Hieman koiran hankinnasta

Tämä on kestoaihe minun mielessäni, vaikkakaan en ole siitä enää kovin usein kirjoittanut. Se nousi jälleen pohdittavaksi viimeviikonloppuna.En ala enää aiheesta kirjoittamaan, sen sijaan laitan tähän linkin, jossa hyvin seikkaperäisesti esimerkein kerrotaan koiran hankinnasta. Tältä sivustolta löytyy muutenkin paljon aktiivisen harrastajan vinkkejä koiran hoitoon ja ruokintaan liittyen.
Kummipoikani veljen perheeseen on hankittu uusi laumanjäsen, miten ollakaan: mustahopea kääpiösnautseri! Tällä snautserineidillä on odotettavissa agilityura, alku näyttää lupaavalta ja saan varmaankin seurata asian etenemistä.

Aamukävelyllä

Tänä aamuna sain nauttia kotoisissa maisemissa viereisen kuvan seurasta... Ilmari ja Lanttihan se siinä! Suunnittelimme Ilmarin äidin kanssa hillasuolle lähtöä tulevana viikonloppuna, jos säät sen sallivat. Meistä kumpikaan ei ole niin fanaattinen hillastaja että vesisateella...ei ei ja ei, joku roti sentään hillakuumeessakin : )

Arki on koittanut pidennetyn viikonloppumatkan jälkeen. Pitkä ajomatka sujui kommelluksitta, pieni sievä automaattinen autoni huolehti lähes kaikesta itse, minun tehtäväkseni jäi vain istua penkillä ja pitää ratista kiinni.


Pari päivää vierähti menneitä muistellessa ja tuttuja paikkoja  kierrellessä. Ahomansikoitakin löysin, jokaisen löytämäni söin maikeisiin suihin, heinänkorteen niitä ei riittänyt ...
Sain myös nauttia ja nauraa sydämeni kyllyydestä kummipoikani ja hänen veljensä+ veljen lasten verbaalisesta tykityksestä! Ah mihin kaikkeen äidinkieli taipuukaan :D

Suunniteltua

Olin suunnitellut (minä suunnitellut ??!!) lähteväni tänään reissuun, mutta kuten niin usein ennenkin kävi niin että teen jotain muuta kuin aioin. Eilinen päivä oli täynnä energiaa ja kotitöitä tuntui riittävän ja riittävän... 'Työpäivän' päätteeksi sauna kuumaksi ja tuoreista lehdeksistä vasta. Suomalaista onnea!
No, päivät ovat peräkkäin, eivät päällekkäin, lähtöä voi hyvin siirtää kun sitä ei ollut sidottu kelloon eikä kalenteriin.

Aamun avauksena pari kupillista kahvia ja kurkistus facebookiin. Olen kertonut aikaisemmin tässä blogissani Unskista (Kysymys luontoiltaan 5.5) , armoitetusta kynäniekasta. Unskin viimeisin tilapäivitys avasi näkyviin seuraavan tekstin:
"Muistathan että menneesi on varjo joka seuraa perässäsi, vaikka kuinka kuljet kohti kirkkaampaa valoa. Ja se varjo on tie, joka on näyttänyt sinulle tien, jota pitkin olet jo täällä"
Um. 3.7.13

Tuohon tekstiin sisältyy suuri viisaus, joka antaa vastauksen kysymykseen MIKSI. Kysymys jota pikkulapset toistavat kyllästymiseen saakka, mutta joka on kaiken oppimisen ja kehityksen alku ja juuri. Ymmärtämällä oman historiasi tiedät kuka olet ja miksi olet sellainen kuin nyt olet. Voit myös kääntää kulkusi suunnan.

Tämä peevelin bloggeri tekee omia säätöjään jälleen, tekstin koko ja kirjasin muuttui omia aikojaan, prkl !

Jääkiekkoa ja rummutusta

Neuvokas on kesälomalla heinäkuun. Kellon ja kalenterin käyttöön sopeutuneena kaipaan säännöllistä toimintaa. Täten on tullut todistetuksi etten ole tapojeni orja vaan uteliaana valmis kokeilemaan yhtä sun toista...impulsiivinen kun olen.
Koiranäyttelyn jälkeen Rovaniemellä vietettiin folkorefestifaali Jutajaisia, molemmista poimin itselleni kiinnostavimmat palat, näyttelystä käppänäkehän ja Jutajaisista Tuure Kilpeläisen konsertin, suosikkini musiikkimaailmassa. Musiikilla on minulle suuri merkitys, se valikoituu kulloisenkin mielentilan mukaan.

Ja koska kamera oli edelleen kotona kaivoin arkistoistani tuon kuvan aasinsillaksi postaukseeni.
Hannun jääkiekkovarusteita sovittelen tuossa vuosia sitten. Loppuviikolla suuntaan autonkeulan kohti toisen kummipoikani Pekan kotikontuja. Pekka on rumpalipoika, ehkä kummitäti saa paukuttaa patoutumat pihalle : )

Emppu ja Hannu

Kummipoikani käänsi autonsa keulan koiranäyttelyn jälkeen kohti synnyinseutuaan Ivaloa.  Ja mitä urheilija tekee lomallaan? Samaa kuin muulloinkin, pelaa jalkapalloa : ) Hannusta voisi sanoa, että hän on syntynyt luistimet jaloissaan (siksiköhön synnytys oli pitkä ja vaikea?).
Kun täytin viisikymmentä menin Ivaloon karkumatkalle, sillä reissulla pieni napero opetti kummitätiään luistelemaan. Sen taidon osaan vieläkin.
Jääkiekko on jäänyt loukkaantumisten jälkeen ja nuorimies keskittyy nykyisin jalkapalloon.

Paluumatkalla hän tyttöystävänsä ja Empun kanssa jäi yöksi jälleen kummitätinsä luokse. Vaikka minulla ei olekaan lapsenlapsia se ei ole suuri surun aihe, kummipojan äiti on pitänyt huolen siitä : ) Aamukahvia keitellessä  tuntui varsin kodikkaalta kun kaksi nuorta tuhisi unissaan ja jaloissa pyöri pieni koirapoika...

Kuvat ovat Hannun tyttöystävän Heidin ottamia.

Hiukan eilisestä

Juhannusnäyttely on takana päin tältä vuodelta, mustahopeitten kääpiösnautsereiden osalta se oli Rovaniemeläistä juhlaa. Juuri kaksi vuotta täyttäneet pentuesisarukset Rita ja Tenho ottivat kehässään kaiken mitä otettavissa oli! Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä ryhmäkehän sijoituksia.

Emppu kisaili eri kehässä, koska se on pippurisuola-värinen. Hyvä tulos sillekin, junioriluokka ja kolmas näyttely ja joka kerran ERI!

Kameraa en ottanut lainkaan mukaan näyttelyyn, puhelinkin pysyi tiukasti taskussa...silti lainakameraa tuli käytettyä  oikein urakalla kehän laidalla kun tunnelma alkoi tiivistyä. Ehkä niistä kuvista joku päätyy yllä oleviin linkkeihin.

Tuomarityöskentelyä ihailin, tehokasta ja näytteilleasettajia huomioivaa. Sadekuuron ajaksi hän pysäytti kehän ja jatkoi tiiviiseen tahtiin kuuron tauottua, yksi arvosteltavana ja toinen valmiiksi pöydälle..oli myös miellyttävä seurata osaavia handlereita.

Mitenkähän tämä taas tuntuu kuin olisin vanha sotaratsu, joka rummun päristessä nousee takajaloilleen : )

Miehen hankinnasta...

 Allaoleva juttu on kopioitu ystäväni Heidin facebook sivulta...tätä asiaa olen pohtinut jo kuukausia (ks. Valinnan vaikeus, huhtikuu). 

Ennen kuin hankit miehen, on sinun pohdittava tarkoin jaksatko pitää siitä 
huolta monta vuotta eteenpäin, sillä miehet eivät selviä luonnossa ilman 
omistajaa. 

* Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia, kaikki 
eivät niistä kuitenkaan pidä. Jotkut voivat olla jopa allergisia niille. 

* Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen miehen haluat.
Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja rodusta 
riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on 
helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin Eurooppalaiset rodut. 

* Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat. Jos haluat vain 
tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja haukkumaan 
vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos taas 
tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava vaatimuksia. 

* Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava selvää 
mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin, joissa tiedät olevan 
vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään 
ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään
koulutukseen. 

* Varmista, että mies on vieroitettu emostaan. 

* Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita tärkeitä 
seikkoja. 

* Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten 
omistajien jäljiltä pahoja tapoja. 

* Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen ja 
rokotettavaksi. Vie mies kotiisi. Varmista, että sillä on tarpeeksi juomaa 
ja ruokaa, jotta se pysyy tyytyväisenä. 

* Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten 
sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät 
kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat 
hankalia temppuja, jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä. 

* Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä 
puhettasi 

* Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa. 
Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos karkailu jatkuu, hanki 
uusi mies. 

* Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen. Siihen kelpaavat 
vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat pentuja eikä miehesi ole 
rekisterissä, varaudu ongelmiin.

Juhannus

Suomen suvi on edennyt jo juhannukseen asti. Olemme saaneet nauttia aikaisesta lämpöaallostaja sen jälkeen  luontoa virkistävistä sateista, jopa  kyllästymiseen saakka.

Mutta luonto kukoistaa rehevänä Lapissakin, koskaan aikaisemmin en ole nähnyt juhannusruusua täydessä kukassaan vieä tähän aikaan.Useimmiten se ehtii tällä korkeudella vasta heinäkuun alkuun avata kukkansa.

Varsin vähän olen tätä blogiani päivittänyt, koira-asiat ovat jääneet taka-alalle elämässäni, satunnaisiin tapaamisiin tuttujen koiraystävieni kanssa.
Juhannusnäyttely Rovaniemellä on ja on aina ollut koiraväen suuri näytön paikka, sinne kookoontuu kaikki kynnelle kykenevä paikkakunnan koiraväki.
Kummipoikanikin saapui luokseni kera tyttöystävänsa ja koiransa Empun. Emppu esiintyy näyttelykehässä, siis minulla on jälleen hyvä syy mennä paikalle : )

Ranuan eläinpuistossa

Me Neuvokkaan vapaaehtoiset nousimme tilausbussiin ja teimme virkistysmatkan Ranuan eläinpuistoon. Sää oli epävakainen, joten jätin kameran suosiolla kotiin, luotin puhelimen kameraan...

Suurpetojen kuvausetäisyys ylitti puhelimen kameran mahdollisuudet tallentaa tarkkoja lähikuvia, mutta otinpa kuitenkin muutaman kuvan.

Karhu ja ahma ovat näillä korkeuksilla luonnossa poromiesten taholta ei-toivottuja asukkeja. 

Yksi karhuista makoili niin että näimme sen valtavan kokoiset tassut...ei tee mieli sanoa sille käsipäivää! Tuli mieleeni myös sanonta  'karhunsyleily', kaikenkaikkiaan vaikuttava ja kunnioitusta herättävä otus.

Ahman touhuja seurasimme tovin, sillä oli jotain suussaan (luu?) ja jota se kätki maahan kuin koira konsanaan. Se kätki saaliinsa, poistu pienen matkan päähän, mutta ilmeisesti se tunsi epäluottamusta meitä katsojiaan kohtaan ja palasi hakemaan saaliinsa parempaan talteen.

Kannattaa varata aikaa paitsi puiston kiertämiseen myös eläinten touhujen seuraamiseen!

Ranuan matkailun vetonaula jääkarhunpentu on kasvanut jo lähes emonsa kokoiseksi. Sitä ei tullut käydyksi katsomassa silloin kun se oli vielä pieni, vaikka siitä niin paljon puhuttiin mm. Lapin radiossa.

Liikkeellä luonnossa

Metsissä mielellämme liikkuvina ja luontoa tarkkailevina viihdymme Seijasiskon kanssa tuntikausia retkillämme. Toisinaan otamme eväät mukaan ja suuntaamme jollekin Rovaniemen ympäristön laavuista. Kaupunki tuo laavujen puuliitereihin valmiiksi pilkottuja puita. Tänä keväänä ne ovat olleet hiukan tuoreita, tulen sytyttäminen vaatii hiukan taitoa ja makkarahiilloksen odottelu kysyy kärsivällisyyttä. Toisinaan nälkä käskee ottamaan makkarat keskenkaiken syötäviksi.


Huomiomme kiinnittyi muutamaan laavun ympäristön puuhun. Niissä oli puolentoista metrin korkeudella kuvassa näkyviä vaurioita. Moottorikelkoilla niitä ei ole saatu aikaan sille korkeudelle, ja nämä olivat lisäksi tuoreita. Lähetin tämän kuvan puhelimellani metsästävälle kaverilleni ja hän oli sitä mieltä, että karhun jälkiä ne ovat.

Mustikka ja hilla kukkivat runsaasti aikaisen lämpöjakson ansiosta ja osa on jo raakileillakin, satotoiveet ovat korkealla. Nyt vain jännäämme tulevia säitä.