Ranuan eläinpuistossa

Me Neuvokkaan vapaaehtoiset nousimme tilausbussiin ja teimme virkistysmatkan Ranuan eläinpuistoon. Sää oli epävakainen, joten jätin kameran suosiolla kotiin, luotin puhelimen kameraan...

Suurpetojen kuvausetäisyys ylitti puhelimen kameran mahdollisuudet tallentaa tarkkoja lähikuvia, mutta otinpa kuitenkin muutaman kuvan.

Karhu ja ahma ovat näillä korkeuksilla luonnossa poromiesten taholta ei-toivottuja asukkeja. 

Yksi karhuista makoili niin että näimme sen valtavan kokoiset tassut...ei tee mieli sanoa sille käsipäivää! Tuli mieleeni myös sanonta  'karhunsyleily', kaikenkaikkiaan vaikuttava ja kunnioitusta herättävä otus.

Ahman touhuja seurasimme tovin, sillä oli jotain suussaan (luu?) ja jota se kätki maahan kuin koira konsanaan. Se kätki saaliinsa, poistu pienen matkan päähän, mutta ilmeisesti se tunsi epäluottamusta meitä katsojiaan kohtaan ja palasi hakemaan saaliinsa parempaan talteen.

Kannattaa varata aikaa paitsi puiston kiertämiseen myös eläinten touhujen seuraamiseen!

Ranuan matkailun vetonaula jääkarhunpentu on kasvanut jo lähes emonsa kokoiseksi. Sitä ei tullut käydyksi katsomassa silloin kun se oli vielä pieni, vaikka siitä niin paljon puhuttiin mm. Lapin radiossa.

Liikkeellä luonnossa

Metsissä mielellämme liikkuvina ja luontoa tarkkailevina viihdymme Seijasiskon kanssa tuntikausia retkillämme. Toisinaan otamme eväät mukaan ja suuntaamme jollekin Rovaniemen ympäristön laavuista. Kaupunki tuo laavujen puuliitereihin valmiiksi pilkottuja puita. Tänä keväänä ne ovat olleet hiukan tuoreita, tulen sytyttäminen vaatii hiukan taitoa ja makkarahiilloksen odottelu kysyy kärsivällisyyttä. Toisinaan nälkä käskee ottamaan makkarat keskenkaiken syötäviksi.


Huomiomme kiinnittyi muutamaan laavun ympäristön puuhun. Niissä oli puolentoista metrin korkeudella kuvassa näkyviä vaurioita. Moottorikelkoilla niitä ei ole saatu aikaan sille korkeudelle, ja nämä olivat lisäksi tuoreita. Lähetin tämän kuvan puhelimellani metsästävälle kaverilleni ja hän oli sitä mieltä, että karhun jälkiä ne ovat.

Mustikka ja hilla kukkivat runsaasti aikaisen lämpöjakson ansiosta ja osa on jo raakileillakin, satotoiveet ovat korkealla. Nyt vain jännäämme tulevia säitä.

Luomuviljelyä

Kun se kerran iskee siitä on  vaikea päästää irti...pätee moneenkin asiaan. Tällä kertaa se on maanviljelys : )    
Mökillä oleva peltotilkku on saanut kauan kasvaa paria pottupenkkiä lukuunottamatta mitä itse haluaa , vain kerran pari kesässä se on niitetty.
Kiinnostus oman ruuan kasvattamiseen on laajalti kasvamassa, päätellen television puutarhaohjelmista. Ei ollenkaan huono ajatus. Itse en ole viherpeukalo, mikä on tullut jo usein todettua tässä blogissakin. Onnekseni kuopus on innostunut asiasta ja lisäksi vielä Seijasisko kiinnostui kokeilemaan kanssani josko saisimme tuotettua itse taatusti luomuruokaa.

Vietimme Seijasiskon kanssa helteisen päivän suunnitellen ja toteuttaen luomuprojektiamme...ensin pieni puhelinneuvottelu, sitten kiisselin keitto...ja kaupan kautta matka mökille.
Tuo kiisseli on aivan olennainen osa meidän porkkanan kasvatuksessamme. Olen sitä jo kokeillut takapihalla ja se toimii. Siemenet jäähtyneeseen löysään kiisseliin, porkkanan ikävän harvennusvaiheen voi lähestulkoon unohtaa. Lisäetuna on siementen turpoaminen ja kosteuden säilyminen mullassa.

Koska matka kotoa tiluksillemme on piiiiiitkä, kylvimme lisäksi vain hiukan tilliä, persiljaa ja retiisiä. Mahdollisimman helppohoitonen projekti.
Tai helppohoitoisuuden voi samantien unohtaa, kitkemistä tulee riittämään...kesantopelto kasvaa vuosia ja taas vuosia eteenpäinkin ohdaketta ja juolavehnää. Vain sitkeä kääntäminen ja kitkeminen voi taltuttaa ne.

Sanoista tekoihin

Erityislämmin toukokuun loppupuoli sai maamiehen muokkaamaan peltonsa auringon lämmitettäväksi ja odottamaan viljelypuuhia.

Ostimme kuopuksen kanssa talvella kaupungin poistomyynnistä tuon muokkaushärvelin, se on normi 'myyrää' tehokkaampi peli. Kuopus kiitteli sen tehoja ja minä ihastelin sileäksi muokattua peltoa : )

Siemenpotut löytyivät kuin löytyivätkin kaupasta, itteään Siikliä.

Lopuksi harso päälle. Suojaa kuivuudelta näillä helteillä. Ja kylmältä. Yöhallat tulevat vielä yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää. Minäkö pessimisti?

Parturissa

 Kuopuksen kanssa meillä on näköjään tullut tavaksi suunnitella pottuviljelyä näin keväisin. Tänä vuonna en ole esikasvattanut perunoita maitopurkeissa, idätyskin on tekemättä...luotan Agrimarketin huolehtivan siitä minun puolestani.

Yksi tie - kaksi asiaa. Rekkamies haluaa pitää tukkansa lyhyenä, konerasva ei ole hiuksille sopivaa 'brylgreemiä' . Niinpä emo otti sakset ja koirien trimmikoneen esille....ja voilá...lopputulos hivelee vanhan parturin silmää!

Silmää ja nauruhermoja hiveli myös kuopuksen Karhukoplapaita! Jokainen joka on lukenut Aku Ankkoja tuntee Karhukoplan!
Samassa sarjassa painii myös Lucky Luken Rantanplan, ihastuttavan persoonallinen vahtikoira.

Dostojevskin rinnalla menevät myös sarjakuvalehdet, elämää laidasta laitaan : ) 

Latautunut Laku

Takana hieno viikonloppu ja ihka ensimmäiset kesäsäät. Kuten arvelinkin edellisessä jutussani pyöräily oli ykkösjuttu, mutta vastoin arveluitani jätin kaikki kaupungin tapahtumat omaan arvoonsa ja nautin auringosta, vapaudesta ja maisemista...ja niistäkin aivan yksin!

Arki alkoi myös mukavasti, Mindi-pirpana saapui Taivaanrannalle minua viihdyttämään pariksi päiväksi. Tai no, katsotaan milloin palautan sen Iipalle.

Uusille lukijoilleni kerron, että tämä Mindi on sama Matilda-koira, joka oli luonani viime kesänä ja jolle etsittiin silloin uutta kotia. Uusi koti löytyi monien mietteitten jälkeen Iipan luota. Iippa laittoi koko paletin uusiksi nimeä myöten.
Keskustelimme silloin paljon tästä koirasta ja siitä mitä se tarvitsee jotta siitä tulisi helppo ja miellyttävä seuralainen.
Itse en ollut enää halukas sitoutumaan niin suureen ja vaativaankin urakkaan, koiralla oli ikää jo seitsemän kuukautta. Se ei ollut siihen ikäänsä mennessä saanut nauttia 'pentujen eskarista', jota minä pidän ehdottoman tärkeänä.
Iippa otti haasteen vastaan ja nyt saamme nauttia hänen työnsä hedelmistä. Mindi on vilkas, iloinen ja ystävällinen koira, joka osaa myös käyttäytyä.

Vapaapäivä

Kyllä,  luitte otsikon aivan oikein ! Itsekin hämmästelen vilkaistuani kalenteria - sekä puhelimesta että seinältä - ei merkintää ! Pääsen tukka putkella viilettelemään Juuson ja Iida-rouvan minulle tienaamalla polkypyörällä vailla päämäärää...ja päätymään ties minne : )
Eiliset pihansiivoustalkoot saimme tehdä ensimmäisen kesäpäivän lämmössä, samaa ihanuutta on lupeissa vielä lähipäiviksikin. Ja Rovaniemellä tapahtuu viikonloppuna monenlaista...menoksi !

Se aika vuodesta...

On jälleen se aika vuodesta jolloin haravat suihkivat pihoilla ja kasvun ihmettä etsitään silmä kovana mulloksella olevista kukkapenkeistä.

Kuvan kaksi säkillistä on täyttynyt vuorenkilpikasvuston perkausjätteistä!
Monivuotisten yrttieni lähempi tarkastelu näyttäisi vain ruohosipulin selvinneen hengissä talven kynsistä. Mutta se on sitäkin vahvemmin elossa; kun oikaisin yhtä tuppaan vartta jäi sormiini huumaava sipulin tuoksu.

Minä 'Neuvokas'

Olen kirjoittanut Neuvokkaasta jo aikaisemmin viimevuoden helmikuussa jutussani 'sukkia sukkia sukkia', johon viereinen kuvakin liittyy. Noista sukkatalkoista heräsi kiinnostukseni vapaaehtoistyöhön.
Sukkia talkoilleet saivat kutsukirjeen sukkahaastejuhlaan, osallistuin, vaikutuin ja siinä se oli! Tähän porukkaan olisi mukava liittyä.
Edellä oleva on jonkinlainen johdanto eiliseen iltaan. Ja siihen minkä vuoksi olen entistäkin vakuuttuneempi vapaaaehtoistyön sisältörikkaudesta.


Neuvokas ei suinkaan ole vain vanhojen mummojen sukkakerho...kaukana siitä!
Eräs Neuvokkaan yhteistyökumppaneista on Lyseonpuiston lukio. Osallistuin viimeviikolla järjestettyyn välittämisen päivään, jolloin runsas vapaaehtoisten joukko  jalkautui nuorten kanssa ympäri kaupunkia, ja jonka yhtenä tarkoituksena oli 'ylisukupolvinen' kohtaaminen, ihmiseltä ihmiselle.
Oma kohteeni oli Jokkakallion asumispalvelukeskus (huh mikä sanahirviö!) seitsemän lukion ekaluokkalaisen kanssa aamuyhdeksästä iltapäiväkolmeen. Jokkakalliossa sijaitsee palveluasuntoja, dementiaosasto ja hoivapalveluosasto, joissa kaikissa osallistuimme parhaamme mukaan asukkaiden arkipäivään.

Kuten sukkatalkoissa järjesti Neuvokas myös tämän suurtempauksen osallistujille kiitos illan. Olen vieläkin eilisen lumoissa, tunnelma oli lämmin ja iloinen.. ajatelkaa: ei juhlapuheita... täytekakkukahvit... oman ohjelmarenkaan esityksiä.... yhteislaulua... suomalaista musiikkia kahdella hanurilla.... I love it!

Logistiikkaa

Kun kotipaikkakunnalle on järjestetty koiranäyttely sinne on mukava mennä tuttuja ihmisiä ja myös tuttuja koiria tervehtimään. Kauan koiria harrastaneena minulla olikin viihtyisä päivä muistoja verestäessäni.

Helatorstai Rovaniemellä valkeni koleana ja kosteana, varsinainen koiranilma! No, jokainen ulkoilmalajeja harrastava tietää että oikeanlainen varustelu takaa nautittavan tapahtuman säästä riippumatta.
Koiria en enää välitä kuvata (kun paikalla oli loistaviakin kuvaajia), enkä varsinaisesti  itse näyttelystäkään innostunut, mutta mielenkiinnolla katselin  millaisia kuljetus- ym. ratkaisuja ihmiset olivat päivän varalle kehitelleet.

Ns. turkkiroduille näyttelytrimmit suunnitellaan kuukausia ennen varsinaista esiintymistä, mutta ne viimeistellään joko edellisenä iltana tai varhain näyttelyaamuna.Ja vielä näyttelypaikalla koirat nostetaan trimmipöydälle ja harjauksen jälkeen saksitaan häiritsevät karvat pois.
Tuulta ja sadetta - kuumina päivinä myös aurinkoa - vastaan on tarpeen suojautua ns.näyttelyteltalla.
Siksipä näyttelypaikalle täytyy saada kulkeutumaan lähes muuttokuormaa vastaava tavaramäärä.