En ole poliittisesti valveutuneimpia kansalaisia mikä ei tarkoita etteikö minulla silti olisi mielipiteitä.
Tärkeimpiä seikkoja itselleni on teoista ja puheista vastuunkantaminen, olkoon sitten kyse yksittäisestä kansalaisesta tai suuremmasta ryhmästä.
Eduskuntavaalit ovat nyt takanapäin ja kansa on sanansa sanonut. Tyytymättömyys vallitsevaan politiikkaan on selvästi tullut ilmi vaalien tuloksessa. EU ja sen mukanaan tuomat velvoitteet ovat puhuttaneet ihmisiä viimeiset kymmenen vuotta. Puolet kansasta oli vastaan liittymistä Eu:hun ja samaa mieltä ovat näköjään vieläkin.
Eikä EU ole ainoa tyytymättömyyden aihe. Voiko kansa äänestää väärin?
Kahtiajakautumista on ollut Suomen historiassa ennenkin ja seuraukset olivat veriset. Rajan takaa tuleva uhka yhdisti kuitenkin erimieliset samaan rintamaan. Silloin päämäärä oli selkeä; itsenäisyys. Entä nyt?
Mutta se vastuu.
Olisitko valmis maksamaan luottolaskuni, jos en osaisi elää suu säkkiä myöten? Enpä usko montaakaan halukasta löytyvän. Sitä meiltä kuitenkin nyt odotetaan.
PS. Ostettiinkohan ne torkkupeitot edustajille velkarahalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti