Tylsääkö?

Tämä blogini on muotoutunut omanlaiseksekseen, mutta siitä puuttuu alkuaikojen hengenpalo, se ei inspiroi. Tylsää.

Sattumoisin huomasin paikallislehdessä ilmoituksen luovan kirjoittamisen ryhmästä, jota tulisi ohjaamaan teatterin ammattilainen, näyttelijä ja draamaopettaja ja mitä kaikkea hän teatterissa tekeekään. Siis sinne! Paikalle saapui yllätyksekseni  paljon  kirjoittamisesta kiinnostuneita ihmisiä, ikähaitari parikymppisistä  eläkeläisiin. Yhtään tylsää hetkeä ei  mahtunut parituntiseen, ryhmän vetäjä oli taitava saamaan porukan mukaan! Aivan super! Näin hauskaa minulla ei ole ollut aikoihin!

Tässä hengentuotteemme,  koko ryhmän yhteisesti tuottama kirje, johon jokainen sai vuorollaan kirjoittaa vain yhden lauseen ilman pistettä tai pilkkua, seuraava kirjoittaja sai päättää jatkuuko lause.

Ensitapaaminen

Tänään olen alottanut ns. kotokaveritoiminnan Moninetissä. Tämäkin on vapaaehtoistyötä, jossa minulla on taustavoimana laaja organisaatio.

Tämän suloisen vauvan vanhempineen tapasin Moninetin tiloissa. Keskustelimme tulkin välityksellä tulevasta yhteistyöstä ja toiveista, että varmasti tulisimme ymmärretyksi oikein.
Sain pienen käsityksen maahanmuuttajien kielivaikeuksista, kun kuuntelin tulkin ja perheen vanhempien keskustelua heidän omalla kielellään. Kuvittelin itseni vastaavaan tilanteeseen; maa, kieli ja tavat - kaikki outoja, ilmastosta nyt puhumattakaan.
Perhe on asunut Suomessa jo jonkin aikaa ja varsinkin isä ymmärtää ja puhuu suomea kohtuullisesti hyvin (oli pakko korjata jälkeenpäin). Perheen äidin kanssa me alotamme säännölliset tapaamiset tarkoituksena vahvistaa hänen suomenkielen ja kulttuurin tuntemustaan. Mukana tulee olemaan tämä pienokainen, joka oppii suomenkielen itsestäänselvyytenä samalla kun kasvaa osaksi suomalaista yhteisöä.

Olen aivan fiiliksissä!

Paluu päiväjärjestykseen

Mindin vierailu Taivaanrannalla päättyi tältä erää. Minulla on muita kiireitä, joten Ilmari tuli äitinsä kanssa noutamaan sitä ja vie sen kotiin odottamaan isäntäperheen kotiutumista.
Ilmari on pian kolmivuotias vesseli. Pienessä lapsessa kasvu ja kehitys näkyy huimina harppauksina, kun harvakseltaan tapaamme. Keväällä mittailimme yhdessä uutta rakentailla olevaa tietä ja kesällä kävin ihailemassa Ilmarin taitoja potkupyörän hallinnassa. Noista Rovaniemen liikennejärjestelyistä vielä tässäkin yhteydessä sen verran, että niin Iippa  kuin Varpukin joutuivat kysymään ajo-ohjeita Taivaanrannalle. Ja he molemmat ovat paikkakuntalaisia!

Seurustelimme ensin sisällä ja kun tuli Ilmarin ja Mindin aika lähteä halusin vielä antaa Mindille tilaisuuden juosta ulkona niin että sen olisi mukava vaikkapa nukkua päiväunet odotellessaan.
Mindi-pirpana juoksenteli mahanalus jalkoja täynnä nenä maassa jäniksen jälkiä seuraten. Se ei irtoa vapaanakaan pitkäksi aikaa eikä etäänny kovin kauas ja lisäksi  sen luoksetulo on supernopea . Se muistaa myös kysyä joka polun risteyksessä menosuuntaa. Ja jälleen haluan korostaa miten tärkeää on koiranpennun tapakasvatus, joka alkaa jo pentulaatikosta! Mindin kohdalla se ei toteutunut ja siitä aiheutunut riesa on lähes mahdoton kokonaan häivyttää. Iippa on tehnyt valtavan suuren työn Mindin hallittavuudessa.
Mindin elämän alkutaipaleesta kirjoitin enemmänkin kesäkuussa 2012.

Ohutta aamuäreyttä

Sunnuntaina aamu valkeni lumisena, Taivaanrannalla ohutta aamuäreyttä. Tiedossa patikointia koiran kanssa.
Tänä syksynä Mindin vierailut ovat sattuneet yhteen todellisten 'koiranilmojen' kanssa.
Jos lunta on puoleen sääreen olisi mukavampaa lähteä valmiiksi tallatuille poluille kuin kahlata umpihangessa jalan lipsuessa eteen-taakse...odottaa että koirakumppani saa paitsi tehdyksi tarpeensa myös lukea tienvarsipostin ja jättää sinne omat viestinsä. Koiraihmisten arkea.

Tällä kertaa kuitenkin lunta oli satanut yöllä vain malliksi, se ei haitannut kulkua mitenkään. Aamuäreyskin haihtui kuin tuhka tuuleen seuratessani Mindin iloista juoksentelua pitkin Korkalovaaran rinteitä. Kaikki hajut tuli huolellisesti rekisteröityä pikkukoiran aivoihin ja monen monet omat merkit merkattua.

En kuitenkaan enää aikoihin ole ollut kiinnostunut koirallisesta elämästä, mukavuuden halu on yksi syy mutta ei ainoa. Vapaaehtoistyö antaa ohjatun kuntoliikunnan sekä omatoimisen metsässä ravaamisen myötä aivan riittävästi sisältöä viikon varrelle.

Kunniakierros

Minulla on harvoin asiaa tuonne liikenneympyröiden seutuville vaan eilenpä oli lähes pakko, kun piti käydä huollattamassa autoa sillä suunnalla. Kiertääkin olisin voinut muutaman kilometrin kauempaa, mutta antoiko sinni periksi...EI!
Siis tuli testatuksi nuo uudet väliaikaiset liikennejärjestelyt. Ne ovat todella sekavat, uudessa kiertoliittymässä (siinä ensimmäisessä matkallani) oli niin korkeat betoniporsaat tekemässä liittymästä ympyrän mallista, että sieltäpä ei autossa istuen saanut kokonaiskuvaa paikasta.
Sillä paikalla OLI aikaisemmin liittymä haluamaani osoitteeseen, mutta kun tulin sille kohdalle ympyrässä olikin pakko jatkaa ympyrän kiertämistä. Liittymä oli hävinnyt joten tein ylimääräisen kierroksen ja jatkoin eteenpäin, koska se oli ainoa vaihtoehto.
Muutama sata metriä eteenpäin ja siellä oli seuraava kiertoliittymä, josta sitten olikin helppo suunnistaa oikeaan suuntaan.
Luulenpa etten ole ainoa, joka pyörii noissa ympyröissä enemmän kuin täyden kierroksen : )

Ympäristöoppia

Rovaniemeläisiltä  kysytään kärsivällisyyttä liikkuupa sitten autolla, polkupyörällä tai kävellen. Meneillään on kaksi suurta tiehanketta joiden liikennejärjestelyt muuttuvat moneen kertaan työn edistyessä. Jos eilen kuljit paikasta toiseen sujuvasti tänään saat sormi suussa ihmetellä miten tästä pääseekään eteenpäin.
Nelostien muutamassa vilkkaimmassa risteyksessä on väliaikaisia  liikenneympyröitä, aluksi ne olivat kaksikaistaisia ja siellä täällä seassa työkoneita ja tiemiehiä...sekavaa, ahdasta  ja vaarallista. Ne saivat paljon negatiivista palautetta ja on sittemmin muutettu yksikaistaisiksi.

Näitä rakenteilla olevia kohteita on Rovaniemellä muuallakin.
Eksyin taannoin iltapimeällä valottomalla keskeneräisellä  tienpätkällä kaupungilta kotiin ajaessani. Toki tiesin missä olen, mutta mistä ihmeestä on tarkoitus kääntyä...monenlaisia mahdollisuuksia oli, pian huomasin ajavani uutta rakenteilla olevaa kiellettyä tietä....hmmphh...

Sama tapahtui toisaalla, sillä kertaa kävellen ja kirkkaalla päivänvalolla. Tähyilin mahdollisia jalankulkuväyliä jo etäältä lähestyessäni nelostietä, jonka toiselle puolelle aikomukseni oli päästä. Kiertelin muutaman maakasan ja sulkuaidan....pääsin kuin pääsinkin nelostien varteen ja kas - siellähän oli opaste! Siitä eteenpäin olikin helppo kävellä, aurinko paistoi ja Korkalovaaraan kiivetessä tuli mukavasti hiki : )

Uusia tuulia

Rovaniemi on paljon muutakin kuin urheilu- ja koulukaupunki. Rovaniemi ottaa vastaan pakolaisia valtakunnallisesti asukasmääräänsä nähden pajon. Kansallisuuksia on paljon, ks. kuvan liput. Suurin osa on pakolaistaustaisia maahanmuuttajia, mutta myös ammattikorkeakoulu ja yliopisto on vetänyt vierasmaalaisia opiskelijoita. Kauppojen kassoilla vieraalla korostuksella suomea puhuva kassahenkilö on varsin tavallinen näky. Jopa uimahallissa opasteet ovat kolmella kielellä - suomi, englanti ja venäjä! Tosin uimahallin venäjänkieliset opasteet ovat ehkä tarkoitettu venäläisiä matkailijoita varten, joita Rovaniemellä liikkuu todella paljon.

Miksikö kirjoitin ylläolevan tekstin? Olen työntämässä päätäni monikulttuuriseen yhteisöön, Moninettiin. En vielä tiedä, mitä se tuo tullessaan ja milloin, mutta avoimin mielin jään odottamaan.

Rahanpesua

Huolellinen emäntä tarkistaa ja tyhjentää pestävien vaatteiden taskut paperinenäliinoista, avaimista, kolikoista yms. Niinhän minäkin teen, aina. Silittelen vaatteen noin päällisin puolin käsin ja työnnän koneeseen. Yhtälö ei toimi jos kyseessä on paksu vaate ja sileänsileä seteli.
Ulkoiluvaatteen taskussa on hyvä pitää 'kaikenvaralta'-seteliä, kotimatkalla voi sitten kaupasta poimia mukaan sen edelliseltä kauppareissulta unohtuneen hiivan tai suolapaketin. Tai hypätä bussiin ellei ehdi/jaksa kävellä kotiin. Niin kovin harvoin tarvitsen tuota vararahastoa, etten edes muista sen olemassaoloa. Yllä oleva seteli päätyi takintaskussa kirjopesuun, alusta loppulinkoukseen saakka.

Tietokone kävi vielä yhden kerran huollossa. En jaksa enää kiroilla sen kanssa, totean vain , että myyjäliike muisti minut nimeltä jo kun astuin ovesta sisään : ) Jouduin ostamaan myös uuden näytön, jonka kanssa on totutteleminen muuttuneeseen kuvasuhteeseen.

Liikunnallinen Rovaniemi

Rovaniemellä rakennetaan. Suuria tiehankkeita toteutetaan, suurimpana niistä nelostien remontti kaupungin eteläpuolella. Rakennuskantaakin uusitaan ja vanhaa puretaan uuden tieltä.
Keväällä ohikulkiessani haikeana seurasin Korkalovaaran koulun purkamista, esikoiseni alotti siinä koulutaipaleensa.Vanhan koulun tontille on noussut kaksi rakennusta, joista toinen on jo käytössäkin. En tiedä sen toiminnasta, en ole nähnyt liikettä pihalla eikä näy minkäänlaisia tunnuksia.Tästä päätellen tuo taaempi rakennus olisi työmaasta kertovan taulun mukaan päiväkoti.
Paikka on mitä mainioin tuonlaatuiseen toimintaan. Vieressä on metsää ja suuri puistoalue josta leikkivälineitten lisäksi löytyy myös lapsille mitoitettu liikennepuisto.

Seli-seli-selitystä

Minun rakas blogini on jäänyt lapsipuolen asemaan, vaikka kompuutteri jälleen palvelee kuuliaisesti. Syy mokomaan pitää siis diagnosoida uudelleen....taudinkuva on hiukan epäselvä.
Syyskuu on pyörähtänyt käyntiin kaikkine aktiviteetteineen ja jotenkin vaan ne menneet tapahtumat ovat jo niin kaukana, ettei niistä maksaisi vaivaa enää kirjottaa. Ensilumikin ehti peittää maat ja mannut.
Päivitän kuitenkin satokauden tärkeimmät...
Mustikka houkutteli metsään lähes lumen tuloon saakka, kiitos lämpimän syyskuun. Alotin poimimisen heti mustikoitten kypsyttyä, mutta en malttanut lopettaa kiintiön täyttymiseen vaan kerta toisensa jälkeen suuntasin poimurin kanssa metsään...
Porkkanasatokin yllätti runsaudellaan ja ne olivat myös kookkaita ja meheviä. Maa vain on niin savinen ja kova, etttä moni porkkana kasvoi kieroon tai kiinni kaveriin!
Haravoimme Seijasiskon kanssa syksyn lehdet kasvimaalle kuohkeuttamaan maata ja kuopus aikoi keväällä maanmuokkauksen yhteydessä tuoda lisäksi vielä sinne hiekkaa.