Kaisan kaljamat

Tällaisia ovat lenkkimaastot pohjoisessakin nykyään. Älköön kukaan sanoko minulle, ettei ilmaston muutos ole käynnissä. 

Meillä oli jo kaunis valkoinen maisema, luntakin sen verran, että kaupungin miehet pohjustivat latureittejä.
Tässä tulos tihkusateitten jälkeen.

Sää kuin sää on sopiva ulkoiluun, se on vain varuste- ja mielialakysymys.
Nastalenkkarit jalkaan ja metsään...seurakseni sain Seija-ystäväni. Käveleskelimme hetteelle niitä näitä jutellen ja menneitä retkiämme muistellen. Kuten niitäkin laavunsiivouksia, joita menneinä kesinä teimme. 
Tämän kuvan jykevän pöytäryhmän kaupunki rakensi hetteelle pari vuotta taaksepäin luontopolun kunnostamisen yhteydessä.
Me siistimme pöydältä siihen varisseet neulaset ja kävyt kuusen oksalla. Jos sattuisi pakastamaan eivät jäätyisi kiinni pöydän pintaan. 
Ja jatkoimme matkaamme. 

Keskiäkäisiä ajatuksia 2

Jatkan vielä marinaani, kun vauhtiin pääsin.
Toimittajista, erityisesti urheilutoimittajista. Miksikähän heillä on vain yksi sävelkorkeus selostaessaan, volyymia sen sijaan liiankin kanssa...ja ne kysymykset urheilijoille suorituksen jälkeen...

Tai miksi pareittain kulkevat jalankulkijat kävelevät tasan keskellä pyörätietä tai pysähtyvät juuri siihen keskelle seurustelemaan... saa siinä arpoa pyörällä tai potkurilla miltä puolelta ohittaa kolhimatta ketään... 

Tai miksi ei enää osata tehdä portaita, jotka eivät hengästytä...

Tai miksi tämä bloggeri ei hyväksy tekemiäni muutoksia tuonne kommentointipuolelle. Tosin tässä kohdassa olen valmis katsomaan peiliin, josko aivojen rasvaaminen korjaisi ongelman.

Taivaanvalkeat

Myöhään illalla oli kymmenisen astetta pakkasta ja pilvetön taivas tähtiä täynnä, kun kurkistin ovesta ulos. Jos vanhoihin merkkeihin olisi luottaminen lupeissa olisi myös revontulia. Niinpä en ruvennutkaan houkuttelemaan nukkumattia vaan kietaisin peitteen ympärilleni ja menin pihalle odottelemaan valospektaakkelia.

Tulihan se sieltä, koko taivaankannen kattavat voimistuvat ja leiskuavat revontulet!

Koskaan en ole onnistunut niitä tallentamaan kameralla. Pakkasyön jälkeen päivän valkeneminen tarjoaa korvauksen yölliselle puutteelle, pikkupokkarini tallensi auringon nousun Rokella!

Talviunilla

Taivaanrannalla vietetään hiljaiseloa, tapahtumia on niukanlaisesti. Tai niitähän kyllä olisi mikäli riittäisi intoa osallistua.
Syksyn lyhyet päivät ja sateentuhmuiset säät eivät houkuttele liikkeelle ilman mielenkiintoista syytä.
Vakituisia syitä on muutama - vesijumppa uimahallilla ja  kymmenen kerran kuntoutusjumppa TK:ssa. Jälkimmäisestäkin leikkauksesta on kulunut jo hiukan yli neljä kuukautta ja kävely sujuu kohtuullisesti vaikkakaan vauhti ei päätä huimaa.
Se syyskuinen matka Espanjaan teki terää,  ympäristön vaihdos, lämpö ja uudet tuttavuudet  virkistivät yhtälailla mieltä kuin kehoakin. Enpä olisi uskonut vielä kesällä moisen matkan mahdollisuuteen, toisaalta ei lentokoneessa istumiseen juuri kuntoa kysytä. Riittää kun pääsee kotiovelta taksiin ja taksista lentokentälle, enemmän on kyse rohkeudesta hypätä tuntemattomaan. Se kun oli minun ensimmäinen ulkomaanmatkani, ellei oteta lukuun näitä rajanaapureita joissa piipahdetaan autolla.

Käsityöt eivät enää houkuttele kun ei ole minkään tarvetta. Lukeminenkaan ei tunnu maistuvan, Annikki Kariniemi odottaa vieläkin syventymistäni, vaikka palautuspäivä uhkaa...Eino Leino sensijaan ei petä koskaan,en itsekään tiedä miksi Leinon tuotanto on minulle niin mieleen.

YouTubesta toisinaan kuuntelen Loirin Leino-tulkintoja ja siellä surffaillessani eksyn aivan toisenlaisiin tunnelmiin...kuin tännekin  http://www.youtube.com/watch?v=GxPBa5rCkGs&feature=related.
Minun ikäisilleni nostalgiaa : )

Ruokavieraita

 Tämä harvinainen vieras takapihallani muutama viikko sitten oli pähkinähakki. Se ei ole jokapäiväinen eikä edes jokavuotinenkaan näky, siksi annoin kuvalle nimen Onnenkantamoinen.

Wkipedia kertoo siitä näin:

Vartalon höyhenpeite on suklaanruskea, ja siinä on vaaleita selvärajaisia pilkkuja. Siivet ja pyrstö ovat tummat. Pyrstösulkien kärjet ovat leveälti valkoiset, myös alaperä on valkoinen.

Pituus: 32–35 cm Siipiväli: 52–58 cm Paino: 140–190 g.

Talitiaiset sen sijaan ovat tuttuakin tutumpia ruokavieraita Taivaanrannalla. Olen tavannut ostaa niille talipötkön syksyisin. Ilmojen jäähdyttyä tintit alkavat koputtelemaan ikkunanpieliin kuin kertoakseen, että nyt olisi aika....Luultavasti ne kuitenkin etsivät ikkunan raossa talvehtivia ötököitä. Oli miten oli, niittten edesottamuksia on hauska seurata, niilläkin on selviä laumakäyttäytymisen piirteitä.

Taanoin  kameran kanssa tähtäillessäni huomioni kiinnittyi muita pienempään tinttiin, joka osottautui sinitiaiseksi.
Se on ainokainen lajiaan ruokintapötköllä,
näin ainakin uskon. Se on ilmestynyt vasta tänä syksynä enkä ole nähnyt sillä lajitoveria.

Harakkakin vierailee ruokapötköllä, mutta pienenkin liikkeen ikkunassa havaitessaaan se säntää pakoon. Ei uskoisi sitä niin araksi linnuksi.

Pakkasta pitelee

Kuivat pakkaskelit tulivat - toivottavasti jäädäkseen- viimetipassa, ennenkuin lapin kansa väsyi jatkuvaan vesisateeseen.
Siitä ilosta lähdin ulkoiluttamaan kameraa Kemijoen rantamaisemiin. Kokosin videopätkänkin kuvista, mutta jostain syystä en saa sitä toimimaan tässä blogissa, ärrrrhhhhhkle!

Kehän reunalla

Lauantaipäivä sujui koiramaisissa tunnelmissa Tornion kennelkerhon järjestämissä tottelevaisuuskokeissa.
Torniolaisilla on pitkät ja menestyksekkäät perinteet koiraharrastuksen eri lajeissa, he olivat mm.Armenian maanjäristyksen (v.-88) raunioilla koirineen etsimässä eloonjääneitä.

Nyt kuitenkin iloisissa merkeissä, isännät koirineen yhteisen puuhastelun parissa. Harjoittelu / koepaikka on teollisuushallin yläkerrassa, jonka lattia on kauttaaltaan peitetty 'keinonurmella'. Kelpaa siellä harrastaa!

Yläkuvassa Lantti kertaa osaamistaan iloisena häntäänsä heilutellen. Tuomari sanoi, ettei ole kahteenkymmeneen vuoteen nähnyt vehnäterrieriä tottelevaisuuskokeessa.

Toinen harvinaisuus TOKOssa oli Tyyne, ranskanbulldoggi.
Sain kyllä kuvausluvan mutten muistanut kysyä julkaisulupaa emännältä, joten piilotin hänen kasvonsa hatulla.
Tyyne osallistui kokeeseen elämänsä ensimmäistä kertaa ja emäntänsä mukaan se on hyvin persoonallinen tokoilija.
Tyynen suoritusta en nähnyt, me kiirehdimme kotimatkalle ennen alokasluokan päättymistä.

Syksy etenee

Syksy on jo niin pitkällä, että vanhan kansan mukaan on akat pirtissä ja nauriit kuopassa.
Kuopasta puheenollen muistelin viime Oulun vierailullani esikoiselleni entisvanhasta perunoitten talvisäilytystä, maakuoppaa.  Niin ja Oulusta puheenollen; tottakai poikkesin Eetun luona (asuvat lähes naapureina)  : )

Ajatus liihotteli aikomastani aiheesta hiukan sivuun, näistä sisäkukistanihan mie aioin rupatella.
Orkidea alkoi kuin alkoikin kukkia epäilyistäni välittämättä, se aukaisi kaikki seitsemän nuppuansa!
Toisessa orkideassa ei vielä ole nuppuja, mutta kukkavana on jo pitkä ja siinä on nuppuja enteileviä kyhmyjä. Siihen tulee lilat kukat.

Myös amarylliksen sipuli halusi herätä eloon paperipussissaan, johon olin sen takapihalta nostanut ilmojen jäähdyttyä.
Nuo näkyvät 'piikit' ovat lehtiä, mutta kyllä sieltä nupun alkukin pilkottaa.

Ehkä lisävalo on tarpeen etteivät lehdet tukahduta kukkavarttta, pitänee kötöstellä jotakin.

Surffailua

Näitä koiramaisia juttuja näkyy syntyvän tänne kuin itsestään, aivoissani lienee erityinen suodatin : )

Kääpiösnautseri Amorin sivuille surffailin Tenhon linkkejä seuraten. Sieltä poimin allaolevan lainauksen, koska siihen sisältyy asioita joita koiranomistajaksi aikovan pitää miettiä hartaasti.

"Koiran omistamista ei voi kutsua harrastuksista helpoimmaksi. Vertailun vuoksi: Aerobic ei koskaan herätä kello kolme yöltä ja pyydä päästä ulos asioilleen. Kamera ei nakertele juhlakenkiä rikki, eivätkä sukset muutu aggressiiviseksi, vaikket sosiaalistaisikaan niitä. Ja entä ne postimerkit sitten - ne odottavat kiltisti kaapin nurkassa iäisyyden, vaikka innostus loppuisikin." (Katri Syvärinen, Koiramme 1/2008.)

Toinen lainaus niinikään surffailun tuloksena kertoo mistä koiran kanssa elämisessä on kyse. Itse kuitenkin käyttäisin hän-muodon sijaan se-muotoa (kertonee asenteistani). Lainaus löytyy sivulta http://nontoxic.webs.com
" Hän on sinun ystäväsi, toverisi, puolustajasi, koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, rakkautensa, johtajansa. Hän on sinulle uskollinen ja aito viimeiseen sydämmenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen kiintymyksensä arvoinen. "

Haluaisin jokaisen koiranomistajan sisäistävän lainauksen viimeisen lauseen! Että se olisi mahdollista pitää ihmisen perehtyä koiran lajinomaiseen käyttäytymiseen ja tarjota koiralleen myös 'koiramaista' yhdessä  tekemistä rodusta riippumatta.
Siksipä olenkin itse miettinyt omia mahdollisuuksiani tarjota aktiiviteetteja nelijalkaiselle kaverille. Pelkkä metsässä käveleskely ei mielestäni riitä nuorelle vireälle koiralle, sen olen jälleen todeksi havainnut Matildan kanssa touhutessani keväällä ja kesällä.

Koiran etiketti

Kauppakeskuksessa asioidessani poikkesin aikani kuluksi Suomalaiseen kirjakauppaan ja katselin alennusmyyntipöytiä.Tarjolla oli paljon kaikenlaisia kirjoja, mutta ei liene vaikea arvata miksi silmäni kiinnittyivät tähän, lempiaiheeseeni. Mukaanihan se lähti, hinta kun oli vain 4,95€

Kirja on helppo ja hauskakin lukea, siinä ei sorruta ryppyotsaiseen tiukkaan kurinpitoon. Suosittelisin tätä ensimmäistä koiraansa hankkivalle, eikä siitä ole haittaa kokeneillekaan koiranomistajille.
Mutta kuten olen ennenkin maininnut jokainen luo itse omat tapansa ja tottumuksensa eikä tätäkään kirjaa tarvitse lukea 'raamattuna'.

Tässä maistiaisia...