Äidinkieli on itseilmaisun väline ihmisille. Se opitaan elämän ensimmäisinä vuosina ja se toimii automaattisesti muuttaen ajatukset sanoiksi.
Kyky oppia matkimalla vaimenee aikuisuuteen mennessä kertoi kielten opettajani kansalaisopistossa. Aikuisena joutuu tekemään enemmän työtä oppiakseen jotain aivan uutta, mutta kiinnostus aiheeseen auttaa siinä. Tämän olen saanut omakohtaisesti todeksi kokea.
Kiinnostukseni kieleen ei kohdistu niinkään vieraisiin kieliin vaan äidinkielen käyttöön ja sen kehitykseen. Puhutun kielen ymmärtämiseen vaikuttaa puheen rytmi ja sanojen painotus, joka suomenkielessä on laskeva. Siksi kuulostaakin oudolta varsinkin nuorison käyttämä nouseva intonaatio. Arvelen sen johtuvan varhaisesta ja runsaasta englannninkielen puhumisesta. Mikä sinänsa on hyvä asia.
Nuorison käyttöön ilmestyy myös uusia sanontoja, jotka leviävät nopeasti yleiseen käyttöön. Joku ruoka voi olla sikahyvää ilman, että sillä on mitään tekemistä sian kanssa. Tai musiikki on sairaan hienoa, mielettömän upeaa.
Tai kuka-sana korvataan sanalla ketä ja sanojen taivutuksetkin unohtuvat.
Entä miltä kuulostaa: mä haen mun takkini?
Toimittajille puhetaito on tärkeä työkalu, eikä sujuvasta sanankäytöstä ole haittaa papille enempää kuin poliitikollekaan. Jälkimmäinen tosin voi heittää lapsen pois pesuveden mukana.
Lapin Radiossa on muutama toimittaja, joilla on sana hallussaan ja jotka käyttävät paikallisia ilmauksia rääkkäämättä äidinkieltämme. Hyvä Lapin Radio!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti