Elämän kirjo

Viime kesä oli menetysten aikaa, monta suruviestiä , yllätyksellisiä.

Suren yhä 'pikkusiskoni' kuolemaa, monessa yhteydessä hän nousee mieleeni... mutkaton, aito, käytännöllinen...Minulla oli tapana soittaa hänelle extempore maastossa liikkuessani kysyäkseni jotakin näkemääni yksityiskohtaa, työkseen maanmittaustoimituksia tekevältä...

Kaisa on poissa, mutta elämä jatkuu. 

Tulevalla viikolla kummipoikani poikkeaa kihlattunsa ja koiriensa (kääpiösnautsereita tietenkin)kanssa Taivaanrannalle matkalla pohjoiseen. Ehkä puhumme hiukan jalkapallostakin : )

Kun Kaisan pojat olivat pieniä alotin heidän kasvunsa seuraamisen seinälle, siitä viereinen kuva. Kuvasta näkee, että mie olen pätkäpätkäpätkä, ja voi sitä päivää kun pojat kasvoivat ohitseni!

....haloooo...missä sie oot

Kielestä ja sen rakenteista kiinnostuneena bongasin tämän kuvan fb:stä. Nerokkaasti laadittu teksti!

Mutta kuva kertoo myös vakavasta ja valitettavan yleisestä käytännöstä, ratin ja kännykän yhteiskäytöstä.
Tein työtäni autonkuljettajana aikana, jolloin kännykät olivat vielä tulevaisuutta. Matkapuhelimet autoissa olivat kiinteästi asennettuja ja kannettavat puhelimet suurella akulla varustettuja. Lälläri oli käytössä työautoissa, ja niitä kyllä käytettiin ajaessakin. En puolustele aikaa enkä tapoja. Silti olen sitä mieltä, että liikennekulttuuri on muuttunut välinpitämättömämmäksi, varsinkin ohitusten suhteen.
Toisaalta rovaniemeläisten kunniaksi on sanottava ja itse tämän kokeneena, että polkupyöräijät ja autoilijat osoittavat huomaavaisuutta toisilleen. Autoilijat hidastavat ennen risteystä osoittaakseen huomioineensa pyöräilijän, joka puolestaan kiittää kättä heilauttamalla.

RoPS'n roll

Vaikka talous on tiukalla Rovaniemi rakentaa ja parantaa tiestöään. Siinä sivussa valmistui Keskuskentälle paljon keskustelua herättänyt uusi hulppea katsomo vanhan puisen lisäksi.
Kävin koeistumassa uuden katsomon muovisen kuppituolin, mutta se tuntui kolealta ja niinpä siirryin vanhan katsomon paljon pelejä kokeneille puupenkeille odottamaan ottelun alkua. Vanhassa puussa on sellaista lämpöä, joka syntyy vain ajan patinoimana.
Ja se tunnelma! Väittäisinpä, että tunnelma tiivistyy ja kohoaa, kun katsojat seuraavat kylki kyljessä ottelun kulkua! Itse paikalla olleena ja RoPSin pitkän voittoputken jatkon todistaneena viihdyin vanhan katsomon tunnelmassa.
Mutta se, mistä en urheilussa pidä on väkivalta. RoPS hallitsi ensimmäistä puoliaikaa 2-0 ja toisen puoliajan alussa vastustaja eliminoi kannaltaan vaarallisimman pelaajan pois kentältä! Hyi!

Jalkapalloon kuuluu erottamattomana fanijoukot, jotka matkustavat omiaan kannattamaan vierasotteluihinkin. Lähelläni istuvien HJK:n fanien kannustushuudot *huono tuomari huono ihminen - hieno tuomari hieno ihminen* (tilanteesta riippuen) naurattivat rovaniemeläiskannattajia. Myöskin kaikenlaiset sutkaukset  eri joukkueitten kannattajien kesken luovat tunnelmaa.

Pujottelua

Rovaniemellä liikkuessaan saa usein arpoa uuden kulkureitin, liikkuupa sitten autolla, polkupyörällä tai kävellen. Eikä vain yhdessä osassa kaupunkia.
Nelostien remontti on niin mittava, että se muuttaa risteävien katujenkin liikennejärjestelyitä. Kokonaan uusia kaistoja rakennetaan vilkkaimpiin risteyksiin ja liikenteen uudellen ohjaus vaihtuu tilanteitten mukaan.

Tämä toinen tietyö ja sen vieressä oleva kerrostalotyömaa hankaloittaa vielä enemmän minun liikkumistani. Kun asuu kauan samassa osotteessa tietyt kulkureitit vakiintuvat. Ajatuksissaan sitä vain lähtee entisiä latujaan laskeutumaan Korkalovaarasta kaupunkiin ja sittenpä joutuukin kiertelemään uutta väylää etsiskellen.

Rovaniemi on pääosin rakennettu sotien jälkeen, katujen alla kulkevat putkiverkostot on myös syytä uusia kun kadut avataan. Se hidastaa töitten valmistumista, mutta säästää sekä rahaa että ihmisten hermoja pitkässä juoksussa.

Odotusta Taivaanrannalla

Kesä saapuu joka vuosi vaikka antaakin joskus odottaa itseään tuskastuttavan kauan.
Taivaanrannalla ei ole ollut mullistavia tapahtumia, blogikin on viettänyt hiljaiseloa. Taustalla kuitenkin on muhinut kaikenlaista, yhtälailla privaattia kuin myös tämä nyt julkaistava uutinen: Mindi-pirpana on astutettu ja ultrassa on todettu 3-4 rakkulaa!
Tässä vanhassa kuvassa mietiskelee Juusoni, yksi tulevan pentueen esi-isistä. Mindi on Juuson ja Iidan jälkeläinen neljännessä polvessa.
Mindi visiteeraa melko usein Taivaanrannalla ja sillä on tapana selittää -todellakin selittää!- vauhdikkaalla tavalla kuulumisensa. Mindi on lähdössä lomailemaan, siksi pyöräilin eilen illalla sen luo kuulemaan sen uutiset. Sain kuulla runsaat selitykset uusilla ilmeillä maustettuna : )

Yöttömän yön taikaa

Tämän kuvan myötä haluan toivottaa suloisista suloisinta juhannusta teille hyvät lukijani!
Kuvassa poseeraa edesmennyt Iida-koira, minun herttainen  kukkaistyttöni!

Eletäään suven valoisinta aikaa ja pohjoisessa Suomessa saamme nauttia yöttömästä yöstä viikkokausia yhteen putkeen. Arkistoistani löytyi tämä yöllä kuvattu maisema, sieltä voisi etsiä juhannustaikaan tarvittavat kukat tai jopa käyskennellä alastomana  *tyttöjen pitäisi kirmata juhannusyönä saunapuhtaana ja alasti kukkakedolla niin he saavat heilan* ; ) Tänä vuonna kesän rehevyys antaa odottaa itseään. Juhannuksen aikaan tavallisesti kukkii pihlaja, mutta kylmästä ja sateesta johtuen se antaa odottaa itseään. Tuomen kukinta on sensijaan hyötynyt viileydestä, kukinta jatkuu ja jatkuu....

Frisbeegolfia ja keilailua

Kevät on ollut kylmä ja sateinen pohjoisessa Suomessa. Kesän tulo on sitkasta ja tuomikin kukkii vasta nyt.
Eilinen päivä kului Ounasvaaran maisemissa tutustuen frisbeegolfiin. Hassun hauska laji, heitellä nyt frisbeetä metsän keskellä mutkittelevaa rataa pitkin kaukana häämöttävään koriin.
Säätiedot lupailivat epävakaista säätä, mutta saimme nauttia auringosta, siispä vielä urheiluopiston laavulla ratkoimme äkkikatsomalta mahdottomalta tuntuvia aivopähkinöitä. Ilman vihjeitä emme niistä selvinneetkään.
Aivot solmussa menimme sisätiloihin keilaamaan. Senkin salat aukesivat hiukan, mutta ehdottomasti mieluummin harrastan ulkolajeja. Tänään on lupeissa potun istutus (viimeinkin !) ja suunnistusta kaverin opastuksella.
Ihan itteä hengästyttää moinen aktiivisuus : )
Niin, tuo kuva....eilinen aivojen ja ropan rasitus vaati päiväunet...yöllä katselin sitten kukkivaa tuomea takapihalla : )

Sorsametsä

 En tiedä kenen keksintöä tämä on , mutta saipa hymyn minun ja monen muunkin ohikulkujan suupieliin. Nämä ilmestyivät juuri ennen viikonloppua paljon käytetyn lenkkipolun viereisille kallioille. Ja saivat olla rauhassa koulujensa päättymistä juhlivilta nuorilta, mikä erityisesti ilahduttaa minua!

Runojen maailmaan

Runous koskettaa toisinaan hyvinkin läheltä omia ajatuksia ja kokemuksia. Viime viikon matkani antoi kosketuksen läheisteni luovuuteen. Veljeni sekä hänen vaimonsa harrastavat runoutta ja sain kokea vain minua varten tuotetun esityksen : )
Erityisesti Aale Tynnin Kaarisilta on aina puhutellut minua...rakennan omaa kaarisiltaani vapaaehtoistyöllä.


Olen silloin tällöin maininnut tässä blogissani rovaniemeläisen kulttuuripersoona Unskin, jonka kaveri facebookissa saan olla. Unskilla on paitsi sana hallussaan myöskin syvällinen käsitys ihmismielestä ja elämästä kaikkineen. Siitä kertoo Unskin facebook-sivullaan julkaisema runo:

VIELÄ ON JOSSAKIN...

Yhä useammin istun rannalla ja katselen

yli veden, sen värinää heikossa tuulessa

tai kun myrsky murtaa vedet rantakiviin

Niin usein olen tuntenut saman

tulla perille, levätä ja katsoa toista rantaa

katsoa sinne kuin vieraaseen maahan jota en enää kaipaa

Mutta kuitenkin, kun olen levännyt ja avaan silmäni

siellä on paikka vailla etsimisen vaivaa

näen sen taas kerran ja nousen

Otan taakkani ja lähden

kohti sitä mitä ei ole, ei ole ollutkaan

ja tiedän että ei tule olemaan

Mutta tätä on elämisen vietti

suurta kaipausta päin tulevan harhaa

mutta joskus kohti sitä mikä on sittenkin mahdollista

Sillä ihminen jonka kuva tulevasta katoaa

muuttuu sameaksi kuin vanha peili

ei elä elämänsä mahdollisuutta loppuun asti...

Eko trip

Puhelinkeskustelu veljeni kanssa tuotti impulsiiviseen tapaani lausahduksen: mitäpä jos tehtaisiin yhdessä?
Tuumasta toimeen, vilkaisu kalenteriin ( minä, jonka elämäntapa on ollut touhuta ilman kelloa ja kalenteria :D ), vaatteet päälle ja matkalippua ostamaan rautatieasemalle. Polkupyörällä tietenkin.

Veli oli vastassa junalla...hiukan ihmettelin missä puoliso...aamuautiolla sateisella tiellä lähestyi vastaantulija...ja kas: siinä kaivattu kädessään tervetuliaisiksi poimittu valkovuokkokimppu : )

Matkan varsinainen ajatus oli kunnostaa vanhempiemme hauta, oikaista kivi ja laittaa istutukset.
Haudalle oli matkaa muutama kymmenen kilometriä, valtatieltä veli poikkesi synnyinkylämme halki polveilevalle tielle.
Suuryllätys ja takuulla järjestämätön odotti pienen vanhan mökin kohdalla; minun lapsuuden leikkitoverini ! Hän asuu Helsingissä ja oli juuri saapunut mökkinsä pihamaalle. Emme ole tavanneet sitten lapsuutemme, joten voinette kuvitella tunnelmat... Toisenkin lapsuutemme aikaisen kaverin tapasin omalla pihamaallaan hirsikehikkoa salvamassa...

Ja kun Riihimäellä ollaan lasimuseo kuuluu käyntipaikkoihin. Siellä on paikkakunnan ja lasin historiaa kolmessa kerroksessa - alakerta oli minulle mielenkiintoisin. Siellä oli lasinvalmistukseen käytettävät koneet ja menetelmät esiteltynä. Miten se toimii-kysymys on aina kiehtonut minua : )