsa juttuihini. Niin paljon muistoja....

Lepää rauhassa ystäväni!

Yhtenä iltana...

 Hieno lämmin kesä on enää muistoina ja hellevaatteet pesukoneen kautta joutavat talvisäilöön. Hartaasti toivon, että saan niitä jälleen käyttää tulevana suvena. 

Sain viimeinkin monen vuoden harkinnan ja etsimisen jälkeen hankittua sähköavusteisen polkupyörän! Polkea sillä täytyy moottorista huolimatta ja hikikin tulee säästä riippumatta jos intoa riittää, mutta jokatapauksessa nautinto sillä on pyöräillä!  

Kuvien ottamisen jälkeen on vielä kertynyt monen monta kotiseutukierrosta, mutta useimmiten kuvaaminen jää sikseen.

Erään iltakierrokseni ajatus oli tallentaa näkymiä tästä kotikaupungistani. Ajatus syttyi tietenkin vasta matkalla, mutta onneksi puhelimessa on kamera.

Näitä harmaita 'betonilaatikoita' on tänä kesänä maalattu ja ne ovatkin todellisia katseenvangitsijoita!

Matka jatkui alamäkeen kauniissa kesäillassa ja pian olin kauppatorilla. Paljon keskustelua on herättänyt kauppatorin sijainti. Aikoinaan se oli hyvällä sijainnilla kulkuyhteyksien lähellä, mutta nykyään kaupankäynnin keskittymä on kahden suuren kauppakeskuksen ympärillä nelostien ja Kemijoen välissä. No, kauppatorin elvyttämiseksi syntyi mm. tämä olutpaikka lättähattuna tunnettu kiskobussi. Sen yhteyteen rakennettiinsuuri esiintymis- ja tanssilava.

https://www.lapinkansa.fi/lattahattu-tuli-rovaniemen-torille-vaunun-yhteytee/3521870

Porot kuuluvat Rovaniemen kaupunkikuvaan niin patsaina kuin elävinäkin.

Vasemmanpuoleinen poro löytyy Korundin paikoitusalueen vierestä. 

Kuvan toinen poro on kuulunut jo vuosia ohjaamaan/estämään kaupunkilaisten kulkua kaupungintalon edustalla. Betoniporsaan virkaa hoitanut poro on valjastettu ohjaamaan kansalaisia oikeaan suuntaan.

Entisenä parturina tämä näyteikkuna herätti hilpeyttä. Ilman kelloa ja kalenteria voi vieläkin Rovaniemellä pistäytyä siistimään ulkonäköänsä. 

Kyllä polkupyörällä ajellen löytyy mielenkiintoista katseltavaa ihan vaan sivutuotteena kuntoillessa kun taas autoillessa tulee hurautettua vain paikasta toiseen ja äkkiä takaisin kotiin. Nyt ilmojen kylmennyttyä pyöräily on jäänyt vähälle. Vaikka pukeutuu lämpimästi viima tahtoo mennä läpi vaatteista, ei taida minusta tulla talvipyöräilijää!

Kuivalihaa ja hankikävelyä

 

Vaikka olen aikuisen elämäni asunut Rovaniemen seudulla en ole tullut kokeilleeksi poronlihan kuivausta.

Tämä puute tuli korjattua viimeinkin kuopuksen avustuksella. Kokeilu onnistui täydellisesti ja voi pojat että on hyvää ! Juuri minun makuuni, sisältä vielä punertavaa 😏👌

Minulla ei ole enää omaa koiraa, olen kuitenkin saanut nauttia koiralenkeistä Mindin ja Jaden kanssa. Jade on Iipan toinen koira ja nyt vuoden ikäinen.

Nämä huhtikuiset säät ovat olleet vaihtelevia kuin 'huhtikuinen sää' 😄 siksipä olemmekin Iipan kanssa muutaman kerran pakkasöitten jälkeen lähteneet Vennivaaraan puhtaille hangille koirien kanssa. 

Sen verran on ollut lämpöasteita ja pakkasia, että päätimme kokeilla hankien kestävyyttä...ja kantoihan se pitkälle aamupäivään saakka! Oli nautinto käydä hankeen selälleen katselemaan pilvien vaeltelua. Koirien mielestä se oli ehdottomasti koettava yhdessä!

Iippa nappasi meistä kuvan muistoksi.

Kaamosko?

 Syksyinen auringonlasku luo näin kauniita sävyjä taivaalle, ikäänkuin lupauksena valon katoamattomuudesta.  Asun täällä kotikuusten kainalossa josta ei näe horisonttia. Kauas nähdäkseen on noustava 'kotitunturille' = ikivanha käytöstä poistettu kaatopaikka. 

Sinne kiipeän katsomaan tähtitaivasta tai revontulia, tai vain ihailemaan valaistua kaupunkia. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan 😏

Tätäkin piti muun tekemisen puutteessa kokeilla

 

Luontopolut on koluttu moneen kertaan kuluneen kesän ja syksyn aikana, koska lähes kaikki aktiviteetit on olleet suljettuna koronan vuoksi. Monenlaisia kulkijoiden käynnistään jättämiä merkkejä, hauskojakin, näkyy poluilla.

Suosikkini on Vaattunkikönkään monipuoliset reitit. Siellä on useita kuohuvia koskia ja niitten yli riippusiltoja, uusitut pitkokset ovat helppoja taivaltaa. Paljon siellä onkin ollut retkeilijöitä ja koska sinne on reilu 20km matkaa sinne ei eksy huligaaniporukkaa. Laavut saavat olla kunnossa ja sotkematta. Iloinen yllätys odotti eräällä laavulla, kun kaverin kanssa pitkän patikoinnin jälkeen suunnittelimme makkaranpaistoa. Edelliset kävijät olivat jättäneet tulipaikalle isot kytevät puut, niistä oli helppo viritellä nuotio. Todelliset retkeilijät osaavat etiketin!