Kun mie olin menosa sinne Wilijamiin minun vieressä käveli fiini frouva ja sano että menhän kuuntelemmaan ossaako se Mikkola panna H:n oikihaan paikkaan.
Siitä hoon paikasta on peistä taitettu eikä yksimielisyyteen ole päästy. Se kun on siitä kiinni mistäpäin Lappia puhuja on pois. Se tuo oma kielikorva kehittyy ympäristön kautta ja omaan suuhun sopiva murre tulee luontojaan. Lapin Kansa julkaisi aikoinaan pakinasarjaa Murthela. Kirjoittajaa en muista varmasti (oliskhan ollu Tiera). Sitä tuli lueskeltua ohimennen, valitettavasti. Nyt se kiinnostaisi enemmänkin.
Takavuosina närkästykseni herätti pari Kalliala-Petelius Luosto-jutuillaan. Muka lappalaisina esiintyivät. Pohjanoteeraus TV-viihteelle. Eivät vaivautuneet ajattelemaan nokkaansa pitemmälle.
Järkeä ja viihdettä ei helposti panna samaan nippuun. Älykkäästi toteutettu viihde viihdyttää eikä loukkaa mitään kansanosaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti