Wanhaa

Matkailu avartaa, ei tarvitse mennä edes merta edemmäs kalaan : )
Tämän kesän aikana olen tavannut juuri niitä tärkeitä ihmisiä, joita en ole tavannut vuosiin. 'Pikkusiskon' äkillinen kuolema vaikutti suuresti matkasuunnitelmiin.

Tapasin ystäväperheen aikuistuneita poikia perheineen. Heistä vanhin on hankkinut hyvin vanhan autiotilan, jota kunnostaa perinteitä kunnioittaen.
Wanhan pirtin -tai pitäisikö sanoa paikallisen tavan mukaan tuvan- lattialankut herättivät kunnioitusta leveydellään.
Jokaisen oven alla oli askelten kuluttama kuoppa lankussa. En ole niin taitava kuvaaja, että olisin saanut kuopan vaikuttavuuden esiin, joten jätän sen mielikuvituksen varaan. Tilan vanha osa on rakennettu 1700-luvulla, siis lukemattomat askeleet ovat kuluttaneet lattialankkuja !

Kivinavetan seinät on ladottu puolitoistametriä läpimitaltaan olevista kivistä.

Tilalla on säilynyt myös vanhoja käyttöesineitä, joita talonväki edelleen käyttää jokapäiväisessä elämässään.

Emännänveitsi

Muistojen kesä

Paikasta toiseen - ajasta toiseen. Sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti. Tässä kesässä on ollut läsnä suru ja ilo, kuolema ja syntymä, elämä isolla eellä. Paljon tapaamisia, menetyksen, surun ja muistojen jakamista. Uuden suunnittelua.

Rovaniemeltä ei ollut saatavana suoraa lentoa Tampereelle, joten jouduin koukkaamaan Helsingin kautta. Kulkuvälineenä loppumatkasta oli kuvan kone, jolla taival taittui siinä kuin suuremmallakin. Meteliä vain hiukan enemmän koneen sisällä.

Puhelimen kamera korvaa nykyisin lähes aina järkkärin, se kun vaan on niin kätevästi käsillä. Se kertonee siitä, että myös valokuvaus harrastuksena on jäämässä historiaan, vaikka henkilökuvaus kyllä edelleen kiinnostaakin.

Vaaranlampi

Pitkään jatkunut lämmin sääjakso huipentui +31 Cº Rovaniemellä. Tässä lämmössa ei tee mieli lähteä pyöräilemään. Niin mukavaa kuin olisikin viilettää kilometrien pituista alamäkeä takaisin kotiin tulo olisi tuskien taival! Asialla on puolensa ja puolensa kun asuu korkealla vaaralla.

Illat ovat aivan ihania käveleskellä sinne tänne vailla päämäärää, aurinko on jo hiukan matalammalla eikä porota yhtä kuumasti kuin päivällä. Askeleet ohjautuvat milloin minnekin,  usein löytyy ennenkävelemätön polku tallattavaksi, aina löytyy jotain katseltavaa. Lämpö on houkutellut myös keskikesän tuoksut kulkijan aistittavaksi.  Mieleeni tuli nuoruuteni kesät ja rehevä vastaniitetyn heinäpellon tuoksu.
Eilen jalat veivät kulkijan Vaaranlammelle. Siellä on tänä kesänä enemmän elämää kuin vuosiin. Kylmästä alkukesästä huolimatta vesilintujen pesintä on onnistunut hyvin ja useita poikueita tapaa opettelemassa itsenäistä elämäänsä emon valvonnassa.

Sanaton suru

Kun jatkoksi edelliseen postaukseen  tämä, jota en koskaan olisi halunnut kirjoittaa! Minun 'pikkusiskoni' on poissa.

Luopumisia

Elämä kulkee latujaan, valosta varjoon, varjosta valoon...
Joskus elämä satuttaa, pakottaa katsomaan syvälle, hiljentymään olennaisen äärelle. Mikä on totta, mikä  irtipäästettävää.

Tätä 'vintin siivousta' tulee tehtyä varsinkin silloin, kun viikatemies käy merkitsemässä tai harventamassa elonpeltoa. Niin monta, monta tuttua on viimevuosina temmattu pois inhimillisesti ajatellen kesken matkan, varottamatta.

Näin runon ja suven päivänä ja näihin mietteisiin sopinee säkeet Eino Leinon runosta Lapin kesä

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden : )

Kyyneleitä Taivaanrannalla 2

Taivaanrannalla on surullista.

Aioimme Iipan ja Mindin kanssa viettää iltaa Kirkkolammella, mutta säidenhaltija päätti puolestamme toisin. Niinpä sitten keittelimme Taivaanrannalla iltateetä itsepoimituista yrteistä ja siinä sivussa muistelimme menneitä ja harrastustamme, harrastuskavereitamme ja heidän kuulumisiaan.

Yllättävä suruviesti kertoi yhteisen pitkäaikaisen harrastuskaverimme menehtyneen vaikeaan sairauteen. En ollut tiennyt hänen sairaudestaan.
Hän oli kaikessa mukana, aina rauhallisena, ystävällisenä ja valmiina auttamaan ja neuvomaan tarvittaessa.
Viimeiseksi jäänyt tapaaminen Tuonenvirran ylittäneen ystävämme kanssa jätti lämpimän muiston - entisten lisäksi - hänestä.
Olimme sattumoisin samalla lomalennolla ensimmäisellä Espanjan matkallani. Paluulennon jälkeen odottelimme laukkujamme terminaalin hihnalta ja koska asuimme samalla suunnalla hän tarjosi kyytiä kotiin varaamassaan taksissa. Eikä suostunut ottamaan maksua.
Sellainen hän oli.

Lepää rauhassa Kari, muistosi elää.

Mittumaari

Kiertoon !

Joutavanpäiväistä roinaa ? Ei suinkaan, näihin liittyy paljon muistoja, monta lähtöä ja monta onnistumista. Olen kuitenkin päättänyt luopua niistä, joten lahjoitin ne RKK:lle, Roopen, Juuson ja Iidan omalle seuralle jaettavaksi epävirallisissa skaboissa onnistuneille koirakoille.

Pokaalit pölyyntyvät, muistot eivät!

Son kesä nyt!

Kesällä on kesän tunnusmerkit: huumaavan kaunis lämmin päivä, ynseyden unohtaneet hymyilevät ihmiset, sormien upottaminen puutarhamultaan ja se yksi kesän hauskimmista puuhista - matonpesu.

 Rovaniemellä on montakin matonpesupaikkaa, mutta yksi sijainniltaan kauneimmista on Nätynginniemessä. Itse niemi on hoidettua puistoa ja se palvelee myös veneilijöitä säilytys- ja huoltopaikkana.
Vastapäätä pesupaikkaa on Kotisaari, jossa oli Uittoyhdistyksen tukikohta silloin kun Kemijoessa vielä uitettiin tukkeja. Lapland Safaris pitää saarta nyt tukikohtanaan.

Vanha puuvene vastatervattuna loi oman lisänsä paahteisen rannan tunnelmaan.

Huoltoa

Saumurini on ollut hyllytettynä vaatehuoneessa jo vuosia. Kunnes ajattelin lisätä vanhoihin pituudesta :) kutistuneisiin housunlahkeisiin uudet resorit.
Siinä sitten olikin tulla uskonpuute, kun kone katkoi lankojaan... siis rasvaa koneeseen ja uusi yritys... ei onnistunut.
Käyttöohje toki oli tallessa, miehän en koskaan hävitä mitään. Sitä selaillen tutkin langoituksen järjestystä väsyksiin asti. Yön yli nukuttuani uusin voimin sain kuin sainkin koneen toimimaan.

Mitä tästä opimme?
Kaikkea käytettäväksi tarkoitettua täytyy käyttää ja huoltaa jatkuvasti käyttövarmuuden takaamiseksi. Pätee niin koneisiin kuin koneen käyttäjäänkin. Siis mars ulos huoltamaan käyttäjän kuntoa!