Talviuinnin MM

Tietokone palautui telakalta Taivaanrannalle uudella kovalevyllä varustettuna, ajankulua ja askaretta on riittänyt netin yms. asennuksessa. Jouduin myöskin käyttämään maksullista miestä apuna koska ulkoilusäät houkuttelivat enemmän kuin tietokoneen 'penkominen'. Vaan nyt ehkä blogikin herää uudelleen henkiin : )


Rovaniemellä on paraillaan menossa avantouinnin MM-kisat, joista ei dramatiikkaakaan ole  puuttunut.
Olin katsomassa ns. maratonmatkaa, jossa yhden uimarin pintapelastajat joutuivat pelastamaan. Häntä elvytettiin ensin paikalla ennen sairaalaan kuljetusta.
Kilpailijoiden on esitettävä lääkärintodistus järjestäjille kyvystään uida 450m avannossa, mutta silti näin voi käydä.

 Tässä vielä lisäyksenä linkki  huikean kauniin päivän tapahtumaan.

Tietokone telakalla

Blogini on jäänyt lähes heitteille. Syitä on monia, mutta ettei menisi selittelyksi syistä tärkein on huonosti toimiva tietokone.  Puolitoista vuotta taaksepäin ostin uuden tietokoneen, koska vanhan prosessori oli hidas ja muistiakaan ei ollut riittävästi. Siis sillä tietokoneella : ) 
Hankintani ei sitten mennyt täysin nappiin, kovalevy hajosi ja nyt  kone on takuuhuollossa, kiitos EU:n pitkien takuumääräysten.

Elämä on mallillaan, vaikka surenkin tuota tietyömaan pilaamaa maisemaa. Maa on autio ja tyhjä, puut puuttuvat, ikiaikaiset kalliot on räjäytetty ja ne pienet suolämpäreet joista oli niin hauska seurata hillan kukintaa ovat hautautuneet tielinjan alle.
Ehkä vielä laitan kuvia tuosta työmaasta tänne kunhan koneeni palaa kotiin.

Mietteitä matkan varrelta

Tuosta iästä esimerkiksi.
Ikä ei ole pelkkiä numeroita, niinkuin siitä usein sanotaan. Ikä kaikkineen on elettyä elämää, joka jättää jälkensä ihmiseen. Kehen minkäkinlaisen, riippuu taas miten hän suhtautuu itseensä ja millaiset perustukset hän on elämälleen rakentanut.
Eikä sovi unohtaa biologiaa. Biologinen kello käynnistyy hedelmöityksen hetkellä ja pysähtyy vasta viimeisellä hengenvedolla. Paradoksi on että kun ihmisen persoonallisuus on kypsynyt täyteen mittaansa keho asettaa rajoituksia elämälle. On luovuttava mieluisistakin asioista, koska ne eivät enää täytä tehtäväänsä.
Minun elämääni vuosikymmenet kuulunut koiraharrastus elää enää muistoissani. Mutta ah niin monta hauskaa ja huumoripitoista muistoa... kuten tämä kuvakin näyttää. Koska kääpiösnautseri on kolokoira Juusokin hakeutui usein kuvan kaltaiasiin paikkoihin päiväunille. Mielelläni kerron, että meillä on näin siistiä; koirakin säilytetään viikattuna vaatehuoneessa!

Keikkaa pukkaa

Vapaaehtoistyö on kohdallani pitkän tauon jälkeen jälleen vauhdissa. Marraskuun olin vapaalla Afrikassa, joulukuu meni muuten vain hiljaiseloa viettäessä. Neuvokaskin oli joulutauolla.

Nyt akut on ladattu piripintaan ja minulla on jälleen annettavaa kanssaihmisilleni. Pääasiassa toimin asiointirenkaassa kertaluonteisena saattajana ihmisille, jotka tarvitsevat eri syistä tukea asioidensa hoitamiseen. Minulle sopii hyvin tämän kaltainen toiminta - tykkään elää vailla kiinteää ohjelmaa. Paras kannustin vapaaehtoistyön jatkamiseen on tuettaviltani saamani palaute; sama tuettava pyytää uudelleen ja uudelleen minua 'keikalle'.
Tulen silloin tällöin myös miettineeksi heidän kuulumisiaan jälkeenpäinkin, kun edellisestä tapaamisesta on kulunut pidemmän aikaa. Vuorovaikutusta : )

Ilman kelloa ja kalenteria elävänä tyyppinä olen asetellut itseäni ruotuun ja solminut myös yhden kalenteriinkin sitovan tukisuhteen. Tapaamme kerran viikossa tai sopimuksen mukaan, jos jommalla kummalla on muuta tärkeää menoa.
Tämä tuettavani on todella virkistävä persoona, ikää, huumoria ja supliikkia löytyy! Käymme tapaamisen aluksi lähestulkoon säällä kuin säällä kävelylenkin ulkona ja usein jatkamme juttua vielä kahvikupin äärellä.

Koiran ja kameran ulkoilutus on jäänyt satunnaisiin kertoihin. Koiran kanssa olisi vuorovaikutusta, mutta Mindi on harvakseltaan Taivaanrannalla ja kamera taas vierastaa pakkasia. Eikä valokuvaus ole ollutkaan minulle varsinainen harrastus, kunhan fiilistellen joskus kuvailen.

Pakkasia pitelee

Hiihtokausi alkoi lupaavasti, säät vaihtelivat laidasta laitaan mutteivat estäneet mieliharrastusta.
Tämä kyltti sensijaan on jo vakava hidaste minun kuntoilulleni. Hiihtolatu jää kuitenkin paikalleen, vain rakennusvaiheen ajan joudun etsimään ladun pään sukset olalla.

Tämä raiskattu maisema on silmissäni joka kerran kun käyn postilaatikolla tai lähden kävellen kaupungille.
Kävely on järkevin tapa liikkua kun pakkaslukemat ovat jälleen vanhanajan talven lukemissa. Sopivan vaatetuksen löytäminen on kokeilun tulos; untuvatakki ei ole paras vaihtoehto. Toisaalta taas nykyaikaiset kalvolliset takit ovat minun kokemukseni mukaan hiostavia. En myöskään ole päässyt sinuiksi fleesen kanssa, vanhassa vara parempi, villa on voittamaton lämmike.

Elämää konditionaalissa

Pyhien rikkomat viikot ja sen myötä hiljentynyt arki asettaa omalle viitsimiselle haasteita. Voisin lähteä kävelylle katselemaan ihmisten jouluvaloja, voisin käydä vaikka hiihtämässä, voisin piipahtaa kylästelemässä, voisin vetää hikijumpan kotikonstein...

Tämä on nyt sitä elämää, joka ei ole tavoittelemisen arvoista, mutta joka on ajoittain paikallaan kaiken suorittamisen keskellä.  Hiljentyminen on tarpeen, mutta rajansa silläkin, ruumis kaipaa rääkkäämistä : )

Hiihtämään olen toki päässyt, vaikka keli on ollut lähellä nollaa. Yllättäen sukset ovat luistaneet hyvin, kiitos nykyaikaisten voiteitten. Viitseliäisyys kuitenkin on ollut hakusessa näinkin mieluisessa tekemisessä.

Joitain aivan erityisiäkin aktiviteetteja sentään on tullut näiden pyhien aikaan harrastettua. Kuten tapaninpäivä-ajelu kuopuksen kanssa Ouluun katsomaan esikoisen uutta ja vielä keskeneräistä autotallirakennusta.

Esikoisella on ollut 'ikuinen' haave omasta autotallista, jossa voisi harrastaa autojen rassausta, mutta asumismuoto ei ole mahdollistanut sitä. Muutto omakotitaloon vajaa pari vuotta taaksepäin on pannut haaveeseen vauhtia ja pihalla nököttävät autovanhukset päässevät ennenpitkää käsittelyyn.  

Voisin myös jälleen herätellä käsityöharrastustani..uutta pipoa varten olen jo ostanut lankaakin, mutta puikot pitäisi vielä etsiä kätköistään : )

HYVÄÄ VUOTTA 2014 !

Palaan ajatuksissani vuoden takaiseen aikaan.
Silloinkin kirjoitin uudenvuoden aattona tekstiä blogiini, ja kun katson sitä nyt kuluneen vuoden nähneenä voisin kirjoittaa täsmälleen samat sanat = "Vuoden vaihtuessa ovi on raollaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, toiveita, unelmia ja suunnitelmia....aika saa näyttää mitkä niistä toteutuvat."
Näinhan se usein on, voisin sanoa jälkiviisaana. Moni asia on kuitenkin kiinni omasta tahtotilasta. Kuten omalla kohdallani matkustaminen, koirattomana se on nyt helppo toteuttaa. 
Koiran virka elämässäni on sivutoimisesti täytetty, siihen virkaan on luontaisesti asettunut Mindi-Pirpana. Tosin en ole vieläkään hylännyt kokonaan ajatusta, josta kirjoitin huhtikuun 1 pnä. 

Neuvokas kuuluu edelleen elämääni, niin myös kansalaisopisto ja vesijumppa uimahallilla...elementit jotka rytmittävät viikkojani.

En myöskään halua hylätä blogiani, tätä rakasta 'kalenteriksi' muodostunutta tuotosta, josta on niin helppo tarkistaa mitä tuli sanottua ja milloin, kirjoittamiset vain ehkä  harvenevat... : )

Toivotan teille hyvät lukijani Hyvää Uutta Vuotta netistä lainatuilla sanoilla- Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi !

Tervehdys Napapiiriltä

Mindi-Pirpana on ollut seuranani piipahdusta pitemmän ajan, olemme kierrelleet lähimetsiä lenkkeillen, mutta myös Napapiiri poroineen, tonttuineen ja turisteineen on tähän aikaan vuodesta kiehtova käyntikohde.

On jälleen se aika vuodesta jolloin kootaan ajatuksia kaiken hössötyksen keskellä...mitä pitikään vielä ostaa...mitä pitikään vielä muistaa...mitä pitikään vielä...
Taivaanrannalla ei hössötetä. Täällä keskitytään nauttimaan puhtaasta luonnosta, kuutamoista, ystävistä lähellä ja kaukana...lähestyvästä stressittömästä joulusta ...Taivaanrannan filosofia käsittää vuoden kokonaisena, kaikkineen.

Summa summarum

Matkailu avartaa, totisesti!
Afrikan matka on ollut paitsi matka uuteen maanosaan myös matka uuteen kulttuuriin. Ennakkoluulot ja  -asenteet kannattaa heittää romukoppaan jo ennen matkaa.
Ajattelutapa on tyystin erilainen kuin mihin olen tottunut täällä kylmässä pohjolassa. Kohteliaisuus ja vieraan huomioiminen oli ensialkuun suorastaan hämmentävää...kerta toisensa jälkeen tavattaessa kohteliaisuuskysymykset ja -vastaukset toistettiin... in English of course : ) Myös asioiden jakaminen ja yhteisöllisyys oli suorastaan käsin kosketeltavaa.
Silmiinpistävää oli myös kerjääminen ja kaupustelu.

Tuulihattuna olen joutunut suunnittelemaan ja keskittymään tähän matkaan ja sen valmisteluihin todella intensiivisesti. Oli otettava kello ja kalenteri ahkeraan käyttöön.
Se on ollut myös matka omaan sisimpääni. Haluanko toteuttaa unelmiani vai tyydynkö vain mukavaan ja vaivattomaan elämääni Taivaanrannalla?
Haluan elää nytku-elämää, en sitku! Nyt vielä kykenen tarttumaan eteen aukeaviin mahdollisuuksiin, kykenen haastamaan itseni ja sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin. Kuten pankkiautomaatin nielaisemaan luottokorttiin.
Sekin todella tapahtui viikkoa ennen kotiinlähtöpäivää.
Paikallinen apu toimi kiitettävästi ja myös asian hoito teksitiviestein kotimaahan rauhoitti. Pystyin nauttimaan viimeisestä lomaviikostani täysillä.
Siitä harras kiitos teille lähipiiri!

"Mahdollisuutemme ovat rajattomat, kunhan päätämme toimia ilman turhaa arviointia" sanoo George Bernard Shaw mikä täten on tullut todistettua.

Uusia matkasuunnitelmia on jo vireillä, niiden toteutuminen on sitten eri juttu : )

Alla kuuman auringon

Tämä pieni tyttö on viisivuotias Esta.
Aluksi hän vain tuijotti minua, muutaman tapaamiskerran jälkeen hän uskaltautui tökkäämään sormellaan ja siitä ei ollutkaan enää pitkä matka syliin.
Uusi hipaisupuhelimeni kiinnosti Estaa, hän oppi hetkessä katsomaan valokuvat siitä.
Eräänä iltana hän käpertyi syliini, ja kun aikuiset puhuivat keskenään paikallista twi-kieltä laulelin Estalle hiljalleen suomenkielisiä lasten lauluja.
Muutamaa iltaa myöhemmin sain hellyttävän vastalahjan häneltä. Kun aikuiset jälleen keskittyivät omiin juttuihinsa Esta kiipesi syliini ja lauloi minulle hyvin  hiljaisella äänellä...keskityin kuuntelemaan vain häntä ja olin onnellinen.

Taustalla oleva sininen rakennelma on paikallinen baari, n. 5x5 m kooltaan, maalattia ja ilmastointina raot seinissä, yhdellä sivustalla baaritiski ja siinä televisio. Tuohon tilaan sulloutui suuri joukko katselemaan Ghana-Egypti jalkapallo-ottelua, tunnelma oli lievästi sanoen tiivis ja äänekäs : )

Sain myös katsoa live-esityksen paikallisesta pelaamisesta, jota kuvasin puhelimen kameralla. Kuvauspaikka oli suojaisa syvennys, siksi kuvakulma ei ole kovin hyvä, mutta muuten olisin jäänyt pelaajien jalkoihin.

Pelikenttänä toimi baarin takana oleva aukio, epätasainen ja kuivuuttaan pölisevä. Peli keskeytettiin kentän halki kulkevan auton vuoksi ja jatkui kun tilanne rauhoittui ...