Juolavehnää ja ohdakkeita

Toukokuun viljelykset kaipaavat kipeästi kitkemistä, mansikan taimet voivat hyvin vaikka ovatkin juolavehnän ja ohdakkeiden ympäröiminä. Kiitos mansikkakankaan.

Peruna on ehtinyt jo kukkaan. Kannatti esikasvattaa niitä maitopurkissa. Laitoimme myös pelkästään idätettyjä pottuja kasvamaan ja ne olivat selvästi jäljessä kasvussaan.
Lannoitus ei taida olla kohdallaan, lehdissä ei ole rehevä vihreä väri. Pitänee antaa niille jotakin lisälannosta.

Kitkemiseen kului useita tunteja, juolavehnä on tiukasti maassa kiinni juurineen. Toisaalta siitä saa hyvän otteen kun se on ehtinyt kasvaa pitkäksi. Samoin ohdakkeesta, mutta se irtoaa helposti. Pitää olla vain paksut hanskat kädessä, se on piikikäs veijari.

Oli niin kuuma etteivät itikatkaan kiusanneet, muutaman paarman pureman kuitenkin sain.

Takajalkani ei pitänyt tuntien kumartelemisesta, kävellessäni taapersin kahtaalle kuin ankkamuori, mutta toisaalta ruumiin rääkkääminen oikealla työllä tuntuu mukavalta.



Kotimatkalla päätin poiketa kuopuksen luona rupattelemassa satotoiveista.
Kuopus oli saanut päälakeensa runsaasti vuotavan haavan, jota miesten tapaan vähätteli, ja jonka äiti välttämättä halusi nähdä. Ei ollut ihan pikkunaarmu! Suihkuttelin kuivunutta verta hiuksista ja puhdistin haavan desinfioinitaineella. Jutellessamme seurasin miehen vointia ja puheita; ihan järkeviä se jutteli : )

Pyöräillen

Olen pyöräillyt tänä kesänä enemmän kuin viime vuosina yhteensä. Voisin sanoa melkein hurahtaneeni siihen.
On mukavaa nollata aivot ja antaa nenän näyttää suunta. Ja kas kummaa; oma rakas Rovaniemeni tarjoaa uusia näkymiä eteeni!
Ajelin pyörätietä nelostien vierellä ja pysähdyin Kuolajoen levikkeellle. Yleensä ajan siitä autolla ohi sivuilleni vilkuilematta, kohde on liian lähellä kotia ollakseen kiinnostava, siis autoillessa.
Juuri siitä missä alkaa kaide erkani puiset raput alas penkalta, hiukan arveluttavan näköiset ja rapistuneet. Pensaikko peitti näkymän eteenpäin, joten päätin katsastaa hiukan pitemmälle. Portaiden juurelta löytyi pitkospuut ja lähdin niitä seuraamaan.

Pienen matkan käveltyäni puiden seasta häämötti rakennelmia jotka osottautuivat  laavuksi.
Pitkospuut olivat osin kasvillisuuden peitossa ja samaa kieltä kertoi laavukin. Se vaikutti hylätyltä ja puuvajan nurkka oli romahtanut joko lumen tai nuorison toimesta.

Tuoreita jälkiä tulistelusta oli joten aivan hylätty paikka ei ole. Viimeiset kävijät ovat olleet asiallisia käyttäjiä, paikalla ei ollut roskia eikä tyhjiä olutpulloja tai tölkkejä, ei edes korkkeja.

Laavulta pois kävellessäni eteeni aukeni rehevä pensasto molemmin puolin pitkoksia. Punaista viinimarjaahan se!

Hieno ajatus tehdä levikkeelle mahdollisuus matkailijoitten virkistyä laavulla ja paikkakuntalaistenkin autoilla paikalle ilman pysäköintiongelmia.

Laavulle pääsee myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla.

Kesän rehevyyttä

Kesä on edennyt jo heinäkuuhun, varhaiset kukkijat lopettelevat kukintaansa ja keskikesän lajit vuorostaan nousevaat ilahduttamaan.  Kasvun kannalta säät ovat olleet ihanteelliset, tarpeeksi lämmintä ja sopivasti sateita

Hyötykasvikokeiluni on myös onnistunut mukavasti, kaalit rehottavat voimakkaina ja persiljakin viihtyy erinomaisen hyvin ruukussaan. Ämpärissä olevat kaksi puikulapottua työntävät vartta enemmän kuin tarpeeksi. Laitoin istutusvaiheessa kanankakkaa, siinä on nähtävästi liikaa typpeä perunalle, maanpäällinen osa rehottaa. Se alottelee jo kukintaa, jospa sinne mullan sisään kuitenkin kehittyisi parinkaan keiton verran iki-ihania Lapin Puikuloita!
Kukkapenkkiä kastellessani tein hauskan havainnon; yksi perunan varsi työntyi sulassa sovussa peurankellojen seasta! Myyrä varmaan teki omia viljelykokeilujaan keväällä joilloin maitopurkkiperunat olivat takapihalla esikasvatuksessa. Eilen lueskellessani takapihalla näin kaksi myyrää juoksemassa kiireenvilkkaa pitkin seinänviertä naapuripihan puolelle.
Porkkanat ovat myös hyvin kasvussa. Tosin en ole niitä koskaan ennen kasvattanut, en siis tiedä minkäkokoisia niiden pitäisi olla heinäkuun alussa, mutta virkeiltä ne näyttävät.

Juhannuksena junassa

VR kuljetti minut makuuasennossa Hämeenlinnaan ja takaisin, helppoa ja sujuvaa matkustusta. Oman auton käyttö ei ole järkevää näin pikavierailulla, varsinkaan yksin matkustaen. Ja mukavaa on myös että sukulaiseni ovat asettuneet asumaan rautateitten varsille : )
Serkkuni kuopus pääsi ripille ja sitä kävin juhlimassa.
Juhlaa seuraavan päivän vietimme serkkuni kanssa laatuaikaa menneitä vuosikymmeniä läpikäyden, tapasimme  sukulaisia ja ystäviä, kerrottavaa riitti puolin ja toisin.Yhteisiä isovanhempiamme sekä omia vanhempiamme  muistelimme heidän haudoillaan.

Hämeenlinna on kaunis kesäkaupunki ja siellä olisi paljon mielenkiintoista katseltavaa, mutta koska halusin jälleen  pian VR:n kuljetettavaksi kävimme vain Aulangolla.

Nämä kuvat ovat näköalatornin tasanteelta otettuja.
Rautakaiteen luota alas katsoen on huima pudotus, kameran rannelenkki on syytä pitää huolellisesti ranteeseen pujotettuna.

Sisältörikkaan päivän päätteeksi serkkuni saatteli minut junalle. Serkkuni on loukannut varpaansa ja minulla on myös vaivaa jalassa, joten onnuimme molemmat stereona samaa jalkaa   tasatahtiin kävellessämme asemalaiturilla!

Hupaisa näky vaikkapa pilapiirtäjälle, ja kyllä se nauratti meitä itseämmekin!

Takapihan kesää

Kesä on lähtenyt kasvun kannalta hyvään vauhtiin. Takapihalla kasvaa enimmäkseen monivuotisia kasveja, en ole tänä vuonna innostunut kesäkukista.

Yrttiruukussa ovat talvehtineet (Eetun hampaista huolimatta) rakuuna ja ruohosipuli ja lisäksi istutin kaupasta ostamani persiljaruukun sekä timjamin. Pidän kovasti sen tuoksusta. Yrttivalikoimaa täydentää vielä tilli ja basilika, vaikka jostain syystä olen aina epäonnistunut sen suhteen.
Taustalla sinisessä ruukussa on kaaliviljelmä, lehti- ja ruusukaalia. En ole ennen kasvattanut niitä, jännä seurata mitä niistä tulee. Kaikkein takimmaisena ämpärissä kaksi puikulapottua työntää vartta.

Kokeilin myös porkkanan kylvöä uudella tavalla. Keitin juoksevan kiisselin ja sen jäähdyttyä sekoitin siihen hiukan porkkanan siemeniä. Kiisseli kannuun ja siitäpä se olikin helppo kaataa maahan tehtyyn vakoon. Eikä tarvitse harventaa :)

Toukokuussa takapiha näyttää autiolta, ehkäpä se saa minut villiintymään hortonomiksi, luonteenomaista puutarhanhoito ei minulle ole.

Muutakin elämää takapihalla on, oravat ja linnut viihtyvät puissa. Varsinkin nyt kun rastailla on poikaset ne käyvät ahkeraan vetämässä matoja nurmikolta. Sitä on hauska seurata, ensin kuunnellaan pää kallellaan ja hops! terävä nokkasu maahan ja mato nokkaan. Ne keräävät useita matoja samalla kertaa ennenkuin vievät saaliin pesälle.

Kiire

kiire

Ei nyt ennätä.

on mentävä.

Heti pitäisi.

Jo sinne

ja sinne.

kuka keksi kiireen.

miksi ihmeessä

kahvi tippuu

Taitaa olla

että

ihan itse.

Tämmöisen viisauden löysin nettiä selatessani,sopii hyvin omaan ajatusmaailmaani! Valitettavasti en löytänyt kirjoittajan tietoja.

Keisarin uudet vaatteet

En halua yleensä politikoida julkisesti sen enempää kuin yksityisestikään, mutta otanpa nyt kuitenkin kantaa näihin hallitusneuvotteluihin. 'Verot kansan verta juo' on vanha iskulause. Verot ovat välttämättömiä kyllähän mie sen tajuan. Mutta sitä mie en tajua miksi tätä kansalta kerättyä kolehtia jaetaan ulkomaille.
Minkä hiien takia pitää pönkittää sijoittajien etuja. Etenkään kun tuutin täydeltä saa kuulla ettei päätä näy...
20 vuotta ollaan säästetty ja leikattu, missä tulos?
Mie olen pätevä sanomaan vain omasta taloudenpidostani, mutta uskon vakaasti samojen lainalaisuuksien pätevän suuremmassakin mittakaavassa. Eli suu säkkiä myöten.
Meillä on kohta hallitus joka on väkisin väännetty kokoon ja jonka linjauksia puolet kansasta vastustaa, mikäli vaalitulokseen on uskominen.
Ja Katainen hymyilee kuin muinoinen sadun keisari: katsokaa kaikki uusia hienoja vaatteitani!

Kirkkolammella

Helteisen päivän päätteeksi lähdimme Levin kanssa tuulettumaan ja keräämään kokemuksia Kirkkolammelle. Tiedän, että Levi pitää vedestä tulipa se sitten kasteluletkusta tai on tyynenä lammessa.
Mietin ensin kaikki tietämäni yksinäiset rannat jossa voi koiran kanssa rauhoittua olemaan, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Yleisille uimarannoillehan ei koiria suvaita, mutta Rovaniemeltä löytyy niin rakennettuja lampia kuin luonnonvesiäkin. Ja kaikissa niissä on rannat koirankin nauttia.

Kirkkolammelle on kaupunki rakentanut arboretumin, kannattaa varata pari tuntia aikaa ja tutustua paikkaan.
Näitä rakennettuja puistoja on ympäri maata, upein näkemäni on Kotkan Sapokanlahdessa.
Olin ilman kameraa reissussa, mutta suuresti moittimani älypuhelin pelasti illan ja sain tuon tunnelmapalan ikuistettua.

 Istuskelimme myös hiekkakäytävän reunalle asetetuilla penkeillä seuraten muitten ulkoilijoitten touhuja.  Helteestä huolimatta tai siitä johtuen lammen rantamat oli kansoitettu, oli auringonpalvojia nurmikoilla, ja sekä pyöräilijöitä että hölkkääjiäkin kiersi lampea.
Siinä penkillä istuskellessamme kohdallemme pysähtyi pyöräilevä pariskunta. Heidän huomionsa kiinnitti koiraseuralaiseni. Kävi ilmi, että heillä on kaksi pelastettua Pectus-kääpiösnautseria. Välisijoituksen jälkeen ne päätyivät pysyvään kotiin tämän parin luo. Meillä, toisillemme tuntemattomilla, riitti juttua koirista yleensä ja siinä sivussa ihmisistäkin. Usein kuulee puhuttavan ongelmakoirista, mutta olisi syytä puhua ongelmaihmisistä. Oman käsitykseni mukaan koira ei synny ongelmaisena, ongelmat kehittää ihminen, usein ymmätämättömyyttään. Valitettavasti myös välinpitämättömyyttäänkin.

Paista päivä, helli helle !

Toukotyöt ovat ajankohtaisia edelleen.
Maitopurkeissa esikasvattamani potut olivat nousseet reilusti pintaan alkukesän viileistä keleistä huolimatta. Harson alla tarkenee.Multasimme ne kuopuksen kanssa ja kasvatimme vielä muutaman keiton verran pottumaata.



Etualalla oleva siisti ja säntillisen suora kasvimaa on miniäni ahkeroinnin tulosta.
Hän kertoo omassa blogissaan tuosta kasvimaastaan. (ks. linkit)
Kuvatekstit ovat suomenkielellä ja kaiken osaava Google kääntää miten
parhaiten taitaa muun tekstin. Käännökset ovat tosin melko tulkittavia.

Mökille ajaessani koukkasin Nivavaaran kautta ja poimin matkaseurakseni Levi Lappalaisen.
Levi osallistui viljelystouhuihin täydellä intensiteetillä; jokainen sivuun heitetty juuripaakku tuli Levin toimesta tarkastettua : )

Ensimmäinen hellepäivä antoi lupauksen uimavesien lämpenemisestä. Levi teki tarkistuksen pyynnöstäni vain silmämääräisesti, koska ranta on vesirajasta erittäin jyrkkä. Sieltä ei pieni koira pääse helposti ylös elleivät jalat yllä pohjaan.

Tuulisesta säästä huolimatta mäkäröitä oli kiusaksi asti, joten tulimme Levin kanssa kaupunkiin iltapäivällä.
Levi tutki kulmakunnan koirien viestit ensin Taivaanrannan lähimaastosta, ja vielä illan mittaan hetteeltäkin. Tapasimme siellä kyllä koiria, kuovinkin kuulimme mutta ne mäkärät eivät vielä ole tänne ilmaantuneet. Onneksi. Hete on suosittu käyntipaikka ihmisille niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kaupunki on rakentanut sinne jykevän pöydän penkkeineen ja uusinut pitkospuita hetteen ympärille. Kyllä kelpaa nautiskella luonnon äänistä ja sammuttaa pahin janonsa raikkaalla vedellä. Tosin kaupunki ei takaa veden laatua, mutta omalla vastuulla...