Luopumisia

Elämä kulkee latujaan, valosta varjoon, varjosta valoon...
Joskus elämä satuttaa, pakottaa katsomaan syvälle, hiljentymään olennaisen äärelle. Mikä on totta, mikä  irtipäästettävää.

Tätä 'vintin siivousta' tulee tehtyä varsinkin silloin, kun viikatemies käy merkitsemässä tai harventamassa elonpeltoa. Niin monta, monta tuttua on viimevuosina temmattu pois inhimillisesti ajatellen kesken matkan, varottamatta.

Näin runon ja suven päivänä ja näihin mietteisiin sopinee säkeet Eino Leinon runosta Lapin kesä

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden : )

Kyyneleitä Taivaanrannalla 2

Taivaanrannalla on surullista.

Aioimme Iipan ja Mindin kanssa viettää iltaa Kirkkolammella, mutta säidenhaltija päätti puolestamme toisin. Niinpä sitten keittelimme Taivaanrannalla iltateetä itsepoimituista yrteistä ja siinä sivussa muistelimme menneitä ja harrastustamme, harrastuskavereitamme ja heidän kuulumisiaan.

Yllättävä suruviesti kertoi yhteisen pitkäaikaisen harrastuskaverimme menehtyneen vaikeaan sairauteen. En ollut tiennyt hänen sairaudestaan.
Hän oli kaikessa mukana, aina rauhallisena, ystävällisenä ja valmiina auttamaan ja neuvomaan tarvittaessa.
Viimeiseksi jäänyt tapaaminen Tuonenvirran ylittäneen ystävämme kanssa jätti lämpimän muiston - entisten lisäksi - hänestä.
Olimme sattumoisin samalla lomalennolla ensimmäisellä Espanjan matkallani. Paluulennon jälkeen odottelimme laukkujamme terminaalin hihnalta ja koska asuimme samalla suunnalla hän tarjosi kyytiä kotiin varaamassaan taksissa. Eikä suostunut ottamaan maksua.
Sellainen hän oli.

Lepää rauhassa Kari, muistosi elää.

Mittumaari

Kiertoon !

Joutavanpäiväistä roinaa ? Ei suinkaan, näihin liittyy paljon muistoja, monta lähtöä ja monta onnistumista. Olen kuitenkin päättänyt luopua niistä, joten lahjoitin ne RKK:lle, Roopen, Juuson ja Iidan omalle seuralle jaettavaksi epävirallisissa skaboissa onnistuneille koirakoille.

Pokaalit pölyyntyvät, muistot eivät!

Son kesä nyt!

Kesällä on kesän tunnusmerkit: huumaavan kaunis lämmin päivä, ynseyden unohtaneet hymyilevät ihmiset, sormien upottaminen puutarhamultaan ja se yksi kesän hauskimmista puuhista - matonpesu.

 Rovaniemellä on montakin matonpesupaikkaa, mutta yksi sijainniltaan kauneimmista on Nätynginniemessä. Itse niemi on hoidettua puistoa ja se palvelee myös veneilijöitä säilytys- ja huoltopaikkana.
Vastapäätä pesupaikkaa on Kotisaari, jossa oli Uittoyhdistyksen tukikohta silloin kun Kemijoessa vielä uitettiin tukkeja. Lapland Safaris pitää saarta nyt tukikohtanaan.

Vanha puuvene vastatervattuna loi oman lisänsä paahteisen rannan tunnelmaan.

Huoltoa

Saumurini on ollut hyllytettynä vaatehuoneessa jo vuosia. Kunnes ajattelin lisätä vanhoihin pituudesta :) kutistuneisiin housunlahkeisiin uudet resorit.
Siinä sitten olikin tulla uskonpuute, kun kone katkoi lankojaan... siis rasvaa koneeseen ja uusi yritys... ei onnistunut.
Käyttöohje toki oli tallessa, miehän en koskaan hävitä mitään. Sitä selaillen tutkin langoituksen järjestystä väsyksiin asti. Yön yli nukuttuani uusin voimin sain kuin sainkin koneen toimimaan.

Mitä tästä opimme?
Kaikkea käytettäväksi tarkoitettua täytyy käyttää ja huoltaa jatkuvasti käyttövarmuuden takaamiseksi. Pätee niin koneisiin kuin koneen käyttäjäänkin. Siis mars ulos huoltamaan käyttäjän kuntoa!

Virikkolammella

Lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä houkutteli lähtemään hiukan kauemmas kaupungin sydämestä, Virikkolammelle Pöyliövaaran maisemiin. Luonnossa liikkujalle tarjoutuu aina jotain mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.
Suon läpi johdattelevan luontopolun varrelle pitkospuitten viereen on rakennettu penkki, jossa retkeilijan on mukava levähtää ja tutkailla vuodenkiertoa suolla.
Istuskelun jälkeen passaa jatkaa matkaa vaihtelevassa maastossa polveilevaa polkua eteenpäin.
Lähemmäs lampea tultuamme huomion kiinnitti erikoinen ääni, jota emme aluksi tunnistaneet. Silmät tarkkoina ja korvat herkkinä tutkailimme vedenpintaa ja rantoja...ja keksimme veden väreilyn ... ja veden pinnalla olevia outoja kohoumia. Vastavaloon niitä oli vaikea hahmottaa. Kärsivällisen tarkkailun tuloksena kohoumat paljastuivat sammakoitten silmiksi, mitään muuta niistä ei näkynyt veden pinnalla. Äänikin sai selityksensä, mutta kurnutusta se ei ollut, ennemminkin sellainen lyhyt 'pop' . Odotettavissa kutua, nuijapäitä ja viimein pikkusammakoita : )

Kippeeeeee

Että voikin viedä voimat räkätauti!
Viimeviikolla oli jälleen taloyhtiössämme pihatalkoot. Vanhan tavan mukaan alotin risusavotan jo päivällä. Illalla käsivarsia särki ja pulssi lähenteli sataa, makkaranpaistoon  toisten talkoolaisten kanssa  en enää jaksanut osallistua. Josta voitte päätellä, että Laku on todella kipeä!
 Edes lämmennyt sää ei tuottanut nautintoa, vaikka kyllä tavan vuoksi olen viettänyt aikaa takapihalla.

Kukkapenkit olen saanut perattua pohjiaan myöten, kiitos kuopuksen avun.
Tälle kesälle valjastan kukkapenkin hyötykasvikäyttöön, ainakin osittain. Olen vuosi toisensa jälkeen päättänyt olla ostamatta siemeniä kaupasta, vaan toisin kävi jälleen.
Viime kesänä rutto vaivasi perunamaata, joten teen mökille vain pienen koeviljelyn eri kohtaan, perunan paikalle laitan jotain muuta, ehkä hernettä ja lehtikaalia. Jospa vuoroviljely auttaisi maata toipumaan.

Iloinen yllätys

Verkkopankissa odotti iloinen yllätys, ajoneuvovero!
Ai että mitenkö ajoneuvovero voi olla iloinen yllätys? Syy siihen löytyy pari vuotta taaksepäin esikoiseni kanssa viettämästäni päivästä, josta kerroinkin täällä blogissani (Jotain uutta, jotain sinistä)
Avainsana on hybridi. Verottaja suosii vähän bensiiniä kuluttavia vähäpäästöisiä autoja. Paitsi tämän yllätyksen vuoksi olen kyllä tyytyväinen pieneen siniseeni, erityisesti sen sisätilojen muunneltavuuteen.
Aivan kaikki nappulat ja säädöt eivät vieläkään ole minulla hallussa. Jopa niin että olen joutunut silmätikuksi Prisman parkkipaikalla. Kauppaan aikoessani olin vahingossa lukinnut keskuslukituksen sisäpuolelta ja kun yritin avata ovea kahvasta auto alkoi vimmatun ujeltamisen...varashälytin!
Yritin konstia jos toistakin, mutta en osannut sammuttaa sitä ja arvatkaa oliko kärsivällisyyttä etsiä käyttöohjekirjasta neuvoa! En tänä päivänäkään vielä tiedä miten se sammui, ehkä sillä on jonkinlainen automaattinen aikakatkaisu.

Välittämisen päivä

Neuvokkaan vapaaehtoistyö on monimuotoista. Osallistuin tänään kahden nuoren kanssa lipaskeräykseen välittämisenpäivä-tempauksen merkeissä. Keräyksen aiheena oli hyvä kuolema, laadukkaan saattohoidon mahdollistaminen. Asia, joka on televisiossakin otettu esille. Ja asia, jonka uskoisin olevan kaukana nuorten ajatusmaailmasta. Keskustelimme jonkinverran nuorten kanssa aiheesta  siinä seisoskellessamme.

Nämä nuoret oli 'värvätty' koulun toimesta tähän tehtävään, mutta he suhtautuivat antaumuksella keräykseen ja oli mukava seurata heidän kanssakäymistään ohikulkevien ihmisten kanssa. Nuorissa on tulevaisuus!