Viherpeukalo en ole enkä sellaiseksi tule, mutta huonekasvien kukinta ilahduttaa varsinkin talviseen aikaan.
Tämä kaktusriepu kitui henkihieverissään pienessä purkissaan, jossa se pienokaisena kotiini saapui. En sitä tahallani kiduttanut, minulle vaan on iskostunut mieleen kaktusten viihtyvän karuissa oloissa. Ja että liialla hoidolla tapetaan enemmän kasveja kuin hoitamattomuudella.
Kukkiakin se reppana on yrittänyt, mutta joutunut luovuttamaan sopimattomien olosuhteitten vuoksi. Kunnes, kiitos Ninan kotimiestarpeen ja tuimien pakkasten, se päätti vielä kerran yrittää.
Se oli tehnyt komeita nuppuja poissaoloni aikana, mutta nuput juroivat viikosta toiseen eivätkä kehittyneet kukkaloistoon. Päätin tehdä sille palveluksen jonka se joko hyväksyy tai ei. Vaihdoin sen uuteen multaan ja suurempaan ruukkuun. Ynnä lannoitin orkidealannoksella.
Kaktukseni kiitti kehittämällä nuppunsa valmiiksi kukiksi ja työntämällä uusia nuppuja seurattavakseni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti