Neuvokas kouluttaa

Syyskausi alkaa lähestyä loppuaan ja saan odotetun joululoman yhtälailla ohjatusta liikunnasta, kirjoitusharrastuksesta kuin vapaaehtoistyöstäkin. Kaikki ne ovat mieluisia tekemisiä, mutta minä, jonka periaate on ollut elämä ilman kelloa ja kalenteria olen väsynyt kalenterin seuraamiseen. Joustava luonteeni kuitenkin taipuu elämän tuomiin mahdollisuuksiin periaatteita venyttämällä : ) 
Venyttäminen minun kohdallani on vienyt useamman viikonlopun kuluneen kuukauden aikana. Pari viikkoa taaksepäin Neuvokas järjesti EA1-kurssin, jolla päivitin vanhentuneen ensiaputaitoni ja -korttini.
Eilinen päivä kului jälleen koulutuksessa, joka herätti minut ruususen unestani. Me vapaaehtoiset emme oletettavasti joudu tekemisiin väkivallan kanssa tehtävissämme, mutta esim.herra Alzheimer saattaa järjestää yllätyksiä. Molemmissa koulutuksissa painotetaan havainnoinnin ja ennakoinnin tärkeyttä. Kummallakin kurssilla saimme harjoitella asioita käytännössä joskaan Anne-nukke ei herännyt henkiin lukuisista elvytyksistä huolimatta. Sen sijaan onnistuin irrottautumaan kiinnikäyneen uhkaavasti käyttäytyvän lähimmäiseni otteesta : )
Iloisen yllätyksen koin myös, kun tapasin Marin äidin kurssilla. Hän ei ole asunut Rovaniemellä enkä ole tavannut häntä reiluun viiteentoista vuoteen, ja silloinkin vain pikapikaa ohimennen. Näin vain on, että kaikuja entisestä elämästä tulee vastaan tuon tuostakin. Elämä tuntuu kokonaiselta.